Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen on hyvä psykologi?
27.02.2019 |
Tilanne on se, että saattaa olla alanvaihto edessä. Psykologia on yksi niistä asioista, jotka kiinnostaisivat.
Te, joilla on kokemusta psykologeista asiakkaan, yhteistyökumppanin tai ystävän näkökulmasta tai jotka itse toimitte/olette toimineet/tulette toimimaan psykologina. Millainen ihminen teidän mielestänne on hyvä psykologi ja millainen ei? Millaista psykologin työ ja siihen kouluttautuminen on? Mitä alaa harkitsevan kannattaisi ottaa huomioon?
Kommentit (40)
Ilman elämänkokemusta ei kirjaviisaus auta. Psykologi paranee vanhetessaan, nuori ei sitä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuu hitaasti monotonisella äänellä kuin vajaalle ja katsoo sinua kuin koira päätä kääntäen sivulta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ilman elämänkokemusta ei kirjaviisaus auta. Psykologi paranee vanhetessaan, nuori ei sitä ymmärrä.
Kyllä. Ja tosiaan lasten/perheiden kanssa työskentelevillä psykologeilla omia lapsia, jotta ymmärtävät kokonaisvaltaisesti perhe-elämää eikä vaan teoriapohjalta.
Vastaan potilaan näkökulmasta, koska kävin psykologilla kuutisen vuotta elämäntilanteista johtuneen masennuksen vuoksi.
Koska olin julkisella puolella ns. hoidossa, en kuitenkaan psykoterapiassa, tuohon kuuteen vuoteen mahtui monenlaista naista.
Kyllä, naista.
Kaikki olivat naisia kuten itsekin.
Parhaat kuuntelivat, ottivat kantaa, kertoivat jopa omasta elämästään tiettyyn rajaan saakka, jolloin käyntini olivat keskusteluja eivätkä joko haastatteluja tai kuuntelusessioita.
On aika kamalaa käydä kertomassa elämästään ja tuntemuksistaan, kun koulut käynyt MUKA ammattipsykologi piirtelee ympyröitä lehtiöönsä (=Olen nähnyt nämä "muistiinpanot".) ja tokaisee yhtäkkiä:
-Luet sä?
-Anteeksi mitä?
-Niin, luet sä? Kannttaisi lukea kirjoja, koska siten voi paeta todellisuutta.
Ei noin.
Tiedoksi: luen MÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksikin psykologiaa opiskelemaan yliopistoon on erittäin vaikea päästä. Hyvällä psykologilla on elämänkokemusta itsellään, ehkä rankkojakin kokemuksia, jolloin osaa ammatillisesti!! asettua toisen asemaan eikä vaan kirjaviisaana jaa neuvoja, jotka eivät kuitenkaan arjessa toimi. Lastenpsykologilla itsellään lapsia, koska perhe-elämää ei voi kirjoista teoriaa lukemalla täysin ymmärtää.
Psykan opiskelijan kommentti: Hyvää psykologia ei tee elämänkokemukset. Tätä työtä tehdään teorioiden, tieteellisesti todistettujen faktojen pohjalta, eikä omien kokemusten kautta asiakasta ymmärtämällä. Psykologi ei ole vertaishenkilö, vaan ihmismielen laajasti tunteva laillistettu ammattilainen.
Kysymyshän oli, millainen on hyvä psykologi. Ei ymmärtääkseni ollut kyse siitä, millaista/mitä psykologia on tieteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen MÄ jatkaa:
viimeinen psykologini oli aivan omaa laatuaan: erittäin empaattinen, kantaaottava, rakentavasti keskusteleva.
Hän oli ihminen ihmiselle. Suurimman avun sain häneltä.
Hänet kuitenkin savustettiin jostain syystä ulos kyseiseltä psykiatrian poliklinikalta, jolloin hoitava lääkärini kirjoitti minulle viimeisen mielialalääkereseptin ja minut myös ulos hoidosta hyvää jatkoa toivottaen.
En nyt sentään ole lappua kehystänyt, mutta ehkä pitäisi, koska siitä psykiatri ilmoittaa, ettei minua voida auttaa enää.
Ei tietenkään voitu, koska psykologi, josta pidin hyvin paljon, savustettiin ulos ja minä reklamoin asiasta.
Kiitokset tähän mennessä tulleista monipuolisista vastauksista!
Olen teidän kuvaustenne perusteella listannut asioita, jotka saattaisivat tukea ja hankaloittaa tätä uravaihtoehtoa minun tapauksessani.
+ Minulla on halu auttaa ihmisiä ja oppia ymmärtämään paremmin ihmismieltä.
+ Elämänkokemusta on jo neljältä eri vuosikymmeneltä ja koko ajan karttuu.
+ Olen rauhallinen, pitkäjänteinen, mielestäni empaattinen ja myös herkkä. Toistaiseksi elämä on edennyt normaalien karikoiden läpi kokonaisuudessaan varsin tasapainoisesti. Lapsiakin on.
+ Lähipiirissä on koko elämäni ajan ollut runsaasti erilaisia tapauksia, joissa psykologin apua on/olisi tarvittu. Tiedän siis suunnilleen, mitä saattaa olla luvassa. Kokemusta moninaisissa elämän kriiseissä tukemisesta on. Tiedän, että yleensä vastoinkäymisistä selvitään, ja senkin olen nähnyt, kun ei selvitä. Mielessäni usein asetun altavastaajan puolelle.
+ Psykologian perusopinnot olen suorittanut sivuaineena joskus kymmenkunta vuotta sitten ja nykyisessä työssä lukenut runsaasti kasvatukseen, psykologiaan ja elämänhallintaan liittyvää kirjallisuutta. Tälle pohjalle olisi varmaan melko helppo lähteä rakentamaan asiantuntemusta.
– Kun ottaa taustani huomioon, mikä on perimmäinen motiivini hakeutua psykologiksi? Miksi haluan ymmärtää ja auttaa ihmisiä? Etten sittenkin pohjimmiltani yritä ymmärtää itseäni tai auttaa niitä ihmisiä, joita en aikoinaan ole pystynyt auttamaan? Jos näin on, onko se ammatillisesti huono asia?
– Nykyinen työni ei ole kovin ihmisläheistä. Miten voin tietää, jaksaisinko psykologina vuodesta toiseen? Iskeekö jossain vaiheessa myötätuntouupumus ja alan ikävöidä takaisin paperihommiin?
– Olenko tarpeeksi jämäkkä ja määrätietoinen? Olenko sittenkään vielä tarpeeksi kypsä ihmisenä? Olenko tarpeeksi luova keksimään vaihtoehtoja muiden ongelmatilanteisiin? Osaanko löytää sopivan tasapainon haastavuuden ja hienotunteisuuden välille? Nämä taidot epäilemättä kehittyvät jokaisella psykologilla työkokemuksen karttuessa. Ja varmasti juuri näitä omianisuuksia myös punnitaan pääsykokeissa.
– Olen hiukan introvertti ja hiljainen etenkin isossa porukassa. En siis ainakaan paras mahdollinen luennoitsija tai minkään nauruterapiaryhmän ohjaaja. Kahdenkeskiset keskustelut eivät niinkään olisi ongelma. Olen luonnostani enemmän juuri kuuntelija – keskityn muiden kertomaan enkä tuo itseäni esiin.
– Opiskelemaan pääsy voi tosiaan olla vaikeaa, etenkään kun en ole ensikertalainen. Yo-todistus on melko hyvä mutta ajalta ennen ainereaalia, joten ihan parhaita taustapisteitä siitä ei saa. Niinpä tiedossa olisi ankaraa pääsykoepänttäystä ja etenkin tilastotieteen mieleen palauttelua. Ehkä kovalla työllä tästäkin selviäisi.
– Netin ammatinvalintatesteistä olen kautta aikojen saanut tulokseksi IC (tosin vain parin prosentin päässä C:stä ovat S ja A). Psykologeille ihanteellinen yhdistelmä kai olisi SI. Tulisikohan minusta liian teoreettis-tieteellis-järjestelmällisesti suuntautunut psykologi (elämänkokemuksesta huolimatta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi vielä kiinnostavaa kuulla lisää koulutuksesta teiltä, jotka opiskelette tai olette valmistuneet psykologiksi. Ja myös lisää kokemuksia teiltä, jotka olette kohdanneet erityisen hyviä ja harvinaisen surkeita psykologeja.
Minä aloitin viime vuonna psykologian opiskelut enkä tähtää ollenkaan "ammattiauttajaksi", minusta ei siis tule kliinistä psykologia, terapeuttia jne. Joten se, etten halua auttaa ihmisiä (muuten kuin välillisesti, jos siis keksisin jonkin teorian tms) tai ole erityisen hyvä ihmisten kanssa ei haittaa (siis sillä tavalla hyvä kuin terapeutin pitäisi olla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä potilaan näkökulmasta paljon kokemusta psykologeista.
Älykkyys on vaatimus.
Iällä ei välttämättä väliä, mun kokemuksen mukaan ovat myös elämänviisaudeltaan iästä riippumatta fiksumpia/parempia, jos vertaa esim. kauppatietelijöihin.
Hmm, mulla on ollut 2 parikymppistä psykologia, molemmat olivat naispuolisia ja asiansaosaavia, toinen jäi mieleen mun mielestä parempana, hän vaikutti luonteeltaan jämäkämmältä.
Liian herkkä ja empaattinen ei saa olla. Työ on henkisesti rankkaa, eikä jokaisen asiakkaan murheita voi ottaa kantaakseen. Olen tehnyt psykologin työtä parikymmentä vuotta. Nykyisin olen kunnan psykologien esimies. Olen nähnyt kuinka ympärillä nuoret, herkät psykologit uupuvat hetkessä vaikka mitä tehtäisiin työnteon tueksi. Kun pitäisi revetä monenlaiseen työhön, asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista, joku tappaa itsensä, toinen tekee valituksen, kolmannella on kamala elämäntilanne. Kova ja kyynistynytkään ei tietenkään saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian herkkä ja empaattinen ei saa olla. Työ on henkisesti rankkaa, eikä jokaisen asiakkaan murheita voi ottaa kantaakseen. Olen tehnyt psykologin työtä parikymmentä vuotta. Nykyisin olen kunnan psykologien esimies. Olen nähnyt kuinka ympärillä nuoret, herkät psykologit uupuvat hetkessä vaikka mitä tehtäisiin työnteon tueksi. Kun pitäisi revetä monenlaiseen työhön, asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista, joku tappaa itsensä, toinen tekee valituksen, kolmannella on kamala elämäntilanne. Kova ja kyynistynytkään ei tietenkään saa olla.
Niin. Asiakkaiden kertomat asiat pitää osata unohtaa heti kun se asiakas kävelee ovesta ulos. Ja muistaa uudelleen vasta, kun se kävelee seuraavalle vastaanottoajalle siitä ovesta sisään.
Kykenee kuulemaan kaikenlaista, ilman että menee oman ihon alle. Ehkä tuota opetetaan koulutuksessa, jos ei tule luonnostaan? Kuunteleva, ei liikaa omia ennakko-oletuksia. Uskoo asiakasta. Kunnioittaa. Vaikka jäsentäisi asiat päässään ammattisanastolla, puhuu asiakkaalle kuin ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luotettava, laaja-alainen tietopankki, osaa mukautua asiakkaan tarpeeseen eikä yritä muokata asiakasta johonkin teoriaan sopivaksi, avomielinen, ymmärtäväinen, osaa sanoa/ohjata oikealla tavalla, aidosti kiinnostunut, ajan tasalla...
Tässä muutama. Olen alalla.
Oma kokemukseni on että ne on täysin hydöyttömiä
Psykologiiahan on kultuurin keskiverto kansalaiseen normeja kuvaaava epäkohtia etsivän ja niitä korjaavan työtä tavallaan.
Psykologiassa varmaan vaikeaa tai haasteellista se kun puhutaaan rahakkaista markkina tulon lähteiistä ja kaiikkien pitäiisi siinä muokata omaa peroonallisuuttaan ja identiteettiän vastaamaan jotain julkisuus ihannetta ja ideaaalia vaikka todellinen ideaali on sen verkostoitumisen ja satojen miljooonien kauttta hankittua markkinointi rahaa vastaaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiassa varmaan vaikeaa tai haasteellista se kun puhutaaan rahakkaista markkina tulon lähteiistä ja kaiikkien pitäiisi siinä muokata omaa peroonallisuuttaan ja identiteettiän vastaamaan jotain julkisuus ihannetta ja ideaaalia vaikka todellinen ideaali on sen verkostoitumisen ja satojen miljooonien kauttta hankittua markkinointi rahaa vastaaavaa.
Etttä tavallaaan oman minän kuvan rakentaminen oliisi enemmän sitä että vähempi on enemmän. Kun suhteutetaaan se kaikkeen stressiiin ja mahdotttomiin odotuksiiin jossa kaiken ajan ja energian voiisi kaiken mahdottomuuden keskellä realisoida hyödyllisemmin ja itselleen arvoisemmin esim viettäen enemmän aikaa oman perheensä parissa ja lastensa kansssa.
Jos tekee töitä lasten parissa, pitää haluta leikkiä ja pelata. Täytyy päästä lattialle ja sieltä ylös. Hermot saa olla hyvät. Pitää olla kiinnostunut lapsen mielen sisäisestä maailmasta sekä siitä ympäristöstä, missä hän elää.
Pitää jaksaa houkutella tehtävien pariin. Pitää jaksaa istua pöydän ääressä kärsivällisesti.
Pitää olla tarkka ja huolellinen. Äidinkielen erinomainen osaaminen on eduksi, mutta tärkeintä on osata olla hyvässä vuorovaikutuksessa ja myös opetella luottamaan omaan intuitioon.
En ole psykologi, mutta tältä se näyttää.
Suurin kompastuskivi on opiskelemaan pääsy nykyään. Pitää olla erittäin nopea oppimaan ja matemaattisloogista päättelykykyä tarvitaan. Psykologeja työskentelee erittäin monenlaisissa tehtävissä. Useimmiten työ on analyyttista ihmisten arviointia, ei suoranaista auttamista. Moni sekoittaa psykoterapeutin työhön. Jos terapeutin hommat kiinnostaa, niin nykyään siihen helpompi väylä on esim. sairaanhoitajan koulutuksen kautta.
Luonteen puolesta monenlaiset ihmiset menestyvät psykologeina, sillä työtehtävien kirjo on niin laaja ja psykologeista on pulaa.
Sanoinkin, ettei perustu pelkkään kirjaviisauteen ja teorioihin. Missään vaiheessa en kiistänyt teoreettisen tiedon ja faktojen tärkeyttä. Tässä nyt törmättiin juuri siihen, ettei hyvällä psykologilla saa olla olettamia, vaan kysyä tarkentavia kysymyksiä. Sinä taas oletit minun väheksyvän faktoja. Omat kokemukset elämästä laajalti eivät ole este hyvälle psykologin työlle.