Ilmarinnan kokeneet

Miten kävi, aloittaja, pääsitkö leikkaukseen ja saitko ilmarinnan kuntoon? t: potilas Meilahdessa , samaa odottamassa

Hei!

Mukavaa, että vastailit ja onneksi voit jo paremmin, vaikka paraneminen ei lähtenytkään ihan odotetusi käyntiin. Lähtikö ilmarintasi vaan itsepäisesti uusimaan kerta toisensa jälkeen (myös leikkauksen) kun jouduit noin pitkään rumbaan? Itse olen ihan veitsenterällä tällä hetkellä, leikattiin tähystyksessä reilu kolme viikkoa sitten ja nyt tuntuu rinnassa reipasta painontunnetta, on tuntunut koko ajan, mutta muiden kipujen hälvetessä painon tunne on voimistunut. Olen menossa iltapäivällä rtg-kuviin ja pelottaa jo valmiiksi uusi sairaala- ja leikkauskierre. Sekin ahdistaa kamalasti, kun olen juuri saanut kamalat dreenireiät ja leikkausarvet   paranemaan ja nyt jos keuhko onkin kasassa, odottaa sama rumba uudestaan napapiikkeineen kaikkineen. Pelkään, ettei kehoni ja pääni kestä sitä.

Toivon ihan hirveästi, että kaikki olisi hyvin röntgenkuvassa, mutta toisaalta soitin äsken thorax-osastolle ja sairaanhoitaja kuulosti niin huolestuneelta, että osaan jo pelätä pahinta.

Inhottava vaiva, kun en ole edes pitkä, laiha tupakoiva mies, kuten tämän riesan tyyppitapaukset yleensä, vaan lyhyenläntä 31-vuotias nainen, jolla ei ole ikinä ennen ollut terveydessä mitään vakavaa häikkää. Pelottaa ja ahdistaa.

Parempia terveisiä potilaalta Meilahdessa! Kävin työterveyshoidon kautta kuvauksissa ja lääkäri kuunteli keuhkot. Röntgenkuvien mukaan keuhkoni on täysin auki, ei havainnut mitään eroa terveeseen enkä minäkään, kun kuvia katsoin. Keuhkon äänet olivat normaalit. Kaikki oli siis hyvin, vaikka pelottikin! :)

Kurjaa, että olet joutunut kärsimään vaivasta monta kuukautta. Ei se ihme olisi, jos olisivat Meilahdessa kohdallasi mokanneet, koska minullakin oli mm. dreeni väärässä paikassa kolme päivää (imi lihasta eikä keuhkopussia, kiva fiilis olla siellä yhden keuhkon varassa plus lihaksen imukivut päälle). Onneksi se tärkein eli kirurgi vaikutti tosi asiantuntevalta ja hyvin olen parantunutkin, 2 vkoa leikkauksesta palasin työelämään ja tämän kolmannen viikon olen pärjännyt ilman kipulääkkeitä.

Perjantaina on vielä Meilahden virallinen kontrolli, toivotaan, että silloin on yhtä valoisat tulokset kuin täälläkin! Äläkä, aloittaja, murehdi painon tunnetta, se voi joskus olla myös ihan normaalia parantumisprosessia ja arpeutumista, kuten minulla oli. Ja vaikka jossain jotain pientä vuotoa olisikin, joskus keho voi parin päivän levolla osata parantaa sen itsekin, ilman että tarvitaan letkuja tai leikkauksia!

Pidetään lippu korkealla ja toivotaan, että tämä episodi olisi nyt molemmille mennyttä elämää. :)

Pojallani on toistamiseen ilmarinta. Toisella kerralla ilmaa 5cm. Hoidettu dreenillä. tehy talkkaus. onko kenelläkään kokemusta talkkauksen onnistumisesta, kun syönyt 5 vuotta kortisonia. lääkäri kertoi, että kortisoni estää tulehdusreaktion keuhkossa ja talkkaus ei siksi tee tehtävänsä, ennenkuin kortisoni on kulunuut pois elimistöstä. Kiitollinen vastauksesta.

Up!
Nostin tämän. Miehelläni on ilmarinta, joka tuli eräässä onnettomuudessa. Tällä hetkellä odotellaan sairaalassa lääkäriä... katsotaan mitä tulee/tehdään. Lueskelin noita edellisiä kirjoituksia. Mitä tarkoittaa tuo talkkaus? Ilmeisesti hoito/toipuminen vie paljon aikaa. Itse en ole tällaisesta sairaudesta aiemmin kuullutkaan ja olisin kiitollinen jos joku tällaisen vaivan kokenut kertoisi.

Itselläni oireilu alkoi ahdistavana paineen tunteena vasemmassa keuhkossa. Ajattelin aluksi että kyse on vain närästyksestä (ei ole koskaan kunnolla närästänyt, niin en osannut tulkita oireita oikein). Makasin kotona kolme päivää syöden närästylääkkeitä ja päivä päivältä kipu ja hengenahdistus vain paheni. Sitten tajusin, että nyt on mentävä terveyskeskukseen. Hoitaja kuunteli keuhkoni ja totesi, että vasemmasta keuhkosta ei kuuluu minkäänlaisia hengitysääniä, vain pientä "rohinaa". Minut laitettiin kiireisenä röntgeniin, josta ilmeni, että keuhkopussin kertyneen ilman takia on syntynyt alipainetta, joka on painanut keuhkot kasaan.
Sain lähetteen " kireellisenä potilaana kardeologiselleosastolle". Sairaalassa tehtiin kylkeen reikä, josta tungettiin keuhkopussin dreeni, jolla alettiin imeä keuhkopussin kertynyttä ilmaa ja verta pois. Kolmen päivän jälkeen minut kotiutettiin ja oireet palasivat vuorokauden päästä paljon pahempina. Taas mentiin kiireellisenä kardeologiselle, jossa ilman ja veren poisto keuhkopussista aloitettiin. Muutaman päivän kuluttua tehtiin vasempaan keuhkoon tähystysleikkaus, jossa keuhkot niitattiin umpeen ja keuhkopussin seinämässä oleva kalvo poistettiin, jotta keuhkot kiinnittyisivät seinämään ja näin ehkäistäsiin uusiutuminen jos niitit sattuisivat joskus aukeamaan. Makasin sairaalassa viikon, jonka aikana minua kuntoutettiin.
Nyt olen täysin kuntoutunut ja liikun aktiivisesti. Leikkauksesta on nyt n. 8kk. Olen reilu parikymppinen, perusterve mies.
Lääkärien mukaan keuhkot repesivät puhjenneen keuhkorakkulan vuoksi, joka johtui tupakoinnista (vaikka olin lopettanut tupakoinnin 2 vuotta ennen keuhkojen repeämistä).
Leikkauksen jälkeinen aika oli erittäin kivulias, silloin jopa puhuminen sattui niin että kyyneleet tulivat silmistä.
Uusiutumisriski on aina olemassa, mutta tästä ainakin opin että tupakkaan ei kannata enää koskea pitkällä tikullakaan.

Vuotohan siellä oli. Sain lähetteen Meilahteen kiireellisesti leikattava. Tämä siis tämän viikon maanantaina. Tällä hetkellä eletään lauantaita, ja mitään ei ole tapahtunut. Kirurgit eivät vaan muka kerkeä leikkaamaan minua. Kauanko tätä voi jatkua? Mulla hajoo jo pää täällä. Luvataan että huomenna saatettaisiin keretä. Kunnes se päivä koittaa eikä keretäkään. Tämä on jotainaivan käsittämätöntä. Voiko tehdä muuta kuin odottaa ja antaa näiden kyniä minun viimeisetkin pennoset tällä makaamisella?

Moikka!

Kaivoinpa tämän esiin kun ilmeisesti vihdoin alkaa elämä voittaa. Lyhyesti sanottuna, tuo reissu kesti sitten paaaljon pidempään kuin kukaan osasi odottaa. Lopputulos oli, että minut leikattiin kerran, keuhko talkattii kahdesti ja dreenattiin kaikenkaikkiaan viidesti. Mm meilahdessa tuli siis vietettyä aikaa enemmän kuin olisi ollut tarvetta. Nyt olen ollut ennätysajan kotona ja kaikki hyvin. Ainakin tällä erää. 

Mites voit "potilas meilahdessa"?? 

Moikka!

Mulla tais olla ennemminkin niin, että eivät saaneet keuhkoa missään kohtaa kuntoon. Dreenit otettiin liian aikaisin pois tms. Itsekin olen 30 vuotias nainen enkä vieläkään ole varma että kaikki tulee paranemaan. Tälläkin hetkellä ihmeen paineen tunnetta rinnassa. Kaikki kontrollit sun muut on käyty, joten nyt olen omillani. 

Voin hyvn kuvitella tilanteesi. Toivottavasti kaikki kuitenkin on hyvin ja oireesi ovat vain jotain jälkikipuilua. Itsellänikin kylki reijitetty täysin sekä rinta. Haavat parantuneet mutta kylki ja rinta edelleen tunnoton. 

Tulethan kertomaan miten kävi!

Jaksamisia!!! Tätä ei toivoisi kenellekkään.

Hyvällä ystävälläni on ollut 3 kertaa ilmarinta. Toinen keuhko leikattiin kolmannen kerran jälkeen. On tosi kivulias leikkaus, mutta ei ilmarinta ei ole uusinut leikattuun keuhkoon.

Tsemppiä teille ilmarinnan kokeneille. Tiedän, ettei ole mikään pikkujuttu, sen verran monta tuntia on tullut ystävän vuoteen vierellä istuttua.

Kiitos sinulle!!! Ei ole joo pikku juttu.

Viikkojen sairaalassa makaamisen jälkeen koko touhu oli jo tuttua ja kaikki meni rutiinilla. Lähinnä tylsistyminen oli suurin murhe. Tuolloin harmitti eniten läheisten puolesta, jotka olivat alvariinsa huolissaan ja juoksivat päivittäin katsomassa. Kaikki vaan odotti ja toivoi, että paranen. Sairaalan toimintaa ei valitettavasti voi kehua. Tässä olisi voinut tehdä monta asiaa toisin, jolloin homma olisi sujunut paremmin.

Huh mitä tarinoita teillä, hankalalta kuulostaa. 

Minulla on ollut ilmarinta vastasyntyneenä hengityskonehoidon vuoksi eikä siitä ole muuta muistoa (saati muistikuvaa) kuin vain pieni arpi kyljessä. Ilmeisesti minulla oli siis paljon onnea tuossa suhteessa (luin teidän tarinanne!) ja olin siksi tähän asti  pitänyt ilmarintaa vain "pikkuharmina". Sydänvika minulla myös oli ja se oli minun kohdalla se pahempi ongelma silloin. 

Minulla ei ilmarinta ole uusinut ja näillä keuhkoilla tulee ihan hyvin toimeen vaikka ne eivät koskaan terveen veroiset olekaan.

Toivottavasti myös teillä menee kaikki jatkossa hyvin tuossa suhteessa <3

4 kertaa nyt ilmarinta tullut kaksi ekaa kertaa meni imulla ja olivat 4 päivän reissuja 3 kerta olikin jo 3 viikon kestävä ja leikattiin ja nyt ollut puolitoista viikkoa ja leikkaus oli 3 päivää sitten vaikeeta on mutta jos tämä nyt olisi ollut viimeinen kerta.. toivottavasti huomenna kotia 

Mistä tuollainen ilmarinta tulee? Itselle tuntematon aihe.

Tsemppiä sulle!

Se voi tulla monestakin eri syystä. Mm. onnettomuudessa, tupakan poltosta, tai ihan vaan spontaanisti. Henki ei kulje, keuhko painuu kasaan. Minun kohdalla eivät osanneet sanoa miksi tuli. Ei tämä vaiva enää tässä vaiheessa sinänsä harmita. Vaan tämä kun olen viikon maannut osastolla eikä kukaan tiedä milloin leikataan.  

Mun vauvalla tuli synnytyksessä. Ei ole uusiutunut, nyt jo abiturientti.

Tuo uusiutumisriski on joo aika hurja. Onneksi lapsesi ei ole joutunut kokemaan tätä uudestaan! Pääsisi nyt edes siihen leikkaukseen niin voisi alkaa keskittyä parantumiseen!.Tekisin melkein mitä vain ennemmin kuin makaisin täällä tyhjän takia.

Moi. Olen Gazmend Aliu 31 v. Harvoin tupakoinnut. Ehkä 1 aski kahdessa viikossa tai ei edes siitäkään. Ilmrinta vaiva on uusiutunut ensimäisen dreenatun jälkeen. Nyt se tapahtuu juuri kotimaassa Kosovossa. Nyt harmita kun ei ole matkavakuutusta Suomessa. Maksut täällä on yli 2000€ dreenista , onneksi saan perheeltä tukea. Toivon pystyn selvyityy mutta pelottaa että leikkaus on pakollinen ja en tiedä missä teksin jos jouduisin. Dreeni on kestänyt yli 6 päivää ja todennäköisesti jatkuu toista viikkoa.

Oma tapaus: terve urheilullinen 38v mies. Nuorena polttanut. 10v polttamatta ja nyt taas kesän poltellu. Eka tiistaina alko keukoinfetio ku tein pitkää pihatöitä t-paidalla kylmässä. Se helpotti jo lauantaiks mut oli kovaa yskimistä ja aivasteluakin ollu. Sunnutaina tuntu että keskellä rintaa liikkuu joku kun hyppää vähän. Sit lenkillä meni hapensaanti vaikeeks. Iso Ilmarinta vasemmassa. Dreeni imu vuorokaudeks jonka jälkeen irti ja yön yli varoiks osastolla. Vuoto oli käytännössä loppunut heti kun dreeni laitettii. Nyt loppu ainaki rööki heti. Veikkaan et ei uusis vaan tuli vaan nyt sen infection ja yskien takia ilman että ois muuten altis koko asialle.

Moi. Ollu polttamatta 8kk. Olin keskiviikkona töissä kaatamassa seinii ja purkamassa koteloita. Päivällä meni selkä jumiin ja kelasin et siitä johtuu et sattuu rintaan ja keuhkoihin. No siinä sit jumppailin himassa ku perhe lähti landelle mut ei paikat auennu. Illalla ajattelin et pitäis varmaan lähtee lekuriin mut ei tullu lähettyy koska ajattelin et selkä säteilee kipuu. Vähän sillä fiiliksellä nukkuu et toivottavasti herään aamulla. No perkele! Kyllähän ne silmät aukes ja ei muuta ku duunii. Kyllä se selkä aukee ku pääsee liikkumaan. Sanoin sit duunikaverille et vähän sattuu jokapaikkaan ja väsyttää saatanasti et en varmaan pysty ihan normaalisti painaa hommii. No tulihan sitä tehtyy mut tais olla mun raskain työpäivä. Jossainvaiheessa revin levyy seinästä ni tuntu ku keuhko olis hakannu rintaa ja sehän piti koittaa uudestaan ni kyllä se siltä tuntu. No tulihan se kello 16 et pääsee himaan. Kello 16.20 malmin sairaalassa ja ei siinä kauaa menny ku kuviin ja melkeen heti lääkäri huutelee huoneeseen. Se on nyt semmonen juttu et sulla on ilmarinta ja oikeeseen keuhkoon ei mee ku alle kananmunan kokoselle alueelle ilmaa. Lähete meikkuun ja siellä kuulemma odotellaan. Letku rinnasta läpi keuhkoo puudutuksella ja jollain lievällä kipulääkkeellä. Itseäni ei sattunu muu ku letku keuhkossa koska tais painaa vähän johonki hermoon. Voi kuulemma sattuu joskus paljonki koska hoitsu oli vieressä vahvemmat doupit valmiina. Sit ne laitto sen porina laitteen ja tais olla mulla noin 18tuntii. Noin 24 h tais olla takaiskuventtiili ja semmonen pussi letkunpäässä. Mulla kun ei tullu pussiin nesteitä eikä ilmaa ni pääsin lauantaina pois. Selkä jumitus lähti heti ku ottivat letkun pois keuhkosta. Tänään ma ilta ja kotiin pääsyn jälkeen en ole ottanut yhtään kipulääkkeitä kun ei satu minnekkään. Vaikeinta itselleni on olla tekemättä juuri mitään. 1kk saikkuu tai oikeestaan tingin sen 2 viikkoon.