Jos sulle tulee elämässä joku vaikea tilanne niin miten yleensä ratkot/selviät vaikeastakin elämäntilanteesta?

Minä olen ottanut hoitaakseni jonkun kiinnostavan työn tai opiskelun, johon olen saanut keskittyä noin 40 tuntia viikossa. Silloin en ole ajatellut vaikeaa tilannetta. Lisäksi olen pyrkinyt rauhoittamaan muun ajan vaikean asian käsittelylle, levolle, ruokailulle, liikunnalle, ikkunasta ulos tuijottamiselle ja unelle.  Tällä menetelmällä olen löytänyt onnellisuuden ja en ole tarvinnut mitään lääkitystä.

Vaikeudet kuuluvat elämään, ja on juhlaa, jos niitä ei ole. Asiat on vain otettava vastaan, itkettävä jos itkettää, huudettava jos siltä tuntuu. Hengitän ja annan tunteiden tulla. Kun tarpeeksi purkaa itseään iltaisin, ei enää aamuisin / päivisin jaksa. 

Otan etäisyyttä. Puuhailen kaikkee muuta. Humöör ja halit.

Otan pistoolin esiin.

Jeesuksen avulla luottaen ja rukoillen, uskoen.

Alkoholin avulla.

This too shall pass.

Noh, itse oppinut että se pitää vain kestää mutta olen sittemmin myös oppinut sen että voin suurimmaksi osaksi kontrolloida omaa elämääni jos suunnittelen sen hyvin. Suuria Vaikeuksia ei tule vastaan useasti jos olen huolella suunnitellut lähitulevaisuuden ja hieman eteenpäinkin, omat rajani minun on pitänyt oppia tuntemaan. Liikunta todellakin on auttanut itseäni rentoutumaan, samoin hengitys harjoitukset. Musiikki ja piirtäminen myös. Yritän elää yksinkertaista ja hidasta elämää etten kärsisi turhaan koska nuoruuteni rypesin masennuksen kuorissa ja minulla ei ollut yhtään ystäviä. Nyt vasta 25 vuotiaana olen havahtunut elämään ja oikeasti tunnen eläväni ja olenhan oppinut tekemään ystäviäkin joten asiat ovat todella paljon paremmin kuin koskaa on ollut :) 

Eli sanoisin että valitse taistelusi huolella. Onko se sen arvoista vai ei. Jos tuntuu että vauhti on epämiellyttävän liian kova niin hidasta, ei kukaan pakota sinua kärsimään jollet itse valitse niin. Aika paljon itsensä motivoinnilla ja oikealla asenteella on helpompi kestää koettelemukset myös.