Miten suhtautua ystävään joka (aina) rakastuessaan unohtaa minut?

Tuntuu tosi kurjalta kun (taas) sama kuvio: hänellä uusi rakkaus, nyt jo puolisen vuotta mennyt niin ettei hän ehdi tavata, ei ehdi puhelimessa jutella, ei vain ole yhtään aikaa minulle eikä kyllä muillekaan ystäville (tai ainakaan niille jotka minäkin tunnen). Asumme n. 20min matkan päässä toisistamme. Voisi kuvitella että joskus löytyisi aikaa jos haluaisi, mutta hän priorisoi tuon rakkaansa. Tavallaan ymmärrän, mutta kuitenkin kun tässä on jo vaikka kuinka mones kerta kun sama juttu toistuu: aiemmin n. 1-1,5v kuluttua suhteen alkamisesta kun alkaa mennä huonosti hän alkaa sitten soitella joka päivä ja silloin pitäisi sitten taas jaksaa kuunnella, tukea ja ymmärtää. Ja olen jaksanut. Koska kyseessä minulle tärkeä ystävä mutta alan pikkuhiljaa kyseenalaistaa olenko tärkeä ystävä hänelle laisinkaan? Tai jos joka kerta (tämä ehkä kuudes tai seitsemäs) uusi mies laitetaan tärkeysjärjestyksessä joka päivä joka ainoa hetki edelleni niin en tiedä miten pitäisi suhtautua. Tuntuu ikävältä että taas (jos historia toistaa itseään) ystäväni alkaa 6-12kk kuluttua soitella ja tarvita tukea. Ja siihen asti minä vain odottelen ja olen valmiina. Tottakai toivon yli kaiken että tämä suhde hänellä olis erilainen ja onnistuisi. Kuuluuko tämä ystävyyteen että ymmärtää ja antaa anteeksi sen vaiheen kun toinen leijailee pilvissä ja viettää kaiken vapaa-aikansa symbioosissa uuden rakkauden kanssa?