Lue keskustelun säännöt.
Hassua, ex seurustelee. Miltä teistä tuntui?
18.05.2006 |
Siis varsin luonnollinen tilannehan tämä on. Mutta kun kuulin asiasta niin minusta se oli jotenkin niin absurdia, etten voinut kuin nauraa. Siis vastahan me oltiin vielä naimisisissa, 10 v avioliitto takana. Ja miehellä on jo nyt uusi tyttöystävä, vaikka 1. vaiheen eropaperessa hädin tuskin painomuste ehtinyt kuivua (2 kk). Ja ex on esitelty jo naisen lapsillekin.
En antanut toivoa, että enää harkinta-aikana harkitsisin yhteenpaluuta. Mutta SILTI minusta voisi harkinta-ajan bilettää vaikka kavereiden kanssa, sosiaalisesta elämästä ei toki tartte jättäytyä, kavereiden tukihan on just eron hetkellä tärkeää. Mutta että nyt seurustelemaan!
Olen tosi tyytyväinen hänen puolestaan. Tavallaan sain hyvän oman tunnon itselleni, ei tarvii enää murehtia, että jätin hänet. Mutta on tämä vaan kumma. Itellä ei ois tasan ollut aikaa eikä mahdollisuutta mihinkään treffeille lähteä (mies ei ole ollut turhan täsmällinen lasten tapaamisoikeuksistaan...).
Yllättikö muita vastaava?
Kommentit (13)
mies jätti mut ja minä pyysin työkaverini kaljalle siltä seisomalta. Ja aloimme seurustella. Exä valitti että kun en edes itke ja ei tämän näin pitänyt mennä. Suhde kesti useita kuukausia ennen kuin lopetin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Exä valitti että kun en edes itke ja ei tämän näin pitänyt mennä.
vielä että jättäjän on syytä pysytellä yksin eron jälkeen ja miettiä miten välttyä siltä jatkossa. Mutta mitä miettimistä sillä jätetyllä on jos toinen ei kerta halua asioita selvittää. Eteeenpäin vaan. Miksi hukata aikaa. Mitä jos tapaa elämänsä rakkauden mutta sanoo että sori ensi vuonna vasta. Uutta tilaisuutta ei ehkä tule. Minusta jos ihmettelee toisen nopeutta se kertoo kateudesta tai mustasukkaisuudesta vaikka ei sitä ehkä itse ymmärrä.
kai se sentään on kohtuullinen pyyntö? Kun muutenkin vähän lapsia tapaa.
Ja nyt se on loppu, ollaan miehen kanssa avoliitossa, kihloissa ja toivottavasti odotetaan kohta lasta. Eikä vieläkään ole virallinen tuo hänen avioeronsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis lapsille esitellään vasta kun on varma että uusi suhde on vakava. meillä ex kuljetti eri naisia lasten eteen ja se oli hirveää vaikka mulla ei siihen mitään sanomista olis ollu niin silti sanoin. Mies väitti että ne on vaan ystäviä. Piti rautalangasta vääntää että ystävä on se jolta et enempää halua. Jos vonkaat ja nainen sanoo ei, ei voi sanoa että olemme vain ystäviä.
Vierailija:
Ja nyt se on loppu, ollaan miehen kanssa avoliitossa, kihloissa ja toivottavasti odotetaan kohta lasta. Eikä vieläkään ole virallinen tuo hänen avioeronsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei kuitenkaan esitellyt lapsiaan minulle piiiitkään aikaan, mutta ei kyllä kertonut olevansa vielä naimisissakaan. Kertoi vasta pari kuukautta sen jälkeen, kun ero oli astunut oikeasti voimaan. Parempi niin, tuskin olisin tapaillut häntä yhtään enempää, jos olisin tiennyt hänen vielä olevan naimisissa. Miehen ensimmäinen avioliitto oli " kuollut" jo kauan ennen, kuin minä astuin kuvioon, eli sinänsä tuo avioero oli vain " paperisota" , joka oli vielä käymättä. Me seurustelimme sitten 3 vuotta, kunnes mies kuoli...
juuri sisään kun tapasin nykyisen mieheni, hän oli asunut erillään vaimostaaan jo jonkin aikaa vaikka olivatkin vielä aviossa. mies vasta kuukausi sitten sai virallisen eron.
mitä sitten jos jättäjä/pettäjä/jätetty jne tapaa heti jonkun???
Meillä ainakin on mennyt loistavasti, ensimmäinen lapsi tuhisee sängyssä ja toista kovasti yritetään.
Enkä ole parempaa ratkaisua elämässäni ennen tehnyt!!!!
Enkä ole päivääkään katunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy, miksi tuo mies aloitti suhteen minun kanssani jo silloin, kun avioeropaperit oli vasta laitettu vetämään, oli että hän kaipasi niin paljon läheisyyttä, yksinkertaista kahden ihmisen välistä yhdessä oloa, oma elänsä kun oli niin kovin sekaisin ja raskasta. Tavallaan mies eli " kaksoiselämää" , toisaalla minun kanssa, toisaalla lastensa ja oman arkielämänsä kanssa. Vasta juuri ennen hänen yllättävää kuolemaa, mies vei minut kotiinsa, ja aloimme suunnittelemaan lasten tapaamista, minun mahdollista muuttoa miehen luokse ym. Mutta kaikki vain jäi niin kesken...
Ja se on jotenkin kurjaa tuolle uudelle naiselle, siis olla vähän niin kuin korvikkeena...
Mun exäni aikoinaan löysi uuden 4 päivää sen jälkeen, kun päätimme erosta. Kun minä vein tavarani pois yhteisestä kodista (viikko päätöksen jälkeen) oli uusi tyttöystävä jo muuttanut sinne!
Seuraavan vuoden aikana ex vaihtoi naista parin viikon/kuukauden välein ja jälkeenpäin olen kuullut, että hän suoraan vertasi noita naisia minuun, esimerkiksi kiukutteli uudelle tyttöystävälleen, kun tavarat olivat eri paikassa, missä minä olin niitä pitänyt tai ruoka erilailla tehnyä.
Itse en alkaisi suhteeseen juuri eronneen kanssa, on hän sitten jätetty tai jättänyt osapuoli, mielestäni eron jälkeen tarvitsee aikaa kasata itsensä ja uuden suhteen aloittaisin vasta ns. puhtaalta pöydältä. (nykyisen mieheni tapasin kaksi vuotta aiemman eron jälkeen)
Mutta kukin tietty tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän edellisestä suhteestakin, oma mieheni oli elänyt kuolleessa ja rakkaudettomassa avioliitossa jo pari vuotta. Älkääkä väittäkö että niinhän se sulle sanoo koska TIEDÄN tämän asian, hänen ex:nsäkin on samaa mieltä...
Eli ei ollut mikään uusi baari-tuttavuus, joten periaatteessa ois voinu olla aikaisemminkin kuvioissa. Hmm... Mutta sehän sopisi hyvin, enää en ainakaan pode huonoa oma tuntoa miehen jättämisestä.
Siis en voi käsitä miehen sielunelämää - eikö ollenkaan tarvitse omaa aikaa ajatusten selvittelyyn?? En tosiaan voisi lähteä vielä treffeille, kun joka toinen lause alkaisi varmaan " Siis kun mun mies, eiku ex..." .
t. ap