Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:

Huokailija. Raskasta huokailua pitkin päivää. Vaara että tarttuu.

Vierailija kirjoitti:

Stereotyyppi.

Vääntää koko ajan radiota. Tyyppi on harvinaistunut kuulokkeiden myötä

Näitä on silti liikaa. Erilainen radiomöly tulisi kieltää työpaikoilla. Edellisessä työpaikassani muuten oli onneksi näin.

Ylikriittiset. 

Mikään ei heidän työpaikallaan ole hyvin. Organisaatio johtamisessa on pahoja ongelmia. Jokaisesta työkaveristakin löytyy negatiivista (selän takana) sanottavaa. Ohjeistukset on epäselviä, ilmapiiri huono, työ ei jakaannu tasaisesti. Uusi työtila on huonosti suunniteltu, väärät ihmiset saa ylennyksiä/kiitosta ja joku tossa uudessakin työntekijässäkin mättää, kyllä kohta keksin mikä se on. ;) 

Mammalomalta palailija. Tämä rouva on ollut poissa vain puolisen vuotta, mutta se kyllä tuntuu ikuisuudelta- hän on nimittäin aivan pihalla kaikesta edistyksestä, jota työpaikalla on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana! "Siis...kun en mä...äh", on yleisin tapa aloittaa vastaus (jatko kuuluu: "Mähän oon ollut viimeiset puol vuotta äitiyslomalla"), jos häneltä kysytään jotain, joka hänen pitäisi asemassaan tietää/osata automaattisesti. Ja hän osasikin. Kunnes jäi äitiyslomalle. 

Pikkuasioihin takertuja. Varsinkin isoimmissa kokouksissa, jossa olisi tarkoitus käsitellä laajempia asioita, tämä ylitunnollinen nillittäjä näkee tilaisuutensa tulleen. Tuolloin hän päättää ottaa esille, että eräästä toimiston pöydästä puuttuu ruuvi tai että toimipisteessään on työntekoa huomattavasti vaikeuttava epäkohta kuten rumat verhot.

Ylitunnollinen reagoi voimakkaammin kuin natrium ja vesi, jos joku uskaltaa  vihjata, ettei hänen esille tuomansa asia ehkä ole esityslistalla ensimmäinen. Puolet kokousajasta kuluukin sitten tämän tuohtuneena tilittävän henkilön rauhoittelemiseen eikä kyyneliltäkään vältytä.

Kulttuuritäti. Valitsee tarkoin silkkihuivinsa värin joka päivä ja istuu huolitellussa jakkupuvussaan työpöytänsä ääressä. Hiljainen, mutta herää keskustelemaan, kun puheeksi tulee kulttuuri eri muodoissaan. On kiertänyt kaikki näyttelyt, museot ja teatteriesitykset. Matkustelee ja opiskelee kansalaisopistossa kieliä. Ystävällinen, tarkka ja tunnollinen työntekijä. Jos on poissa, koko toimiston järjestys järkkyy.

Vierailija kirjoitti:

Oon sit varmaan ainut joka sanoo positiivisen mutta Kaunis Nainen. Meidän toimistolla on vasta eronnut kaunis nainen eikä mukavampaa ihmistä ole. Ei ole mikään itsetietoinen mutta itsevarma ja aika hiljainenkin. Tekee ahkerasti töitä mutta ei vaadi mitään kunniamainintoja. Miehet tykkää. Tämä nainen on läheinen kollegani ja ihailen ja kadehdin häntä. Ei hän varmaan edes tajua miten upea hän on ja millaisen vaikutuksen tekee kaikkiin.

Työpaikallani on juuri tällainen nainen. Eronnut, kaunis, tulee kaikkien kanssa toimeen, aika ujo, huumorintajuinen. Ja todellakin miehet tykkää, sen huomaa kahvipöydässä ym. Varmasti saanut miehiltä jonkinlaisia lähestymisiä. Muttei mitenkään tuo itseään esille.

Ihan kohta mä lähden täältä -ihminen. Negailijan, kaikesta valittajan ja ylikriittisen lähisukua, mutta valittamisen ohella puhuu hivenen ylimieliseen sävyyn siitä, että etsii uusia haasteita, aikoo vaihtaa alaa ja katselee uusia töitä, sillä muualla kaikki olisi paremmin. Todistettavasti kukaan ei ole koskaan nähnyt hänen lähettävän hakemusta tai kuullut työpaikkahaastattelusta. Työpaikan vaihtamisesta puhuminen saattaa kestää vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä.

Ai taivas! Kiitos parhaasta ketjusta hetkeen, Nauroin vedet silmissä ja bongasin meidän työpaikan kaikki henkilöt. Terveisiä kaupungintalolle.

Lohduttaja, jolle muut helposti kertovat ongelmistaan työssä tai yksityiselämässä. Kuuntelee vakavan näköisenä. Varoittaa helposti burnoutin riskistä, jos joku on kovin väsynyt. Huonompi kuuntelemaan hyviä ja iloisia uutisia, koska ne muistuttavat oman elämän tylsyydestä, eikä voi kokea, että itsellä menee paremmin.

(=minä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelija. Opiskelija, johon suhtaudutaan kuin lapseen tai lapsenlapseen.

Tästä on olemassa myös alalaji, jota voisi kutsua nimityksellä Ei-ymmärrä-paikkaansa -harjoittelija. Toisin sanoen opiskelija, joka jo kahden ensimmäisen viikon jälkeen hanskaa talon tehtävät melkeinpä paremmin kuin puljussa 25 vuotta olleet. Herättää täten närkästystä ja suuttumusta hierarkkisemmissa yhteisöissä eivätkä yhteisön "vahvat persoonat" epäröi näyttää tälle paikkaansa. Ekstramiinuspisteitä on luvassa silloin, mikäli EYPH saa kiitosta asiakkailta, muut työpaikan opiskelijat kääntyvät hänen puoleensa pulmatilanteissa tai joku työyhteisön jäsenistä iskee silmänsä häneen.

Voi miten tuttua! Itse pääsin juuri eroon määräaikaisesta paikasta, jossa minusta tuli EYPH. Rankkaa oli. Olisi pitänyt tehdä kaikki vanhan kaavan mukaan, ei ollut tarvetta uudistaa mitään.

Esimerkiksi asiakkaan kyselemän tiedon olisi pitänyt löytyä "jostain" perinteisestä paikasta (mappi?), sitä ei saanut löytää firman omilta Face-sivuilta, vaikka se oli siellä.

Minulle jopa huudettiin hermostuneena ... asiakkaat antoivat hyvää palautetta, ilmeisesti ihan väärälle henkilölle ...

Yksi hahmo lisää:

Kirjaamon hiljainen täti, joka pysyttelee serminsä takana. Työpöydällä paljon viherkasveja eikä papereita oikeastaan yhtään. Hän on selvittänyt tunnissa ne, jotka kuuluivat tälle päivälle hänen hoitoonsa. Paljon lisää kirjattavaa olisi, mutta hän pitää kiinni vain omistaan. Kirjaamon katastrofi on laajalti tiedossa.

Lymyää hiljaisena, ei osallistu keskusteluihin. Jos menetkin yllättäen kysymään häneltä jotain niin ettei hän ole tajunnut sinun lähestyvän, saa sätkyn ja alkaa vimmaisesti tuijottaa päätettään ja ohjaa kädenravistuksella sinut kauemmas. On niin tärkeä homma kesken. Hänen äänensä on kummallista kiljahtelua. Hymyilee koko ajan. Jos on eksynyt kahvipisteelle muiden mukaan, ei puhu juuri mitään vaan kuuntelee. Jos joku kysyy, hän antaa todella kaikki asian puolet huomioonottavan vastauksen. Ei siis sano omaa mielipidettään.

Yllätys tästä ihmisestä löytyy mm siinä, että esim minä en edes tiennyt hänen olevan meillä töissä moneen viikkoon aloitettuani paikassa. Häntä ei näkynyt missään, vaikka oli töissä.

Sitten jostain syystä alkoi käydä taukotilassa lounaalla samaan aikaan kuin itse kävin. Itse olin hälyisessä asiakaspalvelutyössä ja olisin kaivannut hiljaista hetkeä ja Hesarin lukua omassa rauhassani. Turha toivo!

Täti pulputti ja kyseli kovasti asioitani. Tenttasi oikein, vaikka näki että kääntelin Hesarin sivuja. 

En oppinut tätä ihmistä. Muutamia kertoja poistuin lounaalle muualle, etten vain olisi joutunut hänen kanssaan tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mammalomalta palailija. Tämä rouva on ollut poissa vain puolisen vuotta, mutta se kyllä tuntuu ikuisuudelta- hän on nimittäin aivan pihalla kaikesta edistyksestä, jota työpaikalla on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana! "Siis...kun en mä...äh", on yleisin tapa aloittaa vastaus (jatko kuuluu: "Mähän oon ollut viimeiset puol vuotta äitiyslomalla"), jos häneltä kysytään jotain, joka hänen pitäisi asemassaan tietää/osata automaattisesti. Ja hän osasikin. Kunnes jäi äitiyslomalle. 

Samaa sarjaa Opintovapaalta/Vuorotteluvapaalta palaavan kanssa.

Eväiden varastaja. Kukaan ei tiedä mitään ja silti tavaraa katoaa tai vaihtelee paikkaa jääkaapissa ja komerossa. Lopulta jää kiinni tai selviää varkaan vaihtaessa duunia.

Aktiivinen koordinaattori. Järkkää kaikenlaista ohjelmaa työajan ulkopuolelle. Jos joku on lähdössä pois, niin järkkää jäähyväiskahvit tai -oluet. Kerää kolehdit kollegan synttärilahja varten. Ei ymmärrä, jos joku haluaa jättäytyä pois.

Vierailija kirjoitti:

Ai taivas! Kiitos parhaasta ketjusta hetkeen, Nauroin vedet silmissä ja bongasin meidän työpaikan kaikki henkilöt. Terveisiä kaupungintalolle.

Minä tunnistin itseni aika useasta, kaupungintalolla työskentelen minäkin.

Neukkaripullavaras. Kärkkyy neuvotteluhuoneen ulkopuolella ja hyökkää heti ylijääneiden sämpylöiden/pullien kimppuun. Härskeimmät käy jo ennen kokousta karsimassa tarjoiluja.

Tunnistin itsestäni Puuhanaisen :)

Ja Negiksen :/

Arvaamaton Puolihullu. Vanhempi mieshenkilö, jolla on hiukset aina sekaisin ja kuuluva röhönauru. Tuijottaa, vaikuttaa oudoissa tiloissa olevalta. Laukoo kokouksissa aiheeseen liittymättömiä kommentteja. Haiskahtaa ja kulkee hartiat hilseessä. Tulee ja menee, kukaan ei tiedä missä milloinkin on. Hoitaa hommansa, kai.

Tarrapaskantaja.

Muuraa joka perjantai-iltapäivä vessanpyttyyn tarrapaskan joka kuivuu viikonopun aikana kiinni kaakeliin kuin tauti. Vessaharjan käyttö on tarrapaskantajalle tuntematonta.

Siivoojan vihollinen.

Vierailija kirjoitti:

Toimiston Casanova - syöjättären miespuolinen vastine, flirttailee naisille pikkujouluissa ja muissa firman juhlissa

Hyi, tää on kamala. Kokee hetkensä koittaneen jokaisen työpaikalle tulleen uuden naispuolisen kanssa. Sormus ei ole este, vaan hidaste. Kommentoi heti asua ja ulkonäköä. Kehuu lipevästi ja pyrkii lähikontaktiin.

Olen joutunut tällaisten kohteeksi niin yksityisellä kuin julkisellakin työnantajalla.

Työpaikkaperheellinen

Ei mitään duunin ulkopuoleista elämää, vaan työ = perhe. Järjestämässä koko ajan jotakin työpaikan yhteistä kivaa työajan ulkopuolella iltaisin. Vaanii työkavereitaan ja vaatii vastauksia ASAP, kuka aikoo osallistua. Jos ei kiinnosta osallistua pakopeliin, kyykkään ja saunailtaan, on ryhmäpetturi ja tylsimys eikä kunnioita työpaikan henkeä. Eli tätä järjestäjää.