Miksi et seurustelisi lapsia hankkineen kanssa?
Kommentit (50)
Olen omani jo kasvattanut. Ei kiitos enää lapsiperhe-elämää.
En halua lapsia elämääni missään muodossa. Jos kumppanilla olisi lapsia, vaikka jo isojakin, ne kuuluisi meidän elämään väistämättä. En halua sellaista elämää.
En pidä lapsista enkä halua lapsia elämääni. Myös raskauden merkit kuten vatsaröllykät ja lapastissit ovat iso turn-off.
Mä en tykkää lapsista, ja lapsellisilla ja lapsinegatiivisilla ei ole mitään järkeä sekaantua toisiinsa.
Ei yhtäkään sekopäistä lasten äitiä enää mun elämääni sanelemaan. Lapset on ok, lesken kanssa juttu vois toimia.
Niiden lasten mukana tulee omaan elämään sellaisia ihmisiä, joita en siihen välttämättä edes haluaisi jos tilanne olisi toinen. Se lasten toinen vanhempi, isovanhemmat...jne.
Ehkä joskus lähempänä neljääkymppiä voisin seurustella samanikäisen kanssa jonka lapset on joko teinejä ja pikkuhiljaa muuttamassa pois tai jo omillaan olevia aikuisia.
Jos alaikäisten lasten vanhemmat haluavat yhteishuoltajuuden, pitää heidän olla jatkuvasti yhteydessä keskenään. He eivät ole silloin eronneet oikeasti, vaikka ehkä itse kuvittelevat niin.
Haluan että minulla ja miehelläni on vain yhteisiä lapsia. Ja näin on.
Kyllä minä voisin seurustella jo lapsia saaneen kanssa. Mutta pidän tätä vaihtoehtoa huomattavasti haastavampana kuin sitä, että riittäisi, että onnistuisin hurmaamaan ja rakastumaan "vain" naiseen. - Koska omalla kohdallani naisen (lasten äidin) olisi tullut saada jälkikasvua"jo" hyvin nuorena, jos hänellä olisi "jo" lapsia, jolloin minun tulisi tulla mielestäni onnistua luomaan sujuvat ja luontevat välit myös hänen jälkikasvuun.
Samalla tajuta, että jälkikasvu tulisi osata ottaa huomioon, mitä ikinä enemmän tai vähemmän sponttaania saattaisin sitten keksiä ja ehdottaa tekevämme; tai olla tekemättä. En haluaisi alkaa kilpailemaan lasten isän kanssa siitä kumpi meistä on parempi (tai huonompi) roolimalli lapselle tai lapsille .
Mutta toisaalta silloin kun lapset olisivat mukana kuvioissa, niin en myöskään sorsimaan heitä tyyliin; olettaen tai vaatien lasten äiti (tai biologinen isä) maksaa sitten aina kaiken jo lapsesta /lapsista tulevat kulut. - Ja ellei maksa niin jääköön sitten ilman ja keksiköön lapsen vanhemmat kuka korvaisi, jokaisen €:n ja centin.
Oli tämä kulu sitten osa ruokamenoista tai vaikka elokuvaliput tai mitä nyt sitten ikinä tekisimmekin yhdessä mahd. niin, että lapsi tai lapset olisi/-vat mukana
Vierailija kirjoitti:
Olen omani jo kasvattanut. Ei kiitos enää lapsiperhe-elämää.
Sama.
En huolisi naista jolla lapsia, koska tällaiset naiset hyvin usein eivät kykene normaaliin pitkään parisuhteeseen. Miksi eronnut muuten lasten isästä? Eikä tarvitse puolustella, kuinka lasten takia ei kannata jäädä huonoon suhteeseen, oli syy mikä tahansa. Sillä SE, että joku tekee lapsia ihmisen kanssa jota ei vaivaudu edes kunnolla tuntemaan, on typerää ja omaa moraaliani vastaan.
Vierailija kirjoitti:
En huolisi naista jolla lapsia, koska tällaiset naiset hyvin usein eivät kykene normaaliin pitkään parisuhteeseen. Miksi eronnut muuten lasten isästä? Eikä tarvitse puolustella, kuinka lasten takia ei kannata jäädä huonoon suhteeseen, oli syy mikä tahansa. Sillä SE, että joku tekee lapsia ihmisen kanssa jota ei vaivaudu edes kunnolla tuntemaan, on typerää ja omaa moraaliani vastaan.
Oleko tosi nuori? Lapsen kasvatus kestää parikymmentä vuotta. Sinä aikana ehtii tapahtua kaikenlaista. Minun mieheni petti, ystäväni mies alkoholisoitui. Molemmat vaihdettiin parempaan.
Voisin seurustellakin mutta toiveina olisi saada omiakin lapsia
Koska voin valita!
Moni ottaa sen ekan tanssittajan eron jälkeen ja haluavat todistaa, että syy eroon ei ollut heissä. Pelkäävät myös, että uusia ei tule vastaan.
Toka suhde kannattaa valita huolellisemmin kuin se jonka kanssa ne ipanat väännettiin ja erottiin.
Olisimme liian erilaisesta maailmasta, ei sen kummempaa.