Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi vain paisuu ja sf-mitta kasvaa, ahdistaa!!!!
18.02.2013 |
Olen ahdistunut fundus-mitastani, joka on koko ajan ollut hieman yläkäyrien yläpuolella, maltillisimmillaankin käynyt vain siinä yläkäyrällä. Mitta on ollut suuri alusta asti, vaikka ensimmäisessä ultrassa vauva oli viikkoihin nähden pieni ja toisessa suorastaan ideaalikokoa, siis niin keskimääräisen kokoinen kuin vain voi olla.
Olen siis viikolla 30. Paino on noussut tähän mennessä noin 6 kiloa. Tosin paino saattaa joskus olla kaksi kiloa vähemmän ja sitten taas kaksi kiloa enemmän. Luulen, että tuo seilaaminen johtuu nesteiden kertymisestä. En tarvitse edes kauheasti suolaa, kun nahkasaappaita alkaa jo kiristää. Ja kun pari päivää kittaan vettä ja hedelmiä ja välttelen suolaa, paino taas "laskee" ja saappaat menevät jalkaan.
Olen kamalan ahdistunut siitä, olenko syönyt niin paljon, että vauvasta kasvaa kauhea jättiläinen, jolla olla on tukalaa mahassa ja jota en pysty synnyttämään alateitse.
Olen kuvitellut tähän asti, että kaikki on mennyt tosi hyvin. Olen edelleen liikkunut paljon, käyn sopivissa jumpissa ja salilla 4-5 kertaa viikossa ja muutenkin kävelen ja touhuilen. Paino ei ole noussut räjähdysmäisesti enkä ole kärsinyt kivuista tai kolotuksista. Pahoinvointi kesti noin viikolle 16. Aluksi syömiseni olivat aika niukat tuon pahoinvoinnin ja hajuherkkyyden vuoksi, mutta en ottanut siitä stressiä. Pahoinvoinnin loputtua ruokahaluni on mielestäni aika lailla samanlainen kuin ennen raskauttakin. Minulla ei ole ollut poikkeavia mielihaluja tai jatkuvaa sudennälkää. Välillä on ollut sellaisia päiviä, että jo aamulla on kamala nälkä, mutta sekin nälkä on pysynyt aisoissa ihan tavallisella kotiruoalla ja syömällä "nälkäpäivinä" vaikka aamiaisella yksi pala ruisleipää enemmän kuin normaalisti ja illallisen jälkeen vielä pieni puuroannos. En siis ole vetänyt mitään sokeri/rasvaorgioita.
Olen itkenyt ja pohtinut pääni puhki ruokavaliotani. Olen aina ajatellut, että syön suurimman osan ajasta niin terveellisesti ja kohtuullisesti, että joskus voin ottaa kahvin kanssa pullan tai perjantaina vaikka pari palaa pizzaa, mutta siihen ei maailma kaadu, koska nuo ovat yksittäisiä herkkuhetkiä, joita fiksu ihminen kyllä osaa kompensoida syömällä taas seuraavalla aterialla kevyemmin. Toisaalta en ole niitä ihmisiä, jotka eivät syö koskaan kunnolla, vaan vain närppivät jotain pientä silloin tällöin. Harrastan sen verran liikuntaa, että yksinkertaisesti kupsahtaisin, jos en söisi aamiaista, lounasta, päivällistä ja 1-2 pientä välipalaa. Liikunnalliseen elämäntapaan pelkillä voileivillä ja jugurteilla eläminen ei vain istu.
Syömiseni ovat tämäntyyppisiä:
Aamulla 2 siivua ruisleipää. Ei levitettä, vaan 1,5 siivua kermajuustoa per leipä ja joskus myös leikkelettä. Lisäksi vihanneksia leipien päälle. Kevytjugurtti tai rasvaton viili. Kaksi kuppia kahvia rasvattomalla maidolla.
Lounaaksi 300-400 grammaa joko eilisen kotiruokaa tai jokin valmisateria. Valmisaterioista valkkaan aina sellaisen, jossa on korkeintaan 400 kaloria ja risat. Useimmiten otan josnkun itämaisen annoksen, jossa on vähän riisiä/nuudeleita sekä kanaa/nautaa ja kasviksia. Puolet lautasesta täytän salaatilla, ja proteiinilisäksi puoli purkillista raejuustoa. En käytä salaatin kastiketta. Lounaan kanssa juon vettä. Joskus syön aterian kanssa 1-2 palaa ruis/täysjyväleipää, mutta en läheskään aina.
Iltapäivällä juon 1-2 kuppia kahvia. Joskus nautiskelen kahvin kanssa 1-2 palaa suklaata, mutta en läheskään aina.
Välipalaksi on monia vaihtoehtoja. Esim. smoothie sokeroimattomista marjoista, kevytjugurtista, rasvattomasta maidosta ja kauraleseistä, mausteeksi tilkka hunajaa. Tai pilkottu banaani rasvattoman maidon, muutaman mantelin ja kauraleseen kanssa. Tai appelsiini, manteleita ja hunajatilkka. Tai kevytjugurtti ja mustikkakeittoa tms.
Alkuillasta menen usein jumppaan. Olen jaksanut käydä muokkauksessa ja spinningissä sekä salilla ja aerobisissa laitteissa, kuten kuntopyöräilemässä ja stepperillä.
Jos treeni on tosi rankka ja sen jälkeen on nälkä, syön yleensä pienen banaanin tai juon pari desiä mustikkakeittoa. Aina ei tarvitse syödä.
Illalliseksi teemme usein salaatteja, kasvispitoisia keittoja ja munakkaita. Pastaa teemme maks. kerran viikossa, emme edes joka viikko. Kermalla ja juustolla höystetyt laatikot ja lasagnetkin ovat aika harvinaisia, koska niiden tekemisessä kestää niin kauan. Yleensä syön yhden ison lautasellisen ruokaa, josta iso osa on salaattia ja ruoassa olevia kasviksia. Joskus tekee mieli syödä jälkkäriksi hedelmä tai vähän ruisleipää.
Sokerirasitustestini tulos oli erinomainen. Kilpirauhasessa ei ole häikkää. Virtsassa ei ole valkuaista ja verenpaine on enemmänkin vähän alhainen kuin korkealla. Olenkin aivan paskana tästä korkeasta fundus-mitasta ja kokoarvioon joutumisesta. En tiedä, mitä tekisin. Yksi vaihtoehtohan on tietenkin syömisten tosi radikaali leikkaaminen. Mutta sitten minun on vähennettävä aktiivisuuttani eli liikuntamääriä. Enkä tiedä, onko sekään kauhean hyvä, että korkeintaan vain kävelyttäisin koiraamme enkä liikkuisi. Minulle tulee kolotuksia selkään ja inhottava olo, jos en saa viikoittaista liikunta-annostani.
Ja tuntuu myös katkeralta, kun olen itse koko raskausajan vain yrittänyt syödä mahdollisimman paljon vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, että lapsi saisi vitamiineja ja suoja-aineita. Sitten on näitä naisia, jotka käyvät monta kertaa viikossa mäkkärissä ja kiskovat kokonaisia suklaalevyjä, mutta kohtu ei kuitenkaan kasva samalla vauhdilla kuin minulla.
Kommentit (29)
Kiitos kaikille rohkaisusta ja etenkin tuon rentoutumisen painottamisesta. Söin äsken välipalaksi banaanin, manteleita, leseitä ja maitoa. Vauvakin taisi tykätä, koska sen verran kova jumppa tuolla kuulassa alkoi. Ja äitiäkin jo hymyilyttää tämä painikointi :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten muutkin ovat sanoneet, älä stressaa :) Olet varmasti lapsesi parhaan eteen toimiva odottaja ja äiti. Iloista asennetta odotukseen!
Oma esimerkkini, olen pitkä ja hoikka ihminen ja kaksi raskautta takana. Molemmissa raskauksissa sf-mitta yläkäyrillä, ensimmäisessä jopa yläkäyrän yläpuolella. Sokerirasituksesta loistotulokset, molemmat vauvat n.3,5kg. Raskauksissa tuli painoa yli 10kg, lähti imettämällä. Söin huoletta (tosin terveellisesti) ja liikuin normaalisti.
Kuulemma suuri sf-mitta voi kertoa myös siitä että vatsalihakset ja kudokset ovat hyvässä kunnossa. Vatsa ei siis pääse leviämään joka suuntaan. Yksi lohduttava selitys :)
Tiedän muuten niin tuon nolotuksen kun muut syövät linnunannoksia! Itsellä ei nälkä lähde muuta kuin kunnon ruoalla ja isommilla annoksilla. Tiedän kuitenkin olevani hoikka (175cm 60kg) niin en huolehdi vaan syön sen verran kun mieli tekee.
Kiva kuulla synnyttäneiden erilaisia kokemuksia. Minusta tuntuu, että melkein kaikkien kavereideni raskauksissa on ollut näiden kaiken maailman käyrien ja keskiarvojen mukaan jotain "vikaa". Kaverini odottaa nyt toista lastaan, ja häntä on tarkkailtu alusta asti, koska lapsi on pieni, vaikka se on sopusuhtainen ja kaikki elimet ovat kehittyneet niin kuin pitääkin. Sama juttu hänen esikoisensa kohdalla. Molemmat vanhemmat vain nyt sattuvat olemaan tosi pieniä, mieskin vain vähän päälle 160-senttinen. Mielestäni on ihan loogista, että pienten vanhempien lapsikin on todennäköisesti syntyessään pieni.
Toinen tuttu pariskunta taas ovat oikeita hongankolistajia. Hoikkia, mutta harteikkaita ja tosi pitkiä. Nainen toistamiseen raskaana ja toistamiseen tarkkailussa ison sf-mitan vuoksi. Esikoinen oli 4-kiloinen, eli normaalin rajoissa, mutta tässäkin tapauksessa vähän isompi koko oli mielestäni luonnollista. Miten todennäköisesti yli 180-senttiset vanhemmat voisivat saada minivauvan (vaikka voihan niinkin käydä, mutta todennäköisyys vähän pidempään vauvaan on mielestäni loogisempi)? Vaikka lapsi painoi 4 kiloa, se oli kauhean laiha ruipelo pienenä, koska sillä oli hurjasti pituuttakin.
Olen myös kuullut, että neuvolassa on valitettu terveelle ihmiselle 8 kilon painonnoususta koko raskausaikana. Olen siis aika paniikissa näiden mittojen ja kilojen kanssa, kun tuntuu siltä, että Suomessa niitä vahditaan tarkasti ja asenne on se, että odottaja voi kyllä itse vaikuttaa näihin asioihin. Esim. yhdelle kaverille valitettiin samaan aikaan siitä, että paino nousee liian nopeasti, mutta lapsi on kuitenkin kamalan pieni. Mitä tuollaisessakin tilanteessa voi tehdä? Minä vain menisin hämilleni ja ahdistuisin.
-ap
Vauva ei kasva sinun syömistesi mukaan, vaan ihan omista geneettisistä syistään. Asia olisi eri, jos sinulla olisi raskausajan diabetes, mutta kun ei mitä ilmeisimmin ole.
Vauvasi siis EI LIHO sinun syömistesi mukaan. Älä syyttele itseäsi jos tulee suuri vauva.
Mutta ei sitä s/f mitastakaan voi mitenkään suoraan päätellä vauvan koko.
S/f mitan seuraaminen ei suoraan kerro yhtään mistään, se on vain "seulomistapa" jolla saadaan esiin ne, joilla _mahdollisesti_ voi olla jotain poikkeamaa raskaudessa. Kuten raskausdiabetes (jos sitä ei olisi testattu jo, se varmaan testattaisiin noiden mittojen vuoksi), tai tosiaan isokokoinen sikiö. Mutta suurin osa niistä jotka lähetän suuren s/f mitan vuoksi äitiyspoliklinikalle synnyttävät lopulta normaalikokoisen vauvan.
Enkä edes lähettäisi, jos vauva ei käteen tuntuisi erityisen suurelta, ja jos mitta on ollut samalla lailla yläkäyrillä koko ajan eikä raskausdiabetesta siis ole.
t. äitiysneuvolan terveydenhoitaja
Lisään vielä, että jotkut kollegat tuijottavat liikaa numeroita. Heistä ilmeisesti tuntuu, että he eivät "hoida" asiakastaan elleivät ota kantaa jokaiseen numeroon, tämä kaikella hellyydellä kollegoita kohtaan. He eivät ymmärrä, että heidän jokainen kommenttinsa palaa tulikirjaimin herkän odottajan mieleen, jossa ne paisuvat "jatkuvaksi kyttäämiseksi" tai "se sanoi että painoa on tullut aivan liikaa" (kun todellisuudessa on ehkä kommentoitu - sekin turhaan - esimerkiksi alkuraskauden keskimäärin 300 g viikottaista painnnousua joka toki on ylimääräistä mutta hyvin tavallista).
Vauvan kokoon et siis todellakaan vaikuta omalla syömiselläsi niitä tai näitä (kun sinulla on normaali sokeriaineenvaihdunta). Omaan vointiisi voit syömisilläsi vaikuttaa mutta sehän onkin aivan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, muista nyt yksi asia. Äiti ei voi vaikuttaa vauvan kokoon syömällä. Piste. Jos sokereissa on häikkää, eli äidin omassa insuliinituotannossa vikaa, niin silloin sokeripitoisuudet veressä nousevat = vauva saa liikaa sokeria ja kasvaa liian isoksi. Tässä tapauksessa voi äiti omalla ruokavaliolla pitää sokereita kurissa. Tarvittaessa aloitetaan myös lääkitys. Mutta muuten ruoan määrä ei vaikuta sikiön kokoon. Eli äidillä voi nousta paino paljonkin ja samalla sikiö kasvaa huonosti. Teekkari siis seuraa kahta erillistä asiaa. Loppuvaiheessa nopea painonnousu voi johtua esim. turvotuksesta, joka yhdessä muiden oireiden kanssa voi esim. olla merkki raskausmyrkytyksestä. Vauvan pieni koko voi taas esim. viitata huonosti toimivaan istukkaan tms. Teekkari seuraa näitä kaikkia ja joskus herkät äidit vetävät vääriä johtopäätöksiä...
Terkkari tietenkin, eikä teekkari. Tyhmä autocorrect...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sf-mittaan vaikuttaa eniten kohdun asento ja lapsiveden määrä. Vauvan kokoa on tosi vaikea päätellä Sf-mitasta. eteenpäin kallistuneella kohdulla tulee väkisin iso sf-mitta. Siinähän seurataan muutoksia, jos mitta laskee tai nousee poikkeuksellisesti on syytä epäillä jotain poikkeavaa lapsiveden määrässä.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen vaikeasti lihava ja sokeriarvot kunnossa, syön vhh-tyylisesti ja raskauden aikana tullut nyt 5kg painoa (nyt rv 35). Arvaa ärsyttääkö, kun terkkari tuota käyrää mittailee, joka ikinen neuvolakerta pitää ottaa sokeriarvot (ne ovat aina kunnossa, sekä paasto että tuntia jälkeenpäin) ja jos verenpaine käväiseekään ylempänä, olen suunnilleen lääkärin vastaanotolla vaikka muita oireita ei ole ja raskaus sujunut todella ihanteellisesti. :( Lääkäri mittasi sf-mitan, oli keskikäyrän yläpuolella. Sitten terkka; nippanappa yläkäyrä riitti. Ja ultrassa taas kokenut lääkäri totesi, että tasan keskikäyrän vauva eikä yhtään liian iso. Aaarrgghh!