VOiko minulle tulla vauvakuume vanhempana?
Olen 15v asti 'tiennyt' etten todennakoisesti halua lapsia. Olen nyt 33v ja ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Ajattelin vain, etta olenkohan jo ns. selvilla vesilla vai voikohan se viela joskus iskea?
Kommentit (18)
No ei se mahdotonta ole. Minä olin iässäsi ehdoton vapaaehtoisesti lapseton, ja nyt 38-vuotiaana on ihan mieletön vauvakuume. Miestä vaan ei ole, joten taidan jäädä lapsettomaksi :(
Joskus lueskelen palstaa kun haluan tietaa ovatko kaikki lapselliset oikeasti "loytaneet sen puuttuvan elamaansa" ja huomattavan onnellisia.
Mietiskelen, en tieda sitten onko osa mita tahansa kuumeen alkua. En inhoa lapsia, mutta en oikeastaan edes huomaa niita. Jos vaikka kaupassa on pikkuvauva jollakin, en valttamatta edes huomaa.
AP
Jos nimesi alkaa J:lla, tulet vielä katumaan lapsettomuuttasi, koska tavallaan jätät myös äidiltäsi mummouden ihanuuden kokematta. Sinulla on vielä mahdollisuus vauvaan. Mitä pelkäät? terv. "etiäisten kokija"
Alkaa nimi kylla R...
Ja aitini saa mummoutta veljen kautta nautiskella.
Jos osaat ajatella, että et sitten vanhempanakaan kaipaa lapsia ja lapsenlapsia kyläilemään ja mahdollisesti auttamaan, kun itse jo olet huonokuntoinen niin mikäs siinä. Jos oikeasti kokee ettei lapsia kaipaa nyt eikä tulevaisuudessa niin ei toki kannata väkisin lisääntyä vain kaiken varalta. Toki harvemmin nainen enää oman lapsen käsiinsä saatuaan katuu äitiyttään.
Ei mullakaan ole koskaan ollut "vauvakuumetta". Itse asiassa en juurikaan edes välitä vauvoista. Mutta silti olen tehnyt kaksi lasta, joita rakastan yli kaiken, ja toki näitä omia vauvoja sitten kuitenkin pidin maailman ihanimpina kun syntyivät.. Kaipa luonto pitää tästä yleensä huolen.
Mutta mun mielipide on se että lapsista on sitä enemmän iloa mitä isommiksi kasvavat. En haikaile vauva-aikojen perään tai kaipaa aina vaan uusia vauvoja, kuten jotkut ystävättäreni... Ja lapsistakin kiinnostuu ihan eri tavalla sitten kun on saanut niitä omia, tai on muuten enemmän tekemisissä lasten kanssa.
Minullakaan ei ole ollut vauvakuumetta, ja en erityisesti pidä pikkulapsista. Omaa lastani toki rakastan ylikaiken, mutta pikkulapsiaikana vain odotin, että kasvaisi isommaksi. Ja se kolme ekaa vuotta meni hitaammin kuin tämä sen jälkeinen 12 vuotta:)
Mä olin sun ikäinen, kun kuume iski ja tulin raskaaksi. Syy oli se, että oikea mies löytyi. :) Ei sitä koskaan tiedä.
Mulla ei ollut koskaan varsinaista vauvakuumetta... lähinnä mulla oli "mieskuume" :) elin pitkään sinkkuna ja kaipasin parisuhdetta. 32-vuotiaana sitten löytyi se elämäni mies ja lapsista alettiin puhua ja vaikka mulla ei mitään varsinaista vauvakuumetta koskaan ollutkaan, niin molemmat kuitenkin haluttiin lapsi/lapsia kun se vähän niinkuin kuului asiaan.. Nyt meillä on kaksi ihanaa tyttöä joita rakastan yli kaiken. Muiden lapsista/vauvoista en edelleenkään kamalasti välitä, omat olivat heti ihania, rakkaita ja suloisia. Niin ihania että nyt 39-vuotiaana tekisi mieli saada vielä yksi lapsi, vaikka tuo nuorempi on vasta 4 kk :) Kyllä se vauvakuume voi tulla tai olla tulemattakin. Ei sitä koskaan tiedä.
Mä olen 35-v ja ei myöskään ole ollut vauvakuumetta. Karvavauvat riittävät elämän ilostuttajiksi itselläni.
Olen ap kanssasi saman ikäinen ja myös vela.
Kävin viime vuonna strelisaatiossa, koska tajusin, että olen käytännössä 35-vuotias ennen kuin ensimmäisen lapsen saisin, jos moista alkaisin pykäämään. Ja se on vain MUN mielestä liian vanha. Tämä auttoi mua päätöksessä. Eli vaikka sitten se vauvakuume vielä iskisikin päälle, niin järkiratkaisu ennen hormonipäätöksiä on jo tehty.
Sitä en sitten tiedä, että kadunko vielä joskus, mutta koskaan en ole lapsia halunnut vaikka olen itse asiassa aina kovasti niistä pitänyt. Jotenkin ei vaan ole mun juttu.
Lisäksi voin sitten kokeilla ryhtyä sijaisvanhemmaksi, jos tuntuu siltä, että haluan jollekin lapselle antaa enemmän kuin vain tätiyttä tai kummiutta. Tämä ajatus on mun "takaportti".
No mä täytän ens vuonna 50, eikä hetkeäkään ole käynyt mielessä että ois pitänyt lisääntyä, ei missään elämän vaiheessa. Eikä varsinkaan siksi "ettei olis vanhana yksinäinen", omasta elämästäni tiedän että on lapselle aika rankkaa jos vanhemmat kuvittelee lastensa olevan jotain ilmaista palvelus- ja hoitohenkilökuntaa.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että et välttämättä saa kuumetta, mutta voit silti alkaa harkita asiaa yhtenä vaihtoehtona ja päätyä lapsen hankintaan.
Joku on joskus myös sanonut, että se "kuume" tuli sitten vasta kun sai sen vauvan syliinsä.
Itse olen 39-vuotias lapseton nainen. En ole koskaan halunnut lapsia enkä halua edelleenkään. En pidä lapsista, en vauvoista, en leikki-ikäisistä enkä teineistä. Miksi haluaisin pilata 20 vuotta elämästäni lapsen takia? Lapsi asettaa niin paljon rajoituksia nykyiseen elämääni, että ei kuulosta hyvältä ajatukselta lainkaan. Ja minä olen jo ajatellut asiaa niin, että minulla ei ole lapsia hoitamassa minua vanhuksena.
Minä oikeastaan pidä suurimmasta osasta lapsia juurikaan. Satunnaisista tyypeistä tykkään, iällä ei ole väliä. Mielestäni lapset ovat sama kuin aikuiset siinä mielessä, että mahdotonta tykätä "lapsista" tai "aikuisista", vaan lähinnä yksittäisistä persoonista.
Itselläni ei myöskään ollut minkäänlaista vauvakuumetta, mutta hankin silti KOLME lasta. Rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Se on aika mieletön tunne. Mutta silti en tykkää läheskään kaikista lapsista, vain tietyistä tyypeistä. Olen tietenkin kaikille kylässä käyville lapsille ihan kohtelias ja mukava. Eli yleisellä lapsirakkaudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä tuntee omia lapsiaan kohtaan. Biologia kyllä tekee tunne-elämältään suht normaalin ihmisen aivoissa tehtävänsä ja saa aikaan rakkauden tunteen omaa lasta kohtaan jokatapauksessa.
Ei itselleni koskaan tullut vauvakuumetta eikä ole vieläkään. Silti minulla yksi maailman ihanin kolmevuotias tyttö ja varmaan toinen lapsi tulee joskus.
En ymmärrä koko vauvakuumetta käsitteenä. Ei maailmaan synny vauvaa joka sinun kuumeesi lievittää vaan ihminen, joka on vauva vain pienen hetken. Perheenjäsen. Sinulle läheisin ihminen maailmassa.
Mieti mieluummin niin päin, että haluaisitko saada tällaisen toisen ihmisen elämääsi vai et. Sillä ei ole väliä, pitääkö lapsista tai vauvoista yleisesti. Omasi ei ole yleinen vaan sinun.
Onhan se nyt päivänselvä asia, ettei lastenhankinnan yli 30-vuotiaaksi, saati yli 35-vuotiaaksi lykänneet ole erityisen lapsirakkaita, vaan muut jutut ovat olleet elämässä etusijalla siihen asti. Ihan normaalia on myös pohtia, haluaako lapsia ja onko elämä sillä mallilla esimerkiksi parisuhteen puolesta, että lapsia voi tehdä. Sitten niitä saadaan, jos saadaan. Naurettavinta on olettaa alle 40-v. ihmisten olevan pysyvästi vapaaehtoisesti lapsettomia, jos eivät sitä erikseen ole sanoneet. Taisi mennä off topic, mutta menköön. :)
No mistäpä tuohon kukaan osaa vastata. Voi kai se iskeä tai olla iskemättä. Vai meinaako jo vähän kolkutella ovella kun täällä asiaa kyselet?