Koiran kuolema vs omaisen kuolema

Ihmisille joilla on lemmikkejä, on turha ruveta väittämään, ettei eläimen ja ihmisen kuolemaa voi verrata. Kaikkihan toki tietää, ettei niitä voi millään tasolla verrata, mutta väittely tosiaan on turhaa.

Se riippuu niin monesta asiasta. Kyllä mulla on ollut elämäntilanne, jossa surin koiraa enemmän kuin olisin surrut ketään ihmistä. Olin sinkku ja lapseton, asuin sen rakkaan koiran kanssa. Vanhemmat arjestani suht etäisiä kun asuivat kaukana, eli en heidänkään kuolemaa olisi niin paljoa surrua koska se olisi arkeen tehnty pienemmän muutoksen kuin koiran poismeno. 

Toisaalta nyt kun on mies ja lapsia, niin varmasti heidän kuolemastaan johtuva suru olisi paljon koirasurua syvempää ja pitkäkestoisempaa. 

Jos omistaa lemmikin, joka tulee lohduttamaan joka kerta kun itket. Pyyteettömästi, päivästä ja vuodesta toiseen. Nukkuu jaloissasi. Syö lattialle pudonneen ruokasi. On uskollinen lenkkiseura päivästä ja vuodesta toiseen. Riehuu kanssasi, kun olet riehakkaalla tuulella.

Jos tuollaisen lemmikin menettää, onhan se ihan valtava muutos ja lovi arkipäivään. Silloin syntyy hellyysvaje. Jokin tärkeä on poissa. Ei sellaista voi vähätellä.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 10:15"]

Aiemmassa ketjussa verattiin niitä. Surua ei kuulema voi mitata, yhtä suuri suru molemmissa. Mitä mietteitä?

[/quote]

No mun työpaikalla nuori mies oli viikon aamuvuorot pois "saikulla"  tyttöystävänsä kissan kuoleman takia kun eihän hän mitenkään voinut jättää rakastaan yksin suremaan kun rakas itki koko ajan. Sitten ihmetteli kun pomo antoi varoituksen, että ompas epäinhimillinen työpaikka ja miksei muka saa käyttää sairauslomaoikeuttaan kun Ruotsissakin kaikilla on viikon sairauslomaoikeus.... Voi hyvää päivää!