Miten kotiäiti sairastaa?

Itse yskin ja köhin lasten suuntaan, saadaan nekin kipeiksi ja siten saa itsekin lisää nukkumis/lepäämisaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se. Pitää vain jaksaa pitää lapset elossa, vaikka itsekin on kuoleman kielissä. Aika veemäinen osa.

Pitää lapset elossa :D Eikö tuo mene jo vähän ylidramaattiseksi?

No ei oikeastaan, olin karseassa vatsataudissa, mutta lapset olivat terveitä, niin heillä oli virtaa. En tosiaankaan jaksanut kuin nipin napin katsoa, etteivät telo itseään ja jotain evästä onnistuin antamaan. Muutoin makasin sohvalla lähes koomassa voiden ihan hemmetin pahoin. Lapset sitten itkivät vessan oven takana, kun kampesin itseni sinne oksentamaan ja ripuloimaan. Aivan järkkyä oli. Nimen omaan hengissä selviytymistä, just ja just en laiminlyönyt heidän hoitoa, kun olin niin heikossa hapessa. Kyse kahdesta taaperosta eli eivät ole milläänlailla omatoimisia ja vaativat vahtimista.

Jos ei ole laajaa turvaverkkoa eikä rahaa palkata hoitajaa milloin vain, niin et tee lapsia. Mikä tässä on monimutkaista? Joo, poikkeustilanteita toki on, mutta noin yleisesti ottaen...

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole laajaa turvaverkkoa eikä rahaa palkata hoitajaa milloin vain, niin et tee lapsia. Mikä tässä on monimutkaista? Joo, poikkeustilanteita toki on, mutta noin yleisesti ottaen...

Nämä toisten ihmisten käskyttäjät ovat sitten liikuttavia!

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole laajaa turvaverkkoa eikä rahaa palkata hoitajaa milloin vain, niin et tee lapsia. Mikä tässä on monimutkaista? Joo, poikkeustilanteita toki on, mutta noin yleisesti ottaen...

Kuka ulkopuolinen hoitaja haluaa tulla vatsatautiseen perheeseen jeesaamaan? Niinpä, ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole laajaa turvaverkkoa eikä rahaa palkata hoitajaa milloin vain, niin et tee lapsia. Mikä tässä on monimutkaista? Joo, poikkeustilanteita toki on, mutta noin yleisesti ottaen...

Sittenhän loppuisi sossuilta hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole laajaa turvaverkkoa eikä rahaa palkata hoitajaa milloin vain, niin et tee lapsia. Mikä tässä on monimutkaista? Joo, poikkeustilanteita toki on, mutta noin yleisesti ottaen...

Kuka ulkopuolinen hoitaja haluaa tulla vatsatautiseen perheeseen jeesaamaan? Niinpä, ei kukaan.

Ja ennen kaikkea: mistä niitä hoitajia palkkaillaan sairastavaan perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on myös isä.....

...joka on varmaankin tienaamassa leipää perheen pöytään, eikä siis ole niin avuksi lastenhoidossa. Ilta ja yö on sitten toinen asia, mutta varmaan tässä tarkoitettiin sitä aikaa 7-17-välillä, jolloin kotiäiti on todennäköisesti yksin lasten kanssa.

Mies voi kysyä työnantajalta, että saako hän pitää lomapäiviä, ottaa ylityövapaita tai palkatonta vapaata. Aika harva on sellaisessa työssä, että poissaolo ei onnistu ja aika harva työnantaja on niin veemäinen, että kieltäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole laajaa turvaverkkoa eikä rahaa palkata hoitajaa milloin vain, niin et tee lapsia. Mikä tässä on monimutkaista? Joo, poikkeustilanteita toki on, mutta noin yleisesti ottaen...

No sen takia en jätä lapsia tekemättä, kyseessä on kuitenkin poikkeustilanne.

Itse olin kovassa kuumeessa ja täytyi silti pystyä herumaan vasta-ainepitoista maitoa vauvalle. Vauva selvisikin onneksi aluksi helpommalla. Laitoin kuitenkin kellon soimaan yöllä ja tarkistin vauvan hengityksen. Otin itse kuumetta alentavaa.

Sitten yksi ilta vauva ei enää hengittänytkään normaalisti, joten oli aika lähteä päivystykseen. Seuraavat vuorokaudet vietettiin sitten osastolla. Molemmat selvisimme hengissä. Vauva siksi, että olin kotona valveilla melkein 40 C kuumeessa, vaikka olinkin kuoleman väsynyt! Sanoivat myös, että imetyksen jatkamisesta oli apua! Vanhempi lapsi oli myös sairaana koko tämän ajan, mutta hänelle ei tullut hengitysongelmia. Valvoin hänenkin vointia ja lääkitsin.

Lastenohjelmat tai leffat pyörimään. Jos olet tosi kipeänä itse, niin hyvällä omallatunnolla vaan telkkaa aamusta iltaan, lapset ei pariin sellaiseen päivään kuole. Sano heille, että nyt äiti on niin kipeä ja väsynyt että katsellaan leffoja koko päivä ja levätään. Jotain helppoa syömistä, pyydä miestä tuomaan valmista jos mies on. Jos lapset nukkuu päiväunia, niin nuku kaikki ne ajat itsekin. Paranemisia!

Jos se mies löytyy, voi hän käydä kaupassa ja tehdä ison kattilallisen ruokaa. Tätä voi sitten seuraavat pari päivää lämmitellä lapsille ruoaksi. Ja käske vaikka pilkkoa valmiiksi jääkaappiin vihannestikkuja. Antaa siitä sitten lautasen lasten eteen välipala-aikaan. Ja sitten miehen ollessa töissä, pidetään lasten kanssa telkkaripäivä. Vaikkei ole hyvä antaa katsoa liikaa telkkaria, on se kuitenkin "hyvä lastenvahti" kun itse on kipeä. Ja ei, ne lapset ei kuole vaikka eivät pääsee pariin päivään ulos.

Olimme taannoin koko perhe influenssassa. Annoin lasten katsoa tv:tä ja ipadeja niin paljon kuin halusivat, samalla kun me aikuiset lepäsimme. Ruokaa ei laitettu, joten ei tullut paljoa tiskiä. Lämmitin pakastimesta valmiita ruokia ja elettiin niillä se aika, kun ei kyetty seisomaan hellan ääressä. Kukaan ei siivonnut eikä pessyt pyykkiä. En vaihtanut pienemmältä enkä itseltäni vaatteita.

Jos uhmataapero olisi päivähoidossa, niin mies sais kärrätä sen aamulla sinne, ja painuisin itse peiton alle kuumehorkkaa potemaan. Luksusta. Ei tällaista ajatellut lapsettomana, mutta aikansa kutakin!

Mulla oli kerran flunssassa laryngiitti, siis ääntä ei tullut pihaustakaan, kun olin taaperon kanssa kotona.

Käsieleillä yritin vaan näytellä, että mitäs nyt ja minne! Ja uhmaa ihan riitävästi. Ei vaarallista mutta kokemus sekin.

Se ei sairasta. Ihan sama vaikka olisi rutto. Mies jos saa mustelman jalkaansa, alkaa kepeillä kävely ja jumalaton vinkuminen. 

Mä olen vaan mennyt helpoimman kautta. Lapset saa poikkeuksellisesti viettää aikaa telkun ääressä, katsotaan leffoja ja istutaan sisällä. Joko syödään pakkasessa olevaa lämmitysvalmista ruokaa tai sitten tilataan jotain pitsaa tms. Lepäillään koko päivä, perutaan mahdolliset suunnitelmat. Kotihommia teen sen mitä jaksan, siirrän kaikki ei-pakolliset seuraaville päiville. Jos olen suunnitellut työjuttuja (teen kotoa pieniä työprojekteja toiminimeltä), siirrän ne jos voin.

Ei se kovin kummoista ole loppujen lopuksi. Usein sairastutaan kaikki kerralla, lapset on silloin aika rauhallisia eivätkä tarvitse mitään aktiviteettia. Jos olen oikeasti todella sairas kuten esim. kolmannen synnytyksen jälkeen, mies jää kotiin kanssamme. Ihan helpolla en tätä kyllä pyydä.

Olin juuri neljä päivää norossa ja puoliso poissa kotoa. Lapsi on onneksi jo 5v., joten hän ymmärsi jotakuinkin tilanteeni. Vapisten sain laitettua jotain syötävää, mutta niissä mentiin helpoimman kautta. Se oli kyllä pahinta se syömisistä huolehtiminen.

Lapsi joutui olemaan lähes kaiken ajan yksin. Onneksi on tv ja leluja, legoja. Hän myös osaa lukea joten iltasadutkin reppana luki itse.

Minulla oli todella huono omatunto, vaikka enhän minä mitään voinut. Onneksi tuollaista ei tapahdu juuri koskaan. Ja meillä oli juuri täytetty jääkaappi! Muuten olisin ollut pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran flunssassa laryngiitti, siis ääntä ei tullut pihaustakaan, kun olin taaperon kanssa kotona.

Käsieleillä yritin vaan näytellä, että mitäs nyt ja minne! Ja uhmaa ihan riitävästi. Ei vaarallista mutta kokemus sekin.

Tämä on tosiaan kokemus omaa luokkaansa. Olin 2- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa toisella puolella Suomea junalla reissussa kun ääni otti ja katosi kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole laajaa turvaverkkoa eikä rahaa palkata hoitajaa milloin vain, niin et tee lapsia. Mikä tässä on monimutkaista? Joo, poikkeustilanteita toki on, mutta noin yleisesti ottaen...

Kuka ulkopuolinen hoitaja haluaa tulla vatsatautiseen perheeseen jeesaamaan? Niinpä, ei kukaan.

Ja ennen kaikkea: mistä niitä hoitajia palkkaillaan sairastavaan perheeseen?

Kunta tarjoaa tällaisissa tilanteissa kotiapuun palvelusetelin, jonka suuruus riippuu perheen tuloista. Riittävän köyhä saa ilmaiseksi avun tarvittaessa. Apu ei ole kokopäiväistä parin viikon flunssan taltuttamiseksi, mutta jos edes pariksi tunniksi saa jonkun pitämään seinät pystyssä päikkäreiden ajaksi, on jo aika luksusta kotiäidille.