Rakas Sinä, älä koskaan edes kokeile huumeita!

Itseasiassa ei voi. Ei kenestäkään tule narkkaria kokeilemalla. Samalla tavalla on viinan ja liiman ja bensiinin kanssa. 

Minä taas suosittelen kokeilemaan ainakin kannabista ja sieniä. Eka on ilmainen!

Miksi on mainostettu " Elämä on parasta huumetta! "  ?

Sinä kirjoitat tärkeän asian puolesta.

Kerran yksi narkkari puhui todella koskettavasti silmät kuin jonnekin outoon tyhjään katsoen, sanoi: "Älä sä koskaan edes kokeile, jos olisin tiennyt mihin vie, olisin jättänyt sen ekan kerrankin väliin. Tästä ei pääse pois ja tätä on pakko saada vaan lisää ettei ois hel vettii vaikka tiedän että hel vetti se taas kuitenkin lopulta on."

Kyllä riipaisi sydämestä ja paljon.

Noku ei kukaan koskaan edes tarjoo...

Mun elämä ainakin on ihan paskaa huumetta. Ei sen enää väliä vaikka pilaisi sen huumeilla.

Juu, ei tosiaan kannata. Entinen avokki hinkui saada kokeilla kannabista, käytiin asiasta isoja riitoja kunnes taivuin, kun hän pyhästi lupasi ja vannoi, että vain kannabista kokeilee. Meniköhän vuottakaan, kun kannabis alkoi olla ”nähty juttu”, ja samat väännöt ja vannomiset käytiin salviasta. Sitten sienistä. Sitten alkoi katoilla omille reissuilleen päiväkausiksi uusien ”kavereiden” kanssa. Kerran tällaisen reissun jälkeen tunnusti kokeilleensa piriä, kun sitä oli hänelle tarjottu. Tässä vaiheessa minulle riitti ja laitoin lusikat jakoon. Tästä muutama vuosi myöhemmin hän meni piri- ja lääkekoukun kautta yliannostuksen siivittelemänä mullan alle, ja monelta ystävältänsä (myös minulta) sekä perheeltänsä meni sen seurauksena elämä solmuun pitkäksi aikaa. Kaikki hänestä välittäneet yrittivät epätoivoisesti saada hänet kuuntelemaan järkeä, mutta omasta mielestään hänellä ei ollut ongelmaa ja torjui tarjotun avun. Vieläkin kiukuttaa kun mietin, minkälaista vahinkoa hän aiheutti läheisilleen piittaamattomuudellaan, ja näistä tapahtumista on jo lähemmäs parikymmentä vuotta. Ei. Kannata. Kokeilla.

En rakas, poltan vain kannabista.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ei voi. Ei kenestäkään tule narkkaria kokeilemalla. Samalla tavalla on viinan ja liiman ja bensiinin kanssa. 

Ei tietenkään narkkaria, eikä alkkista tule ekasta kerrasta. Mutta sen jälkeen kun on kokenut jotain todella hienoa, kuten ensimmäisen spontaanin orgasmin, niin sitähän haluaa lisää. En ikinä uskaltaisi kokeilla kovia huumeita tällä nautiskelijan sielulla.

Up

No en todellakaan. Mulle riittää elämän huumeeksi rakkaus,ilo& huumori sekä musiikilliset vibat. Ei ole tarvetta kokeilla tai käyttää huumeita.

Olen käyttänyt monia eri huumeita. Pääasiassa psykedeelejä ja empatogeeneja. Olen saanut kokea niin uskomattomia hetkiä, ettei selvin päin olisi koskaan ollut mahdollista kokea sitä täydellistä rakkauden ja hyväksymisen tunnetta, jonka huumeet minulle tarjosivat. Olen kiitollinen kokemuksistani ja koen, että ne ovat sekä ohjaneet elämääni parempaan suuntaan että tuovat minulle iloa vielä näin vuosienkin jälkeen, kun niitä aikoja ja kokemuksia muistelen. ❤️❤️❤️

Niin, sitä ei tiedä ennenkuin kokeilee. Ja se koukun syntyminen on salakavala äkkisyvä. Suurin osa ei oikeasti tajua olevansa koukussa kun on jo koukussa. Joku voi kokeilla jotain huumetta eikä jää koukkun kun taas toinen jää. Olen itse kokeillut kannabista ja amfetamiinia. Plus tietenkin nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Näistä kaikista ainoa, johon jäin koukkuun on kofeiini. Monen elämän olen nähnyt tuhoutuvan ja menevän pilalle huumeiden takia, niin en sen takia suosittele. Enemmän käytöstä on haittaa kuin hyötyä.

Aivojen toiminnasta on syytä ymmärtää eräs keskeinen asia: aivot adaptoituvat eli mukautuvat.

Se tarkoittaa kansantajuisesti sitä, että ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin. Esim. se uusi hieno talo, auto, vaate tms. ei tunnukaan enää niin kovin erilaiselta pidemmän ajan päästä. 

Huumeet perustuvat siihen, että ne nostavat primääristi ihmisen serotoniini- ja dopamiinitasoja aivoissa, jotka ovat siis aivojen mielihyvätransmittereita. Esim. ekstaasi saa aikaan valtavan serotoniiniryöpyn. 

Kun aineen vaikutus lakkaa, tulevat niin sanotut "laskut" eli fiilis menee huonoksi. Mitä kauemmin huumeita on käyttänyt, sen enemmän aivot alkavat kaipaamaan "normaalitasoa" huumeita elimistössä, koska aivot ovat mukautuneet uuteen tilaan. Se, ettei sitten vedäkään huumeita aiheuttaa valtavan pahanolon tunteen, koska ns. "aineeton mieli" on niin kaukana "uudesta normaalista".

Tämän vuoksi huumeista on myös todella vaikea päästä eroon, koska aivojen totuttaminen uudelleen päihteettömään tilaan vaatii pitkän ajan.

Porttiteoria on myös suoraa seurausta tästä. Eli kun esim. kannabis ei tuotakaan enää riittävästi säväreitä, siirrytään vähän kovempaan kamaan. Ja niin edelleen.

Huumeista tekee erityisen vaarallisia se tosiasia, että ihmisen koko ohjausmekanismi on rakennettu EDSO-neurotransmittereiden varaan eli näiden mielihyväkemikaalien. Endorfiini, dopamiini, serotoniini ja oksitosiini aiheuttavat hyvän olon tunteen ja ihminen luontaisesti pyrkii optimoimaan näiden eritystä aivoissa. Huumeet ovat petollinen oikotie tähän.

Mutta tuon aivojen adaptoituvuuden vuoksi perustaso nousee lopulta niin korkealle että edes "normaalilta tuntumiseen" ei riitä mikään määrä kamaa. Siinä vaiheessa omaisuus ja terveys on yleensä muutenkin mennyttä ja seurauksena on kuolema ja läheisten kärsimys.

LTT kirjoitti:

Aivojen toiminnasta on syytä ymmärtää eräs keskeinen asia: aivot adaptoituvat eli mukautuvat.

Se tarkoittaa kansantajuisesti sitä, että ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin. Esim. se uusi hieno talo, auto, vaate tms. ei tunnukaan enää niin kovin erilaiselta pidemmän ajan päästä. 

Huumeet perustuvat siihen, että ne nostavat primääristi ihmisen serotoniini- ja dopamiinitasoja aivoissa, jotka ovat siis aivojen mielihyvätransmittereita. Esim. ekstaasi saa aikaan valtavan serotoniiniryöpyn. 

Kun aineen vaikutus lakkaa, tulevat niin sanotut "laskut" eli fiilis menee huonoksi. Mitä kauemmin huumeita on käyttänyt, sen enemmän aivot alkavat kaipaamaan "normaalitasoa" huumeita elimistössä, koska aivot ovat mukautuneet uuteen tilaan. Se, ettei sitten vedäkään huumeita aiheuttaa valtavan pahanolon tunteen, koska ns. "aineeton mieli" on niin kaukana "uudesta normaalista".

Tämän vuoksi huumeista on myös todella vaikea päästä eroon, koska aivojen totuttaminen uudelleen päihteettömään tilaan vaatii pitkän ajan.

Porttiteoria on myös suoraa seurausta tästä. Eli kun esim. kannabis ei tuotakaan enää riittävästi säväreitä, siirrytään vähän kovempaan kamaan. Ja niin edelleen.

Huumeista tekee erityisen vaarallisia se tosiasia, että ihmisen koko ohjausmekanismi on rakennettu EDSO-neurotransmittereiden varaan eli näiden mielihyväkemikaalien. Endorfiini, dopamiini, serotoniini ja oksitosiini aiheuttavat hyvän olon tunteen ja ihminen luontaisesti pyrkii optimoimaan näiden eritystä aivoissa. Huumeet ovat petollinen oikotie tähän.

Mutta tuon aivojen adaptoituvuuden vuoksi perustaso nousee lopulta niin korkealle että edes "normaalilta tuntumiseen" ei riitä mikään määrä kamaa. Siinä vaiheessa omaisuus ja terveys on yleensä muutenkin mennyttä ja seurauksena on kuolema ja läheisten kärsimys.

Muaa ei oo kukaasn houkutellu eiikä oo mitääään tarvetta käytttää.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä ainakin on ihan paskaa huumetta. Ei sen enää väliä vaikka pilaisi sen huumeilla.

Lopeta tuollainen ajattelu tähän paikkaan, tämä on käsky. Ymmärrätkö. Sinä et rupea pilaamaan elämääsi etkä muiden sillä että käytät huumeita. Tästä hetkestä lähtien rupeat miettimään mitä oikeasti elämältäsi haluat ja lähdet sitä kohti, onko selvä.

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt monia eri huumeita. Pääasiassa psykedeelejä ja empatogeeneja. Olen saanut kokea niin uskomattomia hetkiä, ettei selvin päin olisi koskaan ollut mahdollista kokea sitä täydellistä rakkauden ja hyväksymisen tunnetta, jonka huumeet minulle tarjosivat. Olen kiitollinen kokemuksistani ja koen, että ne ovat sekä ohjaneet elämääni parempaan suuntaan että tuovat minulle iloa vielä näin vuosienkin jälkeen, kun niitä aikoja ja kokemuksia muistelen. ❤️❤️❤️

Mä taas rimpuilisin vieläkin ptsd:n kanssa ilman empatogeeneja. Hukkaanheitettyjä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt monia eri huumeita. Pääasiassa psykedeelejä ja empatogeeneja. Olen saanut kokea niin uskomattomia hetkiä, ettei selvin päin olisi koskaan ollut mahdollista kokea sitä täydellistä rakkauden ja hyväksymisen tunnetta, jonka huumeet minulle tarjosivat. Olen kiitollinen kokemuksistani ja koen, että ne ovat sekä ohjaneet elämääni parempaan suuntaan että tuovat minulle iloa vielä näin vuosienkin jälkeen, kun niitä aikoja ja kokemuksia muistelen. ❤️❤️❤️

Niin mutta muista että tuo huumeiden tarjoama rakkaus ja hyväksyntä on vain sinun päänsisäinen illuusio. Todellinen rakkaus asuu sinun itsesi sisällä, opettele ottamaan se vastaan hyväksymällä itsesi.

LTT kirjoitti:

Aivojen toiminnasta on syytä ymmärtää eräs keskeinen asia: aivot adaptoituvat eli mukautuvat.

Se tarkoittaa kansantajuisesti sitä, että ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin. Esim. se uusi hieno talo, auto, vaate tms. ei tunnukaan enää niin kovin erilaiselta pidemmän ajan päästä. 

Huumeet perustuvat siihen, että ne nostavat primääristi ihmisen serotoniini- ja dopamiinitasoja aivoissa, jotka ovat siis aivojen mielihyvätransmittereita. Esim. ekstaasi saa aikaan valtavan serotoniiniryöpyn. 

Kun aineen vaikutus lakkaa, tulevat niin sanotut "laskut" eli fiilis menee huonoksi. Mitä kauemmin huumeita on käyttänyt, sen enemmän aivot alkavat kaipaamaan "normaalitasoa" huumeita elimistössä, koska aivot ovat mukautuneet uuteen tilaan. Se, ettei sitten vedäkään huumeita aiheuttaa valtavan pahanolon tunteen, koska ns. "aineeton mieli" on niin kaukana "uudesta normaalista".

Tämän vuoksi huumeista on myös todella vaikea päästä eroon, koska aivojen totuttaminen uudelleen päihteettömään tilaan vaatii pitkän ajan.

Porttiteoria on myös suoraa seurausta tästä. Eli kun esim. kannabis ei tuotakaan enää riittävästi säväreitä, siirrytään vähän kovempaan kamaan. Ja niin edelleen.

Huumeista tekee erityisen vaarallisia se tosiasia, että ihmisen koko ohjausmekanismi on rakennettu EDSO-neurotransmittereiden varaan eli näiden mielihyväkemikaalien. Endorfiini, dopamiini, serotoniini ja oksitosiini aiheuttavat hyvän olon tunteen ja ihminen luontaisesti pyrkii optimoimaan näiden eritystä aivoissa. Huumeet ovat petollinen oikotie tähän.

Mutta tuon aivojen adaptoituvuuden vuoksi perustaso nousee lopulta niin korkealle että edes "normaalilta tuntumiseen" ei riitä mikään määrä kamaa. Siinä vaiheessa omaisuus ja terveys on yleensä muutenkin mennyttä ja seurauksena on kuolema ja läheisten kärsimys.

Täyttä asiaa ja todella hyvin kirjoitettu! Kumpa huumevalistuksessa siirryttäisiin pois "pahat huumeet" pelottelusta ja osattaisiin kertoa lapsille ja nuorille realistisesti mistä addiktiossa on kyse. Moni kokeilee ja huomaa, että kappas mitään pahaa ei tapahtunutkaan ja toteaa huumevalistus on p_askaa. Sitten käyttää uudellen, kokeilee jotain muuta ja yhtäkkiä vuosia elämästä on mennyt ja on huumekoukussa.

Meidän lapset sai kivan kokemuksen narkkarista, kun amfetamiinipsykoosiin useaan kertaan joutunut serkku oli vanhempineen joulukylässä. Ei kokeilusta mitään pahaa seuraa, vasta toinen kerta on paha asia. Serkusta jäi jäljelle pelkkä kuori, ei ensimmäisen kerran takia vaan niiden seuraavien.