Söittekö ja syöttekö koko perhe yhdessä?

Eikö teidän perheissä molemmat vanhemmat käyneet töissä vai tekivätkö vain puolikasta päivää jos ruoka kerta jo klo 17? Vai aloittivatko työt tosi aikaisin? Tiukkaa tekee matkoineen ja ruoanlaittoineen saada ruoka pöytään klo 17 jos työpäivä päättyy klo 16.

Meillä syötiin lähes aina yhdessä lapsuudenkodissani. Ruoka oli valmiina klo 16 maissa, kun isäni tuli töistä. Äiti pääsi töistä yleensä kotiin klo 15 maissa, laittoi ruokaa ja jatkoi sitten töitä kotona sen jälkeen. En tiedä, miten tämä onnistui, koska nykyisin me ei syödä yhdessä arkisin koskaan omalla perheellä. Viikonloppuisin syödään useimmiten yhdessä. Arkisin lapset tulee koulusta jo klo 14-15 maissa, heillä on kiljuva nälkä, ja kun me aikuiset ollaan töistä kotona, lapset on jo osa lähteneet harrastuksiinsa tai tulleet jo sieltä takaisinkin. Ruoka pitää siis valmistaa jo edellisenä iltana ja lämmittää mikrossa. Ei minun lapsuudessani mitään mikroja ollut.

Omat vanhempani erosivat, kun olin aika nuori. Isä oli aika jämpti, että iltaruoka syötiin aina yhdessä kun siskon kanssa oltiin isällä (puolet kuukaudesta siis) - isän luona meidän myös piti oman ikätason ja osaamisen mukaan auttaa ruuanlaitossa ja kotitöissä. Saatiin myös lähes poikkeuksetta siskon kanssa päättää viikon ruokalista, toki isä valvoi ettei ihan överiksi mennyt lasten ruokatoiveet. Mieleen on jäänyt, että maanantaisin syötiin aina tacoja tai tortilloja! :D

Äidin luona oli vähän rennompi meininki - jos syötiin edellisillan jämiä jääkaapista syötiin aikalailla omaan tahtiin (äidillä vuorotyö ja isäpuoli teki myös pitkää päivää). Niinä päivinä, kun äiti pääsi aikaisemmin töistä ja teki iltaruoan tuoreeltaan päädyttiin usein auttamaan ja ruokailemaan yhdessä myös äidin luona.

Meille sai myös aina tuoda kaverit syömään, jos oli tosi hyvät leikit tai kouluprojektit kesken. Sen sijaan en muista kovin usein itse jääneeni omien kavereiden luokse ruokailemaan arkena.

Olen pyrkinyt jatkamaan samanlaisia perinteitä oman perheeni kanssa, paitsi että viikon ruokalista perustuu lähinnä siihen mitä keittiöstä löytyy ennen kauppalistaa. Yleensä viikonloppuisin on toiveruokien aika. En itse kokenut yhteisiä ruokahetkiä mitenkään rajoittaviksi - hyvässä hengessä yhteistä ajanviettoa. Myös meillä lapset osallistuvat ruuanlaittoon tai pöydän kattamiseen taitojen sallimissa rajoissa. Toistaiseksi ovat tykänneet pikkuapurin tehtävästä.  

Omassa perheessäni lasten vielä asuessa kotona söimme pääsääntöisesti kaikki yhdessä klo 19. Lapset saivat välipalan koulusta tultuaan tai edellisen päivän ruokaa ja miehen tultua kotiin söimme kunnollisen illallisen/pöivällisen,miksi sitä nyt haluaakin kutsua.

Kun olin lapsi ja asuttiin maaseudulla niin syötiin päivällinen/iltaruoka koko perhe yhdessä yleensä klo 18 aikaan. Molemmat vanhemmat teki ruokaa, isä enemmän viikonloppuisin. Kun muutettiin kaupunkiin asumaan, jotenki yhdessä syöminen väheni. Kaikille tuli enemmän kaikkia kiireitä ja harrastusmenoja, kun kaikki paikat oli lähellä. Tietysti sekin vaikutti, kun me lapset oltiin isompia. Silloin syötiin yhdessä vain viikonloppuna, jos silloinkaan. Syötiin myös enemmän pikaruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän perheissä molemmat vanhemmat käyneet töissä vai tekivätkö vain puolikasta päivää jos ruoka kerta jo klo 17? Vai aloittivatko työt tosi aikaisin? Tiukkaa tekee matkoineen ja ruoanlaittoineen saada ruoka pöytään klo 17 jos työpäivä päättyy klo 16.

Ei siihen arkiruokaan mene kuin 15-30 minuuttia, neljältä kun lähtee töistä ehtii klo 17 syömään. Usein tein esim keiton tai padan illalla hautumaan ja vain lämmitettiin seuraavana päivänä ja keitettiin esim perunat. Toinen tuli edeltä kotiin laittamaan ruokaa ja toinen haki lapset tarhasta. Nyt on luksusta olla kotitoimistolla töissä ja tehdä ruoka heti kun päivän työt on valmiit.

Syötiin ja syödään.

Lapsuuden kodissa pienempänä päivittäin, isompana vähintään sunnuntaisin.

Omassa perheensä syödään arkisin klo 17 kaikki jotka on kotona. Joskus koululaisella on kavereita ja heidät ruokitaan myös, joskus taas hän on kaverilla ja syö siellä. Viikonloppuisin syödään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Omassa perheessäni lasten vielä asuessa kotona söimme pääsääntöisesti kaikki yhdessä klo 19. Lapset saivat välipalan koulusta tultuaan tai edellisen päivän ruokaa ja miehen tultua kotiin söimme kunnollisen illallisen/pöivällisen,miksi sitä nyt haluaakin kutsua.

Näin meilläkin tehdään. Syödään pieni välipala klo 15 - 16 aikaan kun tullaan kotiin. Ruoka on valmis n. klo 19. Sillä aikaa kun toinen vanhempi laittaa ruokaa, toinen pitää lapsille seuraa (sisällä tai ulkona) tai sitten kaikki ollaan keittiössä kun ruokaa valmistetaan. Lapsetkin tykkäävät osallistua. Samalla höpistään päivän kuulumisia.

Tuntuisi jotenkin ihan kauhealta, jollei illalla olisi tätä yhteistä hetkeä.

Lapsuudenkodissa syötiin kaikki yhdessä aina tasan kello 17. Sama omassa kodissani, aina yhdessä kello 17 ruokailemassa. 

Syötiin lapsuudenkodissa yhdessä. Mun mielestä yhdessä syöminen ei ole mitenkään tärkeää  ja tavoittelemisen arvoista. Itse tykkään syödä rauhassa yksin ja niin teenkin. Kuopus inhoaa syömisääniä eikä voi syödä toisten kanssa yhtä aikaa. Siis kukin syö milloin haluaa ja nälän mukaan. Enää kotona ei lapsista asukaan kuin nuorimmainen. Jouluna syödään kaikki yhdessä.

Jep, syötiin yhdessä, puhelimet jätettiin eteiseen ruokailun ajaksi ja ruokapöydässä puhuttiin vain mukavia. Kyllä se ei-niin-lempiruokakin juuri näistä syistä maistui

Me syödään olohuoneessa ja katsellaan samalla telkkaria, välillä valmisruokaa joskus todella hyvää kotiruokaa. Itse syön mieluiten yksin ja silloin kuin on nälkä. Joka ilta kuitenkin lämmin ruoka teineille.

Lapsuudenperheessäni ei syöty arkena yhdessä lähes koskaan, yrittäjävanhemmat tekivät paljon töitä. Vapaa-ajallakaan ei perheemme touhunnut mitään yhdessä, korkeintaan lähdin vanhempieni mukaan lenkille polkupyöräilemään.

Kenties tämän takia olen itse säännöllisessä palkkatyössä käyvän miehen puoliso ja (toistaiseksi) kotiäiti. Pidän tärkeänä että perhe syö yhdessä päivittäin päivällisen sekä iltapalan (minä pienimpien lasten kanssa myös lounaan), ja viikonloppuna panostamme myös aamiaiseen ja lounaaseen kun koko perhe on kotona.

Ulkoilemme ja teemme muutenkin paljon yhdessä, harrastamme koko perhe myös keilausta ja uimista.

Kahdestaan asun lapsen kanssa. Syödään milloin missäkin ja koska huvittaa. En jaksa enää perheellisen ruokarumbaa, on tullut kiintiö täyteen. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän jaksaa melskata syömisistä ja ruokailuista.

Meillä on aika isot ikäerot lapsilla, ja kahdella isommalla on harrastuksia eri iltoina eri aikoihin. Siksi päivällinen ei aina onnistu. Mutta syömme iltapalan ja yleensä myös aamupalan aina yhdessä, se on mielestäni ihan yhtä hyvä.