Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:

Joka julkishallinnon työnantajalla / työyhteisössä on tällainen "suojatyöpaikkalainen". Ehkä vähän jotenkin sosiaalisesti kömpelö, ehkä hidasälyinen, ulkoisesti sellainen joka ei yksityiselle pääse, se josta muiden pitää vähän huolehtia ja jälkiä paikkailla, se joka on usein poissa, sairastaa paljon ja ahdistuu pienimmästäkin. Häntä käsitellään silkkihansikkain jotta hän ei mene rikki.

Tosin näitä iäkkäämpiä on maakunnat pitkin Suoma täynnä julkisella. Hitaita, joka asiasta valittajia, ammattitaito jäänyt 90 luvulle. Vaivoja vaivojen perään ja jos ei ole niitä keksitään, saikkua saikun perään ja palkka juoksee aina 3 kk täysimääräisenä kotona lojumalla. Siitä huolimatta täydet lomaoikeudet ??? On nimittäin saakelin kallista porukkaa. Ei oo ihme että julkinen talous on Suomessa kuralla. 

Vierailija kirjoitti:

Urheiluhullu - yleensä keski-ikäinen mies, jonka työskentely katkeaa aina, kun on mahdollista seurata jotain urheilutapahtumaa olympialaisista taitouinnin EM-kisoihin

Meillä (pienessä työyhteisössä) oli nainen, jolle urheilu oli tosi tärkeää. Hänen lapsensa kilpailivat eri lajeissa. Meitä oli kaksi, jotka matkustimme ja joskus olisimme ehkä halunneet puhu matkoista. Urheiluhullu ei matkustanut kuin korkeintaan lastensa kilpailuihin. Minua ei urheilu kiinnosta pätkääkään, joten jatkuva urheilujuttujen kuuntelu oli tosi rasittavaa.

Aina oikeassa olija.

Tietää kaikesta kaiken eikä koskaan myönnä olevansa väärässä. Vänkää ja vänkää päivänselviä asioitakin oman näkökantansa mukaisiksi tyyliin asian on niin kuin minä sanon. Jos alkaa käydä ilmeiseksi että kaikki tajuavat hänen olleen väärässä tai tietämätön asiasta, hän kääntää äkkiä puheenaiheen siihen tapaukseen kun oli oikeassa ja selvitti jonkin haasteellisen tilanteen. Jos muut jatkavat hänelle epäedullisest aiheesta, hän puhuu kovempaa päällee jyräten muut hiljaisiksi ja nostaen itsensä keskipisteeksi.

On muuten harvinaisen rasittava ihmisenä, kun ei kanssaan normaalisti pysty juuri mistään keskustelemaan, vaan keskustelu hänen kanssaan on aina jotain ihmeellistä henkien taistelua siitä kuka on enemmän oikeassa tai kuka tietää enemmän.

Jo mummoksi päässyt, joka puhuu aina kun suunvuoton saa, niistä lapsenlapsistaan. Mitä ne sano, mitä ne teki, mitä ne söi tai ei syöneet, missä ne on käyny, mitä ostin niille lahjaksi jne.... loooooooputtooooooomasti ja seikkaperäisesti.

Tiedätkö - ketään ei kiinnosta aina samat jutut sinun perheestäsi ja näistä mukuloista.

Pölöttäjä. Joutuu järkyttävän ahdistuksen valtaan mikäli työporukaan laskeutuu yli 10 sekunnin hiljaisuus. Puhuu 90% työajasta vain jotain sanoakseen ja vastailee itse omiin kysymyksiinsä, mutta kaipaa kuitenkin yleisöä jutuilleen. Ei ymmärrä muiden kehonkielestä, että vie kaiken hapen paatoksellaan. Pölöttäjän seurassa on mahdotonta kuulla omia ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka ei koskaan lähde pikkujouluihin tai muihin firman bileisiin.

Kaikki epäilee, ettei se ole saanut lupaa.

Tämä on mun mies. Ei koskaan halua mennä edes syömään kollegoiden kanssa, saati sitten pikkujouluihin tms. 

Tekisin melkein mitä vain, että menisi ja kävisi muuallakin kuin töissä. Välillä on työ ja tuska saada mies edes ruokakauppaan mukaan.

Introvertti on ollut aina, mutta iän myötä on katoamassa omaan kuplaansa. Joskus on ollut sen verran kiinnostusta ulkopuolista maailmaa kohtaan, että on saanut tavattua minut ja mentyä naimisiinkin. 

Luulen, että muillakin vastaavilla tapauksilla on kyllä puolisoidensa lupa ja siunaus firman kekkereille, mutta eivät vain halua. 

Eväsrakentelija. Yleensä Eväsrakentaelija on myös Valtaaja. Hänellä menee puolet tauosta siihen että saa rakennettua itselleen eväät. Jääkaappi on täynnä nyssyköitä ja rasioita. Tiskipöydältä löytyy Eväsrakentelijan oma leivänpaahdin, hänen paikallaan pöydässä on leipäpussi, keksipaketti ja vähintään viikoksi hedelmiä. Tiskikaappiin ei mahdu mitään, koska siellä on Eväsrakentelijan oma kattila ja paistinpannu. Jos mistä tahansa pöydänkulmalta tai kaapista löytyy vapaata tilaa, Eväsrakentelija valloittaa sen välittömästi evästarvikkeillaan.

Omien ja myös muiden lounasruoka annoskokojen ja/tai sisällön kommentoija.

Miten hitolla voikaan olla että joka työpaikassa sattuu tällainen (aina naishenkilö) joka aloittaa pöytään tullessaan jollain tapaa puheen tästä. Tässä vain muutama esimerkki josta varmaan saatte kiinni ihmistyypin:

- ihan sama mitä on ruokana joko tuhtia liharuokaa tai kasvissosekeittoa, salaatti, leipää ja vesi - "huh huh kun tuli taas otettua iso annos, pitäs tuoda eväät ettei tuu syötyä ns koko rahalla ja aina liikaa" ja sitten keskustellaan että pitäs syödä kevyemmin jne. Puolet porukasta häpeilee omaa reilua annostaan hiljaa. 

- henkilö tuo omat eväät, joku pieni fetasalaatti ja 2 mandariin.  Keskustelu alkaa heti - "pitää keventää syömistä, otin vain tämän salaatin kun kiloja taas kertynyt, kyllähän sitä näillä ikävuosilla pitää rajoittaa raskaamman ruoan syöntiä ettei lihoisi. Leipää ei kannattaisi syödä jos meinaa laihtua vaikka leipä hyvää onkin. Minä syön vaan 1 viipaleen päivässä aamukahvin kanssa.  Ja taas muut hiukan pyöreät keski-ikäiset pöytäseurueen normilounaan + leivän syöjät tuntee piikin lihassaan, kun tämä yksi (itsekin hiukan tukeva) julistaa joka ikinen kerta tuota samaa mitä saisi syödä mitä ei.

Ja joka hiton kerta tämä sama keskustelu ja selittely mitä syö tai ei syö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheiluhullu - yleensä keski-ikäinen mies, jonka työskentely katkeaa aina, kun on mahdollista seurata jotain urheilutapahtumaa olympialaisista taitouinnin EM-kisoihin

Meillä (pienessä työyhteisössä) oli nainen, jolle urheilu oli tosi tärkeää. Hänen lapsensa kilpailivat eri lajeissa. Meitä oli kaksi, jotka matkustimme ja joskus olisimme ehkä halunneet puhu matkoista. Urheiluhullu ei matkustanut kuin korkeintaan lastensa kilpailuihin. Minua ei urheilu kiinnosta pätkääkään, joten jatkuva urheilujuttujen kuuntelu oli tosi rasittavaa.

Mä tiedän kanssa yhden urheiluhullun, menneiltä ajoilta. 25 vuotta sitten olin sen kanssa yhtäaikaa kursseilla. Hirveän kova pyöräilemään ja oli aina se sama pyöräilyasu päällä siellä kurssilla. Semmonen 50 v ukko, joka oli taannoin lopettanut juomisen ja oli sitten kilahtanut pyöräilyyn ihan oikein kunnolla. Veti maantiefillarilla ainakin 30000 kilsaa puolessa vuodessa ja oli vetänyt sen treenaamisensa ihan överiksi, ettei kukaan vaan pistäisi paremmaksi kuin hän. Jos joku toinen harrasti pyöräilyä, niin tämä koki sen uhaksi. Siksi sitten aina vähätteli tuon toisen pyöräilyä ja perään kehui omaa tekemistään. Pyöräili ihan siis kelissä kuin kelissä, tuli joka jumalan päivä pyörällä kursseille ja lähti jonnekin pitkälle lenkille kurssipäivän päätteeksi. Jos toinen kertoi ajaneensa sadan kilsan pyörälenkin, niin tämä ukko moitti häntä ahnehtimisesta. Sitten itse veti päivässä kaksi 70 kilsan lenkkiä. 140 km päivässä, pari lenkkiä päivässä, ei ollut ahnehtimista, mutta toisen yksi sadan kilsan lenkki päivässä oli hirveetä ahnehtimista. Talvella tämä ukko sitten juoksi parta jäässä kursseille toiselta puolelta kaupunkia. Juoksulenkkejä veti painot nilkoissa, että taas tehtiin paremmin kuin muut. Se oli ihan helvetin raskas ihminen ja häiritsevä tyyppi.

Juu, ei siinä mitään, jos joku tykkää urheilla paljon. Hyvähän se on. Mutta jos se menee tuollaiseksi, että pitää sitten lytätä muiden liikkumista sen varjolla, kun itse tekee niin v..un paljon kovemmin ja enemmän, ja pitää vaatia sitten muiltakin jotain ihme sankaritekoja, kun ei muka normaali kuntoilu riitä, niin silloin liikutaan jo sellaisella alueella, etten minä siihen oikein kunnolla sanoja löydä, miten tuollaista pitäisi ilmaista. Paljon parempi, kun keskittyisi siihen omaan tekemiseen, eikä toljota muiden liikkumista sillä silmällä, että mistähän minä pääsisin tuota tölväisemään ja lyttäämään, kun minä olen niin paljon kovempi ja parempi ihminen kuin tuo tuossa. Kummallinen, kun piti vetää itse koko homma överiksi ylisuorittamiseksi ja tehdä siitä sitten suurta numeroa kovaan ääneen, eikä antanut muiden tehdä heidän omaa juttuaan omaan tahtiin. 

Sotealan yökkö.

Tulee työmaalle keskimäärin 3 minuuttia myöhässä. Haukottelee ja valittaa väsymystä milloin mistäkin syystä - neljäs yö putkeen, omat lapset valvotti, ei saanut nukuttua päivällä, vaihdevuodet, oli päivän töissä jossain muualla.

Yököllä tehtävälista tyyliin jk/pakastin/lääkehuone lämpötilat, yksikön yleisilme kuntoon, roskien vienti, aamupala ja herätykset asiakkaat.

EPEK. Lämpötilat ehkä mitattu.

Vasikka (taas soteala).

Vie yksikönjohtajalle kaiken mitä on tehty jotenkin säännöistä poiketen. Lapsilla kauppakyyti vääränä päivänä tai päivällisellä ei ollut salaattia (salaattivärkit loppu ja hokattu liian myöhään).

Eikö nämä ihmiset ymmärrä, että ovat työmaalla sitä alinta kastia vähän niinkuin pedofiilit vankilassa.

P€rseennuolija. Mielistelee aina pomoa ja haluaa näyttää pomon silmissä muita paremmalta. Dissaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka ei koskaan lähde pikkujouluihin tai muihin firman bileisiin.

Kaikki epäilee, ettei se ole saanut lupaa.

Tämä on mun mies. Ei koskaan halua mennä edes syömään kollegoiden kanssa, saati sitten pikkujouluihin tms. 

Tekisin melkein mitä vain, että menisi ja kävisi muuallakin kuin töissä. Välillä on työ ja tuska saada mies edes ruokakauppaan mukaan.

Introvertti on ollut aina, mutta iän myötä on katoamassa omaan kuplaansa. Joskus on ollut sen verran kiinnostusta ulkopuolista maailmaa kohtaan, että on saanut tavattua minut ja mentyä naimisiinkin. 

Luulen, että muillakin vastaavilla tapauksilla on kyllä puolisoidensa lupa ja siunaus firman kekkereille, mutta eivät vain halua. 

Tämä. Meillä mies ei ole ikinä halunnut mennä työporukan kekkereille ja sanoo syyksi työpaikan äärettömän huono ilmapiiri ja työnjohto (täysin miesvaltainen ala), eli ei se johdu siitä etten minä päästäisi vaan saisi työpaikan miehet ihan katsella omaa käytöstään peilistä.

Hessu Hopo

Pätevä työssään, mutta pudottelee esineitä käsistään, unohtaa yksityskohtia ja liukastelee työpaikan pihalla. Lähtökohtaisesti hieman hämmillään kaikesta. Kohtalaisen hauska työkaveri, mutta möläyttelee omituisia juttuja sekaan. Vetää kahvikoneesta aina epähuomiossa yliannostuksen kofeiinia.

Varmaan jo mainittu, mutta:

Multitaskaaja, aina vähintään kymmenen asiaa samaan aikaan työn alla, kun tekee virheitä vetoaa aina siihen että "teki kymmentä asiaa yhtä aikaa". Tekee myös suuren osan hommista "vähän sinnepäin". Suuttuu jos kysyy kannattaisiko tehdä yksi asia kunnolla mielummin kuin kymmenen asiaa vähän sinnepäin.

Vierailija kirjoitti:

Mukinvartija - loukkaantuu verisesti, jos joku toinen on erehtynyt juomaan hänen vakiomukistaan. Koko taukotila saa kuulla myrskyn yltyvän.

Itse en myöskään tykkää, että mukistani juodaan. Toisten mukeista juojat ovat moukkia.

Vauhkopomo, heikoin johtamistaidoin varustettu middle management -henkilö, useammin mies kuin nainen. Vaatii Toimenpiteitä asiaan X kiireen vilkkaa, siihen mennessä kun pyydetty Akuutti ja Välttämätön Toimenpide on tehty, hän on jo unohtanut koko asian ja koko Akuutti ja Välttämätön Toimenpide, johon tietysti käytettiin yhteensä 15 tuntia työaikaa, onkin tarpeeton.

Ulkomailta tullut työntekijä, joka valittaa jatkuvasti suomalaisesta ruoasta, ihmisistä, kielestä, tapakulttuurista ja säästä. Vetää palkokasvin nenään jos pieninkin tiedoite tai lappunen on pelkästään suomeksi ja joutuu nöyrtymään pyytämään käännösapua. Asunut Suomessa vuosia tai jopa vuosikausia, mutta ei osaa sanaakaan suomea, koska "ei jaksa". Pomon edessä vetää irvokkaan tekohymyn ja vakuuttaa kaiken olevan loistavasti.

Kokouksiin ja palavereihin viimeisillä minuutilla saapuja. Kaikki asiat on jo käyty läpi, mutta sitten tulee vielä kurkkimaan ovenraosta, kun on jo viimeisen minuutin loppukevennyksen aika. 

Minun pahin työkaverini koskaan on ollut Neuroottinen kontrollifriikki. Eli nelikymppinen nainen, jonka mielestä asian kuin asian voi tehdä vain yhdellä  tavalla oikein ja se on HÄNEN hyvin spesifi tapansa. Hän ojentaa välittömästi huomatessaan sinun tekevän toisin ja valittaa asiasta korvasi irti kälättäen. Jo sadan metrin päästä erottuvat "ei, ei, älä, älä!" vinkaisut kun olet kaksi sekuntia tehnyt jotain "väärällä tavalla". Hän suosii pareittain työskentelyä, ettei kukaan täysjärkinen sivustaseuraaja pääsisi puuttumaan kyykyttämiseen. Valituksen aiheet eivät rajoitu ainoastaan työsuorituksiin vaan Neuroottisen on pakko valittaa jokaisesta mahdollisesta pikkuasiasta: miten ripustit sadetakkisi kuivumaan väärin, miten avasit työauton oven väärin ja miten solmit rusetin väärin. Tappaessaan kaiken oma-aloitteisuuden työkavereistaan (koska kukaan ei jaksa joka asiaan puuttumista) Neuroottinen myhäilee tyytyväisenä saadessaan tuntea itsensä työpaikan fiksuimmaksi. Kaikki muut hän näkee älykkyydeltään saappaan tasolla.