Lue keskustelun säännöt.
Lapsi huutanut, huutanut ja huutanut koko aamun...
18.05.2006 |
Ei nukkunut sisällä, eikä ulkona rääkyi vaan.
Yht' äkkiä napsahti niin, että jätin vauvan sänkyynsä huutamaan, vedin (tai paiskoin, niinku sekin jotain olisi auttanut...) ovet kiinni ja menin vartiksi pihalle istumaan, itkemään ja rauhoittumaan. Tuli niin paska olo, kun pinna katkesi tuollalailla, enkä jaksanut enää hyssytellä ja lohdutella.
Nyt tyttö nukkuu ja minullakin jo rauhallinen olo, oma pimahtaminen vaan harmittaa ja hävettää!
Varmaan nyt tulee superäideiltä roppakaupalla kommentteja, että tällaisten ihmisten ei pitäisi lapsia saada ollenkaan ja olen kelpaamaton äidiksi...
Kommentit (12)
Parempi noin ku se, että olisit esim lyönyt lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitähän sattuu. Ei se kivalta tunnu ja maltti pitäisi säilyttää tottakai, mutta kyllä minä ainakin piamhdan vastaavalla tavalla ainakin kerran viikossa, monesti useamminkin. Se on ihan minusta ihan normaalia, etenkin jos on väsynyt. Ja teit ihan oikein: kun hermostuit liikaa vauvaan jätit hänet hetkeksi, menit ulos rauhoittumaan. Se oli oikein tehty. Ei vauvasi ole kärsinyt, kun hän herää suukottelet ja halit, sanot että taisitte molemmat olla kovin väsyneitä, äiti on pahoillaan että äiti hermostui, anteeksi. Sitten on kaikki taas hyvin. Jaksuja.
T: Oman kiljukaulansa aarioita aamun kuunnellut
Hyvä ymmärtää omat rajat ja mennä rauhoittumaa jos ei jaksa.
kunnes sain taas hermoni kuriin. Lapsi ei koko hommaa huomannut, mutta minä olin aivan äimänä, että mistäs nyt tuulee.
Sähän hoidit tilanteen aivan hyvin - parhaiten saa lapsen rauhoittumaan, kun on itse ensin rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun tajusit itse ottaa aikalisän!
Tiedän, että jälkeen päin tuntuu pahalta, se olkoon rangaistuksesi siis ;)
Lapsesi sitä tuskin enää muistaa! Mutta, silti kannattaa pyytää pieneltä anteeksi ja paijata hetki, niin oppii että välillä vahemmallakin on paha olo, mutta sitten pyydetään anteeksi! Pää pystyyn!
että lapsen saa parhaiten rauhottumaan, kun saa ensin itsensä (jotenkin, esim. jäähyllä) rauhotettua!
t. yhden kiljukaulan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitokset vastainneille, sain sitä mitä kaipasinkin, eli lohtua siitä, etten ole ainoa, jonka hermot joskus menevät...
Varmaan arvasittekin, että lapsi on esikoisemme ja olisin halunnut olla sellainen täydellinen äiti, jolla on loppumaton pinna... Mutta jospa näitä pimahduksia ei ainakaan usein tulisi.
Aurinkoista kesää teille!
Keräilen ylpeyden rippeeni ja menen itsekin päiväunille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon monet kerrat itkeny sitä, ettei pinna kestä lapsen itkua tms. Ja pinna kuitenkin kestää paljon: (Esim. napsahti vasta siinä vaiheessa, kun oli yöllä huutanut 6h putkeen tai kun kirkui koko eilisen päivän, 12h putkeen...). Parempi se on lähteä menemään, kuin että lapselle sitten niissä kiukustumisissa kävisi jotain... Usko pois, munkin ois tehnyt mieli eilen pilkkoa toi lapsi palasiks ja sulloa pakastimeen.. Tuuppasin sen sitten mielummin sänkyynsä huutamaan ja menin (myöskin) parvekkeelle itkemään. Tänään onneks parempi päivä... :)
Vierailija:
Varmaan arvasittekin, että lapsi on esikoisemme ja olisin halunnut olla sellainen täydellinen äiti, jolla on loppumaton pinna... Mutta jospa näitä pimahduksia ei ainakaan usein tulisi.
Kyllä niitä taitaa vielä " muutama" tulla =)
T: Kahden " vilkkaan ja eläväisen" (= lue kauhukakara) pojan äiti.
Ei kukaan ole super-äiti tai täydellinen. Ihmisiä me äiditkin olemme!