Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi vain paisuu ja sf-mitta kasvaa, ahdistaa!!!!
18.02.2013 |
Olen ahdistunut fundus-mitastani, joka on koko ajan ollut hieman yläkäyrien yläpuolella, maltillisimmillaankin käynyt vain siinä yläkäyrällä. Mitta on ollut suuri alusta asti, vaikka ensimmäisessä ultrassa vauva oli viikkoihin nähden pieni ja toisessa suorastaan ideaalikokoa, siis niin keskimääräisen kokoinen kuin vain voi olla.
Olen siis viikolla 30. Paino on noussut tähän mennessä noin 6 kiloa. Tosin paino saattaa joskus olla kaksi kiloa vähemmän ja sitten taas kaksi kiloa enemmän. Luulen, että tuo seilaaminen johtuu nesteiden kertymisestä. En tarvitse edes kauheasti suolaa, kun nahkasaappaita alkaa jo kiristää. Ja kun pari päivää kittaan vettä ja hedelmiä ja välttelen suolaa, paino taas "laskee" ja saappaat menevät jalkaan.
Olen kamalan ahdistunut siitä, olenko syönyt niin paljon, että vauvasta kasvaa kauhea jättiläinen, jolla olla on tukalaa mahassa ja jota en pysty synnyttämään alateitse.
Olen kuvitellut tähän asti, että kaikki on mennyt tosi hyvin. Olen edelleen liikkunut paljon, käyn sopivissa jumpissa ja salilla 4-5 kertaa viikossa ja muutenkin kävelen ja touhuilen. Paino ei ole noussut räjähdysmäisesti enkä ole kärsinyt kivuista tai kolotuksista. Pahoinvointi kesti noin viikolle 16. Aluksi syömiseni olivat aika niukat tuon pahoinvoinnin ja hajuherkkyyden vuoksi, mutta en ottanut siitä stressiä. Pahoinvoinnin loputtua ruokahaluni on mielestäni aika lailla samanlainen kuin ennen raskauttakin. Minulla ei ole ollut poikkeavia mielihaluja tai jatkuvaa sudennälkää. Välillä on ollut sellaisia päiviä, että jo aamulla on kamala nälkä, mutta sekin nälkä on pysynyt aisoissa ihan tavallisella kotiruoalla ja syömällä "nälkäpäivinä" vaikka aamiaisella yksi pala ruisleipää enemmän kuin normaalisti ja illallisen jälkeen vielä pieni puuroannos. En siis ole vetänyt mitään sokeri/rasvaorgioita.
Olen itkenyt ja pohtinut pääni puhki ruokavaliotani. Olen aina ajatellut, että syön suurimman osan ajasta niin terveellisesti ja kohtuullisesti, että joskus voin ottaa kahvin kanssa pullan tai perjantaina vaikka pari palaa pizzaa, mutta siihen ei maailma kaadu, koska nuo ovat yksittäisiä herkkuhetkiä, joita fiksu ihminen kyllä osaa kompensoida syömällä taas seuraavalla aterialla kevyemmin. Toisaalta en ole niitä ihmisiä, jotka eivät syö koskaan kunnolla, vaan vain närppivät jotain pientä silloin tällöin. Harrastan sen verran liikuntaa, että yksinkertaisesti kupsahtaisin, jos en söisi aamiaista, lounasta, päivällistä ja 1-2 pientä välipalaa. Liikunnalliseen elämäntapaan pelkillä voileivillä ja jugurteilla eläminen ei vain istu.
Syömiseni ovat tämäntyyppisiä:
Aamulla 2 siivua ruisleipää. Ei levitettä, vaan 1,5 siivua kermajuustoa per leipä ja joskus myös leikkelettä. Lisäksi vihanneksia leipien päälle. Kevytjugurtti tai rasvaton viili. Kaksi kuppia kahvia rasvattomalla maidolla.
Lounaaksi 300-400 grammaa joko eilisen kotiruokaa tai jokin valmisateria. Valmisaterioista valkkaan aina sellaisen, jossa on korkeintaan 400 kaloria ja risat. Useimmiten otan josnkun itämaisen annoksen, jossa on vähän riisiä/nuudeleita sekä kanaa/nautaa ja kasviksia. Puolet lautasesta täytän salaatilla, ja proteiinilisäksi puoli purkillista raejuustoa. En käytä salaatin kastiketta. Lounaan kanssa juon vettä. Joskus syön aterian kanssa 1-2 palaa ruis/täysjyväleipää, mutta en läheskään aina.
Iltapäivällä juon 1-2 kuppia kahvia. Joskus nautiskelen kahvin kanssa 1-2 palaa suklaata, mutta en läheskään aina.
Välipalaksi on monia vaihtoehtoja. Esim. smoothie sokeroimattomista marjoista, kevytjugurtista, rasvattomasta maidosta ja kauraleseistä, mausteeksi tilkka hunajaa. Tai pilkottu banaani rasvattoman maidon, muutaman mantelin ja kauraleseen kanssa. Tai appelsiini, manteleita ja hunajatilkka. Tai kevytjugurtti ja mustikkakeittoa tms.
Alkuillasta menen usein jumppaan. Olen jaksanut käydä muokkauksessa ja spinningissä sekä salilla ja aerobisissa laitteissa, kuten kuntopyöräilemässä ja stepperillä.
Jos treeni on tosi rankka ja sen jälkeen on nälkä, syön yleensä pienen banaanin tai juon pari desiä mustikkakeittoa. Aina ei tarvitse syödä.
Illalliseksi teemme usein salaatteja, kasvispitoisia keittoja ja munakkaita. Pastaa teemme maks. kerran viikossa, emme edes joka viikko. Kermalla ja juustolla höystetyt laatikot ja lasagnetkin ovat aika harvinaisia, koska niiden tekemisessä kestää niin kauan. Yleensä syön yhden ison lautasellisen ruokaa, josta iso osa on salaattia ja ruoassa olevia kasviksia. Joskus tekee mieli syödä jälkkäriksi hedelmä tai vähän ruisleipää.
Sokerirasitustestini tulos oli erinomainen. Kilpirauhasessa ei ole häikkää. Virtsassa ei ole valkuaista ja verenpaine on enemmänkin vähän alhainen kuin korkealla. Olenkin aivan paskana tästä korkeasta fundus-mitasta ja kokoarvioon joutumisesta. En tiedä, mitä tekisin. Yksi vaihtoehtohan on tietenkin syömisten tosi radikaali leikkaaminen. Mutta sitten minun on vähennettävä aktiivisuuttani eli liikuntamääriä. Enkä tiedä, onko sekään kauhean hyvä, että korkeintaan vain kävelyttäisin koiraamme enkä liikkuisi. Minulle tulee kolotuksia selkään ja inhottava olo, jos en saa viikoittaista liikunta-annostani.
Ja tuntuu myös katkeralta, kun olen itse koko raskausajan vain yrittänyt syödä mahdollisimman paljon vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, että lapsi saisi vitamiineja ja suoja-aineita. Sitten on näitä naisia, jotka käyvät monta kertaa viikossa mäkkärissä ja kiskovat kokonaisia suklaalevyjä, mutta kohtu ei kuitenkaan kasva samalla vauhdilla kuin minulla.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et sinä sille mahda mitään :)
Lopeta stressaaminen ja nauti ajasta siinä määrin kuin vain voit. Eihän raskausaika mitenkään mahtavinta aikaa ole, mutta turhaa stressiä vedät asiasta mille et voi mitään.
Ei se sf-mitta välttämättä kerro vauvan koosta. Mullakin mittailtiin jatkuvasti aika reiluhkoja sf-mittoja, mutta lopulta syntyi vain kolmikiloinen tyttövauva. Mahan muoto oli ilmeisesti sellainen, että juuri tuo napa-häpyluu (vai mistähän se tarkalleen ottaen mitataankaan) venyi kovasti.
Onko siis jo parista hedelmästä ja hunajatilkasta tuleva sokerikin liikaa? Voi apua, en uskalla edes ajatella, millaiseksi tämä maha paisuisi, jos vielä joisin mehuja, söisin runsaasti sokeroituja jugurtteja ja ihan rehellistä karkkia ja muuta makeaa. Olen kuvitellut, että sokerinsaantini on hyvissä uomissa, kun sokerirasitustestikin meni niin hyvin.
-ap
Anteeksi muuten eka pötköviestini. Tein kappalejaot, mutta jostain syystä ne eivät näy julkaistussa viestissä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten yllä joku kommentoi stressi pois. Normaalisyömisillä sf-mittaan ei voi itse vaikuttaa. Oletko pitkä vai lyhyt. Lyhyillä naisillahan sf-mitta voi olla suurempi, kun kohdulla ei ole "tilaa" kasvaa pituussuunnassa.
Itse söin eka raskaudessa superterveellisesti ja liikuin tosi paljon, mutta toisessa raskaudessa lipsui välillä herkuttelun puolelle ja liikuntakin oli vähäisempää. Kuitenkin molemmat vauvat olivat syntyessään miltei saman painoiset (3400g ja 3300g). En nyt siis mitenkään kannusta ylenmääräiseen herkutteluun, mutta pointtina se, että ei se satunnainen herkuttelu välttämättä vaikuta vauvan painoon.
Piti vielä sanomani, että viikkoihin nähdenhän jaksat liikkua tosi paljon! Hienoa, jatka vaan niin kauan, kun liikkuminen tuntuu hyvältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohdun kasvu ja vauvan kasvu ovat kaksi eri asiaa. Se että sf mitta kasvaa ei automaattisesti tarkoita että vauvakin kasvaa.
Itselläni on jo pari raskautta takana ja kokemusta tästä. Molemmissa raskauksissa vauva ollut samankokoinen, mutta toisessa raskaudessa maha oli paljon isompi kuin toisessa. Syynä tähän oli lapsivesi. Toisessa raskaudessa lapsivettä oli hyvin vähän ja siksi mahakin oli niin pieni, toisessa raskaudessa taas sitä lapsivettä oli tosi paljon.
Siihen veden määrään ei itse pysty vaikuttamaan, mutta en kyllä kokenut sitä isoa mahaa mitenkään haitaksikaan.
Tosessa ultrassa tekevät muuten vauvan koon arvion siinä kannattaa kysyä painoarviota jos kiinnostaa. Mutta kyllä se lääkäri varmasti asiasta sanookin jos jotain sellaista olisi.
Nautihan odotuksesta :)
1.vauvaa odottaessa maha oli valtava ja lihoinkin 14kg mutta silti vauva painoi vain 2980g.
Jos olisin hysteerisesti vahtinut syömisiä niin kuinkahan pieni vauva olisi ollut kun kunnolla syömällä äiti sai kilot ja vauva oli laiheliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika lyhyt, vain noin 161 tai 162 cm. Maha tuntuu kasvaneen kovasti eteenpäin. Näytän aika hassulta, kun ylimääräistä ei ole tullut muualle kroppaan. Kyljissä ei ole makkaroita, olen kuin joku tikku-ukko, jolla on vain iso tekovatsa :) Neuvolan terkkakin kyllä sanoi, että ruumiinrakennekin voi selittää tuota sf-mittaa ja rauhoitteli minua.
Olen luonteeltani aika epävarma, ja säikähdin, että olenko taas tehnyt kaiken ihan väärin. En haluaisi noudattaa raskaana ollessani mitään dieettiä, koska kaikki arvot ovat olleet niin hyvät. Olen aina ajatellut, että liian tiukat ruokavaliot terveillä ihmisillä ovat itsensä kiusaamista, ja aikuisen ihmisen on opittava käyttämään syömisissään järkeään ja luottamaan omaan näläntunteeseensa. Eli jos on nälkä, pitää syödä, mutta ei nyt aivan karseita hevosen annoksia ja epäterveellisiä pikaruokia. Ja jos joskus on näitä pizzailtoja tai leivonnaisilla herkuttelua, sen voi kompensoida syömällä muutamalla seuraavalla aterialla niukemmin.
Eniten olen kiinnittänyt ruokailussa huomiota ruoan ravinteikkuuteen ja puhtauteen. Eli panostanut runsaaseen kasvisten syöntiin, kotimaisiin marjoihin, ruisleipään ja mahdollisimman puhtaisiin juttuihin. Ja eineksistäkin olen yrittänyt valita noita "parempia" annoksia, jotka eivät ole pelkkää rasvaa ja hiilaria, vaan joukossa on myös kasviksia ja proteiinia.
Tähän asti raskaus on sujunut tosi hienosti. Se, että olen jaksanut liikkua näin hyvin ja selvinnyt ilman suuria kremppoja, on nostanut kovasti itseluottamustani ja kohentanut kehonkuvaani. Mutta nyt tuli sellainen hirveä epävarmuus, että olenko sittenkin idiootti, joka ei vain myönnä itselleen syövänsä aivan liikaa kaikkea scheissea ja tekee omasta synnytyksestään ihan hirveää ahmimalla lapsensa jättiläiseksi :(
Rauhoitu nyt hyvä ihminen! Ainoa asia, minkä teet "väärin" on tuo stressaaminen. Jos sokeriraitus oli normaali niin syömällä et vauvaa lihoita. RaskausdiabeetikoilLa lapset voivat kasvaa liian isoiksi muilla syöminen ei vaikuta vauvan kokoon. Siihen vaikuttavat geenit, istukan toimiminen, tupakoiminen jne. Suureen sf-mittaan vaikutta naisen pituus (olet lyhyehkö), kohdun kallistuminen eteen, lapsiveden määrä jne. Sitä täytyy toki seurata ja tarvittaessa tehään kokoarvio, mutta olet nyt käsittänyt väärin, että sinun syömisiä tässä syynättäisiin. Eikä iso vauvakaan tarkoita, ettei mahtuisi syntymään, vaan epäsuhta kook ja lantionmittojen välillä tai vauvan virheasento. Näitä sinulla seurataan. Jos syöt normaalisti ja terveellisesti, niin se riittää. Missään nimessä et saa laihduttaa. Ja liikkuminen on toki hyvää, mutta ethän liioittele? Kohta sinun täytyy vähän harjoitella rentoutumistakin. Stressaaminen ei hyödytä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tärkeintä sf-mitassa on, että kasvaa tasaisesti, vaikkakin sitten omalla käyrällä. Äkkinäiset muutokset voivat ola merkki siitä, että kaikki ei ole ehkä ihan kunnossa, esim. istukka.
Niinkuin muutkin ovat jo sanoneet: älä stressaa. Vaikutat elävän hyvin terveellistä elämää. Täällä hollannissa mitataan sf-mitta ainoastaan sitä varten, että nähdään että vauva ylipäänsä kasvaa. Täällä on jopa lopetettu painon tarkkailu raskausaikana, koska kertyneet kilot kertovat loppujen lopuksi aika vähän ja on hyvinkin yksilöllistä. Minulla on esim. kertynyt joka raskaus varmaan lähemmäksi 18 kg vaikka söin terveellisesti ja liikuin, vatsanikin on ollut alusta asti hyvin näkyvä ja lopuksi mielestäni jopa valtava. Kaikki kolme lasta olleet n. 3kg ja puolessa vuodessa synnytyksen jälkeen ei ole enää ollut yhtään ylimääräistä ja imetyksen jatkuessa on paino jopa jatkanut laskuaan vaikka söin normaalisti. Ja olen siis 171 pitkä 54kg 'normaalisti'.
Luultavasti sf-mittasi kertookin lähinnä jotain kehosi muodosta, kohdun kasvusuunnasta, lapsivedenmäärästä ja/tai siitä että kehosi varastoi energiaa tulevaa imetysurakkaa varten. Jos huolestuttaa edelleen lapsen koko, niin pyydä ultrassa kokoarviota...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu kyllä tässä on rentoutumistakin treenattu :) Minulla on sellainen työ, että ei tarvitse istua toimistolla päivystämässä kahdeksasta neljään, vaan voin ottaa aika vapaasti etä- ja vapaapäiviä. Jos on väsyttänyt oikein kovasti, olen ottanut ihan iisisti. Nukkunut pitkään, makoillut sohvalla hyvän kirjan kanssa, vähän laitellut kotia ja katsellut kaikenmoista hömppää telkkarista. Liikkumiset on suunniteltu yhdessä 3 lasta synnyttäneen personal trainerin kanssa, eli en vedä raskaana ollessani väkisin mitään rajuja ponnistuksia, vaan enemmänkin yritän huolehtia lihaskunnosta ihan sitä vauvan kanteluakin ajatellen, venytellä hyvin jne.
Mutta kiitos kauheasti kaikille maan pinnalle palauttamisesta. Tämä on tosiaan ensimmäinen raskauteni, ja olen aika pihalla kaikesta ja luonteeltani muutenkin pelokkuuteen ja itseni syyllistämiseen taipuvainen. Säikähdin hirveästi, kun kysyin tänään terkalta, miksi sf-mittani on koko ajan käyrien yläpuolella ja hän sanoi, että äidin ravinto vaikuttaa vauvan kokoon.
Joskus tulee sellainen olo (jo ennen raskautta), että olenkohan kamala ahmatti pariin kaveriini verrattuna. He eivät liiku kävelylenkkejä lukuun ottamatta oikeastaan ollenkaan, toinen käy joskus kai joogassa. Ja heidän syömisensäkin on sellaista närppimistä, eli he eivät jaksa syödä mielestäni ihan tavallista annosta loppuun, vaan antavat sen aina miehelleen. Järjellä ajateltuna tiedän, että aikuisen, aktiivisen ihmisen on syötävä pysyäkseen hengissä. Mutta joskus tulee sellainen olo, että pitäisikö minunkin olla tuollainen närppijä, joka ei liiku ja on kamalan laiha siksi, että syömisetkin ovat niin naftit.
-ap
Tuohon ruokavalioon kannattaisi lisätä pehmeitä rasvoja, sillä niitä ei taida nyt tulla tarpeeksi edes sinulle itsellesi. Salaatinkastikkeeksi esimerkiksi. Googlaa vaikka "omega 3 sikiö".
Olen miettinyt juuri tuota, että onkohan hyviä rasvoja tarpeeksi. Pähkinät ovat kivaa ronksuteltavaa, joten olen yrittänyt lisätä niitä välipaloihin. Ja syödä useammin avokadoa. Ne vain ovat aina kaupassa joko ylikypsiä tai ihan raakoja! Mutta kun nyt enemmistö teistä vakuuttaa, että syömiseni ovat pääosin ihan ok, uskallan varmaan lorauttaa salaattiin sitä kastikettakin, että hyvää rasvaa tulisi enemmän :)
-ap
OMG! Ota nyt rennosti ja lakkaa vöyhöttämästä. Unohda se sf mitta.
Ei se sokerirasituskoe kerro sun sokerinkäytöstä:)
Nyt keskityt johonkin ihan muuhun kuin siihen sun raskauteesi ja mittoihin. Elät niinkuin hyvältä tuntuu.
Voi hyvänen aika sentään.
Et sä voi vaikuttaa siihen määrään, mitä sikiö ravinnokseen ottaa, ainoastaan sen laatuun. Ja jos syöt jo valmiiksi terveellisesti, niin niillä sit menet.
Kyllä sinun kannattaisi nyt opetella rauhoittumaan ja olemaan stressaamatta. Syöt terveellisesti ja liikut kohtuullisesti olojen mukaan.
Kasvava vauva elää sinun mukaasi. Älä siis stressaa, vaan rentoudu. Niin vauvallasikin on parempi olla ja hyvä kasvaa.
Ja pitäähän ihmisen välillä herkutellakin ja loikoilla sohvalla. Ja tosiaan, syö hyviä rasvoja, niitä vauvasikin tarvitsee.
Ja vielä, raskaus on eriskummallinen juttu. Se on ainutlaatuinen jokaiselle äidille. Silloin kasvava lapsi on tärkein ja äidin hyvinvointi siinä keskeisenä osana.
Kaikkea hyvää raskauteesi!
Alue: Aihe vapaa
Voi hitsi, ette tiedäkään, kuinka paljon rauhoititte oloani. Mieheni on koko raskauden ajan toistellut, että "sinne Vauvan hulluille keskustelupalstoille et sitten mene". Mutta tämä keskustelu, sen asiallinen ja kannustava taso ovat kyllä olleet iloisia yllätyksiä.
Pelkoni on varmaan hölmön kuuloinen kokeneempien korvaan. Mutta tämä on tosiaan eka raskauteni, enkä ole koskaan ollut sellainen "mammatyyppi", joka olisi jo ennen raskautta lukenut vauvalehtiä, hankkinut tietoa esim. sf-mitasta ja pohtinut tietolähteiden paikkansapitävyyttä. Tämän helpostu hermostuvan luonteeni vuoksi olen enemmänkin vältellyt sitä, koska minun tapauksessani tieto yleensä lisää tuskaa. Eli olen aika kiltisti vain kuunnellut, mitä neuvolassa ja lääkärissä sanotaan.
Joskus vain on tuttavien juttujen sivukorvalla kuuntelemisesta tullut sellainen olo, että raskaus on kuin suoritus, jossa pitäisi koko ajan pyrkiä ideaaliin keskivertoon. Iltapäivälehdet kirkuvat juttuja äitien "valtaviksi syömistä sokerivauvoista" ja aika monelle tutulleni on huomauteltu syömisistä ja painosta raskausaikana. Siis tosi hoikillekin, joille ymmärtääkseni kuuluu jo ihan imetystäkin varten tulla sitä massaa vähän enemmän.
-ap