Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko olla "lapsen kaltainen"? Tunnetko ketään?
14.02.2013 |
Toi on aika hyvin sanottu, että aikuisten tarttis yrittää tavoitella lastenkaltaisuutta. Mitä ihmettä ihmiselle tapahtuu kun hän kasvaa aikuiseksi ja muka siis aikuistuu. Sehän on ihan samaa kuin höpertyminen ja kannattaisi tietyllä tavalla yrittää pysyä lapsen kaltaisena. Minkälaiset ominaisuudet tekevät lapsesta lapsen? Mitä niistä voisit aikuisena yrittää tavoitella?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla lapsen kaltainen. En haluaisi taantua. Aikuistuminen ei ole minusta höpertymistä vaan sitä, että oppii missä tilanteessa voi ulospäin ilmaista mitäkin, ja vastuidensa kantamisen vaikka se ei välillä huvittaisikaan. Luovuutta ei aikuistuminen automaattisesti tapa, itselläni esimerkiksi on hyvinkin värikäs fantasiamaailma, mutta se on toisin kuin lapsilla puhtaasti sisäinen.
Äitini on aikuinen joka on lapsen kaltainen. Hän on älyllisesti jälkeenjäänyt. En näe tilanteessa juurikaan ihailtavaa. Ainoa hyvä puoli siinä on, ettei hänen älyllisellä kapasiteetillaan edes ymmärrä monia aikuisten elämän ongelmia, joten niitä ei stressaaa. Toisaalta, eipä hän pysty myös kypsiin ihmissuhteisiin vaan elää jossain teinien romanttisissa haavemaailmoissa vielä yli kuusikymppisenäkin.