Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä tietää miten koiraa pitää kouluttaa

Vierailija
14.02.2013 |

kun ohjeita on niin sairaan paljon ja hyvin paljon toisistaan poikkeavia?? Jos kolinapurkein yms... pelotteiden kanssa niin se on jonkun mielestä se oikea keino ja toisen mielestä ihan väärä. Minä itse haluaisin uskoa palkitsemiseen, mutta se taas on tyrmätty monesta suunnasta. Tuntuu, että koirien suhteen ollaan paljon kiivaimpia opeissa kasvatusmenetemissä yms.. kuin lasten kanssa. Omat tenavat voi koiraihmisellä olla ihan hunnongolla, mutta koiraa koulutetaan kuin viimeistä päivää. Välillä en tiedä uskaltaako edes koiraa kävelyttää missään, kun sen "innokkuus" ulkoillessa on monille hirveää ongelmakäyttäytymistä.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
14.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:28"]

kun ohjeita on niin sairaan paljon ja hyvin paljon toisistaan poikkeavia?? Jos kolinapurkein yms... pelotteiden kanssa niin se on jonkun mielestä se oikea keino ja toisen mielestä ihan väärä. Minä itse haluaisin uskoa palkitsemiseen, mutta se taas on tyrmätty monesta suunnasta. Tuntuu, että koirien suhteen ollaan paljon kiivaimpia opeissa kasvatusmenetemissä yms.. kuin lasten kanssa. Omat tenavat voi koiraihmisellä olla ihan hunnongolla, mutta koiraa koulutetaan kuin viimeistä päivää. Välillä en tiedä uskaltaako edes koiraa kävelyttää missään, kun sen "innokkuus" ulkoillessa on monille hirveää ongelmakäyttäytymistä.

[/quote]

Kokeilemalla ja oppimalla kokemuksestaan. Itse olen vuosia kisannut koirien kanssa tottelevaisuuskoulutuksessa ja agilityssä, enkä käytä lainkaan rangaistuksia tai pakotteita koulutustarkoituksessa (muuten tiettyjä passiivisia pakoteita kyllä, esim. jos riistaviettinen koirani näkee pupun autotien toisella puolella, toki pakotan hihnalla koiran olemaan menemättä sen perään). Koulutan pelkästään positiivisella vahvistamisella, eli "naksutinmenetelmällä" mutta en käytä naksutinta. 

 

Koiran käytöstä on erittäin helppo muokata pelkällä toiminnallisella ehdollistamisella, kunhan tietää mihin pyrkii ja jakaa tarvittaessa opetettavan asian pieniksi paloiksi, ja palkkaa edistyksestä koiraa oikeasti motivoivalla tavalla. Ja palkaaa johdonmukaisesti, ja alussa joka kerta uudesta opitusta asiasta, myöhemmin voi satunnaistaa.

 

Mutta riippuu nyt koulutuksen tavoitteistakin tarvitaanko edes mitään ehdollistamista. Jos tavoitteena on pelkkä kiva kotikoira, niin useimmat onnistuvat pelkästään "vaistoilla" kasvattamaan sellaisen ihan vaan ilman mitään muodollisia koulutusmenetelmiä. Itse asiassa joskus tuntuu että sellaisilla ihmisillä on kaikkein tasapainoisimmat koirat, jotka ei tee niiden kouluttamsiesta mitään numeroa vaan siinä ne kasvavat vain arjen ohessa. 

 

Ja siitä, mitä jotkut ihmiset koirien käytöksestä sanoo, ei kannata kauheasti paineita ottaa. Koiria inhoavia ihmisiä löytyy aina, ja jos kaupungissa asuu, niin ihan taatusti tulet kuulemaan myös ihan turhaa käninää koirastasi. Kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan, jso koira ei ole oikeasti tehnyt mitään tosi pahaa esim. mennyt toisen koiran tai ihmisen päälle ilman lupaa, haukkunut kerrostalossa jatkuvasti hiljaisuuden aikaan, jos sen paskat on kerätty lenkkipolkujen varrelta jne.

 

Vierailija
2/8 |
14.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Palkitseminen, ehdottomasi! Naksutinkoulukseen kannattaa myös perehtyä, sehän on oikeastaan vain oikea-aikaista palkitsemista. Lue vaikka Tuire Kaimion pentukirjaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
14.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:47"]

Palkitseminen, ehdottomasi! Naksutinkoulukseen kannattaa myös perehtyä, sehän on oikeastaan vain oikea-aikaista palkitsemista. Lue vaikka Tuire Kaimion pentukirjaa.

[/quote]

Itse en suosittelisi Kaimion kirjoja. Ne tekevät koiran kanssa elämisestä ja sen kouluttamisesta ihan tarpeettoman vaikeaa ja työlästä. Ei se oikeasti ole sellaista rakettitiedettä... Suosittelisin mieluummin ohutta pientä kirjasta "Koira ja delfiini", jossa kerrotaan toiminnallisen ehdollistamisen perusteet kompaktisti mutta kaiken tarpeellisen sisältäen. Ko. menetelmällä voi kouluttaa tosiaan myös vaikka delfiinejä tai kanoja, joten se ei vaadi koiralta mitään luontaista miellyttämisenhalua tai tiettyä rotua tai luonnetta.

 

Vierailija
4/8 |
14.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:47"]

Palkitseminen, ehdottomasi! Naksutinkoulukseen kannattaa myös perehtyä, sehän on oikeastaan vain oikea-aikaista palkitsemista. Lue vaikka Tuire Kaimion pentukirjaa.

[/quote]

 

minulla oli vielä eilen kaksi koiraa. Tänään enää yksi, koska toinen jouduttiin viemään piikille. Se piikille viety oli pelkoagressiivinen. Kaksi kouluttajaa kävi seuraamassa tilannetta ja antoi koulutusohjeet, joiden mukaan toimin. Molempien ohjeet olivat täysin päinvastaiset. Toisen mielestä koiran ongelmat johtuivat johtajuudesta ja toisen sosiaalistamisen puutteesta pentuaikana. Meillä ei ole täysin tiedossa miten pentuaika on mennyt, koska koira oli vuoden vanha meille tullessa. Tämän koiran kanssa opin, että koiraihmiset ovat todella ilkeitä, aina oikeassa oman mielipiteensä kanssa ja että koirat ovat joillekin melkein ihmistä tärkeämpiä. Tajusin myös, että jos olisin ymmärtänyt millaiseksi kotikoiran koulutus on mennyt niin en olisi koskaan uskaltanut koiraa ottaa. Meidän toinen koira on ihan ok meidän mielestä. Se haukkuu ohi meneville autoille mutta se onkin se suurin ongelma. Minua ei haittaa jos se nukkuu sohvalla, sängyssä, haukkuu vieraille ja ottaa heidät innoissaan vastaan. Tämä kaikki oli kouluttajille myöskin ongelmakäyttätymistä. AP

Vierailija
5/8 |
14.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi se kotikoiran koulutus sitten mielestäsi on mennyt? Minusta vain parempaan päin, kun suurin osa kuitenkin suosii lempeää palkitsemista. Koiran luontaista käyttäytymistä ymmärretään myös paremmin tai ainakin yritetään välittää siitä tietoa omistajille. Toiset tekevät luonnostaan asioita koiran kannalta oikein, toiset inhimillistävät koiraa ja saattavat tehdä tahattomasti paljon virheitä. On tietenkin aina suurempi riski ottaa koira, jolla tuntematon tausta. Sulkevatko nuo edes toisiaan pois, siis se johtajuus ja huono sosialistaminen? Sängyssä/sohvalla nukkuminen ei tietenkään ole automaattisesti ongelma, mutta jos koira ei tiedä paikkaansa laumassanne ja/tai ei siirry niiltä paikoilta pois, niin onhan se silloin ongelma. Sitä ei voi tuntematta tapausta tietää. Koirankouluttajia on hyvin monenlaisia, koulutus ja tietämys vaihtelevat paljonkin, ei siinä auta, kuin kokeilla tai kysyä muiden kokemusia. Mutta jos olet itse epävarma koulutusmetodeisa, niin eikö sinustakin lempeä ja palkitsemiseen perustuva metodi ole todennäköisesti se turvallisempi?

Vierailija
6/8 |
14.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

minun mielestäni kotikoiran koulutus on mennyt siihen, että koirien ei saa näkyä tai kuulua kodissa. Niiden pitää olla hiljaa, ne ei saa lähestyä ihmistä, haluta rapsutusta. Niiden pitää vain pönöttää "omalla paikallaan". MEillä koira tottelee käskystä. Se kyllä väistää meitä ihmisiä eikä me sitä. Hyvin  moni vaan on kritisoinut sitä, että koira päästetään ihmisten paikoille mitä minä taas en ymmärrä. Käyn koirapalstoilla lukemassa pääasiassa muiden mielipiteitä, mutta omia on vaikea laittaa väliin. Nuo koirapalstat kun on erittäin riitaisia paikkoja. Semmoinen "maalaisjärki" ei enää päde koiriin vaan pitää ottaa tietty linja joko Cecar Milanin tyyliin tai joku toinen pehmeämpi tapa kouluttaa. Sitten nämä kaksi kouluttajakuntaa tappelee keskenään ja yleensä se menee ihan utopiaksi siinä vaiheessa.

Olen kyllä lempeän, palkitsevan tavan kannalla ehdottomasti. Meillä käyneistä kouluttajista toinen oli samalla linjalla ja toinen taas antoi päinvastaisia ohjeita. Koira ei alkuihmetyksen jälkeen mennyt kuin huonompaan. AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
14.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:51"]

minun mielestäni kotikoiran koulutus on mennyt siihen, että koirien ei saa näkyä tai kuulua kodissa. Niiden pitää olla hiljaa, ne ei saa lähestyä ihmistä, haluta rapsutusta. Niiden pitää vain pönöttää "omalla paikallaan". MEillä koira tottelee käskystä. Se kyllä väistää meitä ihmisiä eikä me sitä. Hyvin  moni vaan on kritisoinut sitä, että koira päästetään ihmisten paikoille mitä minä taas en ymmärrä. Käyn koirapalstoilla lukemassa pääasiassa muiden mielipiteitä, mutta omia on vaikea laittaa väliin. Nuo koirapalstat kun on erittäin riitaisia paikkoja. Semmoinen "maalaisjärki" ei enää päde koiriin vaan pitää ottaa tietty linja joko Cecar Milanin tyyliin tai joku toinen pehmeämpi tapa kouluttaa. Sitten nämä kaksi kouluttajakuntaa tappelee keskenään ja yleensä se menee ihan utopiaksi siinä vaiheessa.

Olen kyllä lempeän, palkitsevan tavan kannalla ehdottomasti. Meillä käyneistä kouluttajista toinen oli samalla linjalla ja toinen taas antoi päinvastaisia ohjeita. Koira ei alkuihmetyksen jälkeen mennyt kuin huonompaan. AP

[/quote]

Kyllä nykyisin on HARVASSA tuollaiset vanhan ajan johtajuusnatsit onneksi johon olet ilmeisesti epäonneksesi kouluttajana törmännyt... Siis ne joiden mielestä koira ei saa näkyä ja kuulua, ei saa olla sohvilla tai sängyssä, ei lähestyä jne. Niitä on joitain koiraterapeuteiksi itseään kutsuvissa, mutta onneksi yhä vähemmän. Jos sellaiseen törmää, kannattaa etsiä uusi kouluttaja. Nämä kun nimittäin yleensä uskovat, että opitut ongelmakäytökset maagisesti ratkeavat tekemällä johtajuustemppuiluita kuten menemällä ensin ovista, pitämällä jääkausia jolloin koiraa ei huomioida, osoittamalla johtajuutta, mutta ei se niin toimi, kyllä käytökset pitää koiralle ihan opettamalla opettaa eikä ne synny itsestään kun "johtajuus on kunnossa". Moni kouluttaja, minä mukaanlukien, emme edes usko johtajuusteoriaan nykyisin lainkaan koirien ja ihmisten suhteissa.

 

Meillä siis tosiaan koirat nukkuu sängyssä, saa olla sohvilla, niille annetaan herkkuja aina kun ihmiset syö, ne saa kerjätä rapsutuksia ja yleensä ne kerjäämällä niitä myös saavat, ne saavat näkyä ja kuulua (tietysti muita kohtuuttomasti häiritsemättä) ja ovat oikein ongelmattomia ja rauhallisia koiria joiden kanssa tosiaan olen ihan kisannut tottelevaisuuskokeissa ja menestynytkin. Mitään ihme kurikuureja ei tarvita siihen että koirat saa käyttäytymään hyvin.

 

Mutta tuohon "kaksi kouluttajakuntaa tappelee keskenään" linjaan ei oikein ole soputietä, koska ne eri tavat on tosiaan niin ristiriidassa keskenään. Esim. jos mun koirakasvatin omistaja kertoo että meni kouluttajalle, joka käskee selättämään koiraa, olemaan huomioimatta sitä mitenkään, suihkimaan rangaistukseksi vettä naamalle niin pakkohan siinä on sanoa että minä en usko tuollaiseen lähestymistapaan ollenkaan enkä suosittele käyttämään kyseisen ihmisen palveluita, vaikka sitten kuulostankin jyrkältä. 

 

Vierailija
8/8 |
14.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:51"]

minun mielestäni kotikoiran koulutus on mennyt siihen, että koirien ei saa näkyä tai kuulua kodissa. Niiden pitää olla hiljaa, ne ei saa lähestyä ihmistä, haluta rapsutusta. Niiden pitää vain pönöttää "omalla paikallaan". MEillä koira tottelee käskystä. Se kyllä väistää meitä ihmisiä eikä me sitä. Hyvin  moni vaan on kritisoinut sitä, että koira päästetään ihmisten paikoille mitä minä taas en ymmärrä. Käyn koirapalstoilla lukemassa pääasiassa muiden mielipiteitä, mutta omia on vaikea laittaa väliin. Nuo koirapalstat kun on erittäin riitaisia paikkoja. Semmoinen "maalaisjärki" ei enää päde koiriin vaan pitää ottaa tietty linja joko Cecar Milanin tyyliin tai joku toinen pehmeämpi tapa kouluttaa. Sitten nämä kaksi kouluttajakuntaa tappelee keskenään ja yleensä se menee ihan utopiaksi siinä vaiheessa.

Olen kyllä lempeän, palkitsevan tavan kannalla ehdottomasti. Meillä käyneistä kouluttajista toinen oli samalla linjalla ja toinen taas antoi päinvastaisia ohjeita. Koira ei alkuihmetyksen jälkeen mennyt kuin huonompaan. AP

[/quote]

Kyllä nykyisin on HARVASSA tuollaiset vanhan ajan johtajuusnatsit onneksi johon olet ilmeisesti epäonneksesi kouluttajana törmännyt... Siis ne joiden mielestä koira ei saa näkyä ja kuulua, ei saa olla sohvilla tai sängyssä, ei lähestyä jne. Niitä on joitain koiraterapeuteiksi itseään kutsuvissa, mutta onneksi yhä vähemmän. Jos sellaiseen törmää, kannattaa etsiä uusi kouluttaja. Nämä kun nimittäin yleensä uskovat, että opitut ongelmakäytökset maagisesti ratkeavat tekemällä johtajuustemppuiluita kuten menemällä ensin ovista, pitämällä jääkausia jolloin koiraa ei huomioida, osoittamalla johtajuutta, mutta ei se niin toimi, kyllä käytökset pitää koiralle ihan opettamalla opettaa eikä ne synny itsestään kun "johtajuus on kunnossa". Moni kouluttaja, minä mukaanlukien, emme edes usko johtajuusteoriaan nykyisin lainkaan koirien ja ihmisten suhteissa.

 

Meillä siis tosiaan koirat nukkuu sängyssä, saa olla sohvilla, niille annetaan herkkuja aina kun ihmiset syö, ne saa kerjätä rapsutuksia ja yleensä ne kerjäämällä niitä myös saavat, ne saavat näkyä ja kuulua (tietysti muita kohtuuttomasti häiritsemättä) ja ovat oikein ongelmattomia ja rauhallisia koiria joiden kanssa tosiaan olen ihan kisannut tottelevaisuuskokeissa ja menestynytkin. Mitään ihme kurikuureja ei tarvita siihen että koirat saa käyttäytymään hyvin.

 

Mutta tuohon "kaksi kouluttajakuntaa tappelee keskenään" linjaan ei oikein ole soputietä, koska ne eri tavat on tosiaan niin ristiriidassa keskenään. Esim. jos mun koirakasvatin omistaja kertoo että meni kouluttajalle, joka käskee selättämään koiraa, olemaan huomioimatta sitä mitenkään, suihkimaan rangaistukseksi vettä naamalle niin pakkohan siinä on sanoa että minä en usko tuollaiseen lähestymistapaan ollenkaan enkä suosittele käyttämään kyseisen ihmisen palveluita, vaikka sitten kuulostankin jyrkältä. 

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän viisi