Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lähdenkö vai en?

Vierailija
15.02.2013 |

Tarvitsisin neuvoja, mitä tehdä tilanteessani. Olemme tunteneet useamman vuoden ajan ja olemme olleet naimisissa melkein vuoden ja meillä on vauvaikäinen lapsi. Mies on alkanut käyttäytyä väkivaltaisesti minua kohtaan, joten olen alkanut harkita eroa, sillä pelkään, että väkivaltaisuus pahenee hänen puoleltaan. En haluaisi, että lapsemme joutuisi näkemään väkivaltaa ja riitelyä. Pelkään myös, että mieheni voisi myös olla tiukan paikan tullen väkivaltainen myös lastakin kohtaan, mitä hän ei tiettävästi ole ollut tähän mennessä. Lisäksi minulla on epäilys siitä, että hänen lapsuudenkodissaan on ilmennyt piiloteltua perheväkivaltaa, mikä saa minut pelkäämään, että tilanne voisi meidänkin kohdalla pahentua entisestään.

 

Plussat:

Mies on koulutettu, hyvin toimeentuleva ja miellyttävän näköinen ainakin äkkikatsomalta. Ihastuin hänen älykkyyteensä ja ulkonäköön. Meillä on osin samat mielenkiinnon kohteet.

Miinukset:

Hänellä on selvä taipumus väkivaltaisuuteen ja raivokohtauksiin sekä siihen, ettei hän myönnä virheitään tai ole valmis muuttumaan virheidensä osalta. Hän on erittäin kateellinen itseään menestyneempiä henkilöitä kohtaan. Tuntuu siltä, että hänelle avioliitto ja lapsikin ovat vain CV:n jatkeita ainakin osittain. Hän on erittäin pihi ja lisäksi hän haluaa, että maksamme kaiken puoliksi, vaikka hänen tulonsa ovat yli viisinkertaiset omiin tuloihini nähden (itselläni on KELA:n vanhempainraha käytettävissä). Hän haluaa ostaa oman palkkatasonsa tavaroita ja ruokia (=liian kalliita minulle siten, että molemmat maksavat sen puolikkaansa). Hän ei avioliiton solmimisen jälkeen ole enää välittänyt treenata itseään. Emme ole harrastaneet mitään intiimiä enää moneen kuukauteen lainkaan ja hänen mielestään ko. puuhat ovatkin yliarvostettuja jne. Toisaalta kyseinen aihepiiri ei ole koskaan ollut hänen vahvuutensa muutenkaan. Itse ihmettelin moista kommenttia. Toisin kuin minä, hän ei välitä matkustamisesta tai taiteesta. Hänelle raha on erittäin tärkeää ja sillä näyttää olevan hänelle jonkinlainen itseisarvo käyttöarvon lisäksi. Hän ei erityisesti arvosta eläimiä tai luontoa.

 

Mitä tekisitte, jos olisitte minun sijassani? Olin ihastunut häneen alunperin, mutta hän on asia asialta murtanut käsitykseni hänestä. Itse olen sitkeä ja haluaisin onnistua, mutta väkivalta alkaa olla liikaa ja varsinkin se, että hän on sitä mieltä, että se on oikeutettu toimintatapa tilanteessa, jossa on esimerkiksi sanaharkkaa. Hänen mielestään hänellä on oikeus saada minut hiljaiseksi väkivallalla, jos meillä on erimielisyys (tilanteessa, jossa hän kokee, että sanat loppuvat kesken yms.). Itse olen sitä mieltä, että raha on tehty käytettäväksi eikä elämän pitäisi liikaa keskittyä rahan ympärille, vaan että henkisemmät arvot ovat tärkeämpiä. Kuitenkin tietysti perustoimeentulo on oltava.

 

Itse haluaisin isomman perheen sekä muutenkin nauttia perhe-elämästä sekä jatkaa töitä jossain vaiheessa muutaman vuoden päästä sekä opiskella lisää siinä sivussa. Olen kuitenkin jo reilusti yli 30-vuotias, joten en usko, että voisin enää löytää toista miestä. Ulkonäöllisesti olen ikäistäni nuoremman näköinen, mutta muuten melko keskiverto, joten en usko, että mitään kovaa tunkua olisi seuraani, jos olisin sinkku. Mitä tekisitte tilanteessani?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
15.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähtö ja äkkiä. Tuossa on kaikki piirteet, miksi suhteen jatkamista ei pitäisi edes harkita. Eihän tuo ole mikään parisuhde vaan riistosuhde ja väkivaltasuhde. Väkivalta ei tule loppumaan, etenkin kun tuohon liittyy muutakin alistamista.

Jos jatkat tuon miehen kanssa ja hankitte vielä lisää lapsia, niin teet kamalan karhunpalveluksen myös lapsillesi. Ikää sinulla todellisuudessa ei ole edes paljoa ja hyvässä parisuhteessa ulkonäkö ei ole mikään määräävä tekijä. Saa vanheta ja näyttää ikäseltänsä. Sisältö parisuhteeseen tulee jostain muualta, ulkonäöt yms ovat extraa siihen päälle.

Vierailija
2/3 |
15.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

väkivalta on aina syy lähteä. jollain tavalla viestistäsi huomaa että se kävisi sinulta aika helpostikin. tarkoitan siis että mies ei ole ehkä saanut sinua alistettua tahdottomaksi. älä mieti ikääsi tai tulevaisuuden miehiä. ne tulevat sitten myöhemmin, ja nykyaikana kolmi-nelikymppinen on sama kuin ennen pari-kolmekymppinen.

lapsen takia tee nyt se päätös että lähdet pois tuollaisen miehen luota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
15.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähde ja äkkiä, vielä kun pääset! kuulostaa narsistilta, myös psykopaatin piirteitä. et halua jäädä, kokemusta on!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi viisi