Ärsyttäisikö sinua tällainen?
Kaverini on lapseton ja opiskellut psykologiaa sivuaineena yliopistossa. Erityisen kiinnostunut hän on kuulemma aina ollut kehityspsykologiasta.
Jos me kaveriporukan äidit puhumme lapsistamme ja heidän kehityksestään, osallistuu tämä lapsetonkin keskusteluun heittämällä jotain psykan termejä ja teorioita. Kieltämättä hän osaa ne, ja ymmärtää yleisellä tasolla lapsen kehityksestä hyvin. Silti olen sitä mieltä, että TODELLISUUDESSA lapsen kehitystyä voi ymmärtää vasta kun itsellä on lapsi. Olen miettinyt, miten sanoa hänelle tästä.
Vai siis, ärsyynnynkö turhaan?
Kommentit (6)
Ärsyynnyt turhaan ja olet väärässä. Väitän ettei kaikki vanhemmat ymmärrä edes omien lastensa kehityksestä juuri mitään. Ei vanhemmuus ole mikään tae että ymmärtäisi tuota asiaa.
Eikä lapsettomuus tarkoita etteikö voisi ymmärtää lapsen kehitystä. Minusta taas on mielenkiintoista jos lapseton psykologiystäväni heittää kommenttina mikä teoria selittää keskustelussa olevan jutun jne.
No ymmärrän että tuo voi ärsyttää, jos hänellä on vähän kaikkitietävä tapa puhua asioista.
Mutta en voi olla siitä samaa mieltä että vain oman lapsen kautta voi tietää noista asioista - tietysti kirjatietoon pitää yhdistää käytännön työskentelyä, työskentely lasten parissa avaa sitä maailmaa siinä missä vanhemmuuskin.
Oletko ajatellut mitä hänen pitäisi tehdä kun te muut juttelette lapsista ja heidän kehityksestään? Olla ihan hiljaa kommentoimatta mihinkään vai? Mahtaisi hänellä olla tosi tylsää, kun äidit kuitenkin keskustelevat tosi usein lapsista.
No ei ärsyttäisi. Jokainen osallistuu keskusteluun omien tietojensa ja kokemustensa pohjalta. Ihan kuin tuon kaverisi pitäisi olla hiljaa silloin, kun te "lapselliset" puhutte lapsista. Käsittämätön asenne!
Ei todellakaan ärsyttäisi. Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan asioita psykologian kannalta.
En muuten usko yhtään siihen, että äitiys tekisi kenestäkään lapsen kehityksen spesialistia, tai että lapsettomuus estäisi ymmärtämästä. Keskimäärin varmasti on niin toki että äiti ymmärtää niistä asioista paremmin kuin samanikäinen lapseton nainen, mutta toisaalta on nissä asioissa aivan täysin mölöjä äiti-ihmisiä ja toisaalta esim. juuri opintojen kautta voi saada lapsetonkin niistä syvempää tietoa kuin yhden tai parin lapsen äiti oman kokemuksensa kautta.
Anna olla.