Lue keskustelun säännöt.
Vaimo totaalisen kyllästynyt elämäänsä
20.02.2013 |
Moikka vaan kaikille, kahden lapsen isä ja jonkinsortin aviomies avautuu elämäntilanteestaan. Toivottavasti täältä saisin mielipiteitä tilanteen selvittämiseen ja jos jollain läheltä liippaavaa kokemusta niin saa jakaa!
Eli meillä lapset 1 v ja 4 v. Vaimolla on ollut käytännössä ensimmäisen lapsen syntymästä lähtien jonkinasteista alakuloisuutta jollei jopa masennusta, on syönyt lääkkeitäkin nukahtamisvaikeuksiin. Hän valvoo yöt vaikka lapset nukkuisivatkin ja on sitten tietenkin äreä ja väsynyt.
Itse käyn töissä palokunnassa. Olen aina vuorokauden töissä ja kolme kotosalla. Vapaapäivinä olen pyrkinyt antamaan vaimolle mahdollisuuden nukkua päiväunet ja ne kuuluvat päivärutiineihin aika pitkälti. Tuntuu vain, että miten paljon rouva nukkuisi niin väsynyt se on silti. Vaimolle olen sanonut useaan otteeseen, että saa mennä ja harrastaa/nähdä kavereita ilman lapsia. Ei se vaan tahdo täältä kotoaan mihinkään lähteä, ihan kuin koko pakka leviäisi muutamassa tunnissa.
Minuun suhtautuu usein vihamielisesti ja asiasta on toki keskusteltukin, ei ole oikein mitään konkreettista mistä on minulle vihainen, mutta on kuitenkin kateellinen/katkera jostain? En tiedä. Itse rakastan vaimoani ja toivoisin vain, että hänellä olisi hyvä olla. Ei vain ole oikein keinoja millä hänen elämäänsä saisi uutta nostetta. Varmaan tekisi hyvää hänelle lähteä töihin, pois neljän seinän sisältä.
Oma jaksaminen ei sinänsä ole ongelma, koen että jaksan ja vaikka toisinaan lapset ärsyttävät niin kyllä niistä välittää ja huolen pitää mielellään. Eniten itsellä korpeaa tuo, että vaimo on vain niin kyllästyt, väsynyt ja pahantuulinen. Toisinaan miettii, että uskaltaako nuita lapsia sen hoitoon jättää kun töihin lähtee.
Kommentit (7)
Jotenkin ei minusta kuulosta niin kauhean vakavalta kuitenkaan. Tosi moni pikkulasten äiti on hyvin väsynyt, eikä lisäksi halua mennä kotoa mihinkään. Yleensä se menee itsestään ohi siinä kun lapset kasvaa. Jonkinlainen sopeutumiskriisi uudenlaiseen elämäntilanteeseen tuo on. Itsekin muistan olleeni jossain vaiheessa aika äkäinen ja väsynyt, mutta siinähän se meni ajan myötä ohi ja aloin nauttia kotiäiteilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katohan kun heti pukkasi asiallisen vastauksen :D kaippa joku onneton saa tyydytystä moisesta, tai sitte on katkera itsekin.
Minusta taas kuulostaa ihan vakavalta, varmasti vaimosi on masentunut, siihen ei nukkuminen auta, vaikka se onkin ainoa, mitä haluasi tehdä.
Väsymystä/asennuksenpoikasta, liittyvät toisiinsa ja ei ole varmaa kummasta on alkanut ja kumpi on seuraus.
Mites olis vaikka sanat "Rakastan sinua ja olen huolissani kun olet viime aikoina ollut niin väsynyt" ja pohtimaan yhdessä sitä mikä voisi auttaa.
Minä lohduttaisin aloittajaa sillä, että moni nainen muuttuu etäiseksi, ärtyisäksi ja turhautuneeksi lasten myötä. Minäkin olen muuttunut. En osaa edes selittää, miksi on näin. Minua vaivaa valtava sisäinen ristiriita omien tarpeiden ja lasten tarpeiden välillä, ja koska en vuosiin voinut tehdä, käytännön olosuhteista johtuen, mitään omaa, en enää edes tiedä, mitä tahtoisin tehdä perhe-elämän vastapainoksi.
Ei kuitenkaan ole normaalia valvoa öitä, ja toisaalta jokaisella aikuisella ihmisellä on myös vastuu omasta käytöksestä. Kun on äiti, ei vaan oikein voi velloa päiviä itsesäälissä, kun tietää että asiat voivat olla toisinkin. Käykö puolisosi missään juttelemassa itsestään ja tuntemuksistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jottei tule väärä mielikuva niin 99% ajasta hän on kärsivällisempi lasten kanssa kuin minä ja hoitaa kyllä vähintäänkin oman tonttista arjen askareiden osalta. Tilanne ei siis ole niin, että joutuisin kantamaan häntä päivästä toiseen. Toki kun on nukkumattomia öitä alla niin eihän sellaista kukaan jaksa ja se heijastuu kaikkeen tekemiseen. Kokisin, että eniten tuo väsymys ja kyllästyminen purkautuu minuun, kenties vaimo ajattelee alitajuisesti että tuo sen kestää. Ja olen minä sitä erisuuruisina annoksina tässä useamman vuoden jo niellytkin ja varmasti on minunkin toiminnassa monesti ollut vikaa. Kuitenkin tuntuu että saa olla varpaisillaan ja tehdä kieli poskella kaikkea jottei vaimo löytäisi syytä suuttua.
Ja tosiaan, kyllä tuota vanhaa mantraa "minä rakastan sinua" saisi useammin muistaa sanoa.
t: aloittaja
Hei, olen Tuomo Konalasta. Vaimoni on ankea ja inhottava, vaikka pidän siitä huolta, hoidan lapset enkä koskaan vaadi vaimolta mitään. Hän tiuskii ja kiusii minua, vaikka olen käynyt vieraissakin vain pari kertaa. En tiedä mikä sitä vaivaa. Alkaa olla aika vaikeaa sen kanssa, kun se ei tottele. Pelottaa jättää lapsia sen hoitoon, kun mielisairashan se selvästi on, jos ei minua rakasta.
Että voisitteko jelppiä? Mitä mun kandeis niinq tehhä?