Ensimmäiset Päivät

hämmentää edelleen se kuinka pieniä ne on! mietin phil&tedsin vaunukopan kanssa että mahtuuko se vauva edes siihen,kun tiesin että tulee iso poika (3980cm/51.5cm),mutta juu mahtui. poika on nyt 2,5kk,ja "kotiintulovaatteet" ovat vieläkin suuret. yksi mikä iski kuin salama,oli se haju,mikä tulee vauvan kakasta. senkin olin unohtanut totaalisesti. ja kaikista kamalinta,minkä olin täysin unohtanut se maidonnousu. itku meinasi välillä tulla,niin kipeää teki. (en enää imetä,mutta muisto siitä on kyllä,kai sekin olisi sitten tasaantunut kuukausien aikana)

Mä en kyllä ehtinyt siinä 11 kuukaudessa unohtamaan juuri mitään, mutta jos nyt lykättäisiin vastasyntynyt syliin, saattaisi yksi jos toinenkin "ai niin" -elämys iskeä. Parempi kun pysyy kaukana moisista sydämen varastajista tai huomaa taas olevansa pulassa :D Hienoa, että Viktor on ottanut pikkuveljen innokkaasti vastaan. Pikaista toipumista sinulle ja vauvantuoksuisia aamuja koko perheelle <3

Minulla kanssa oli "ai niin"-fiilis siinä kohtaa kun maito nousi, ja se synnyttäminen itsessään oli todellinen "AI NIIN"-kokemus. Sitä vaan jakso ihmetellä miten se voikaan unohtua niin hyvin kuin unohtuu..

Ehkä älyttömin "ai niin" juttu on minusta ollu se kun tajusin että vauvan vaippa voisi olla välillä hyvä vaihtaa, eikä vain silloin kun se alkaa falskata pissaa sen takia että on ollu täynnä jo jonkun tovin tai kun kakka alkaa haista.

Olisitpa kertonut tämän hikijutun pari-kolme viikkoa aiemmin. Mulle ei kukaan tätä kertonut, ihmettelin itsekseni vaan että huhhuh kuinka voikaan tulla yhtäkkiä näin kuuma, onko täällä sisällä 35 astetta vai miksi mä hikoilen ihan kuin olisin kuntopyöräilemässä saunassa..

Se tuli minullekin ensimmäisen raskauden jälkeen ihan uutena juttuna! Taisin jopa googletella ennenkuin selvisi että kyseessä on ihan normaali (joskin haiseva) ilmiö :D

Minun piti myös tsempata että muistaisin kurkistaa syötön jälkeen että onko siellä vaipassa jotain vaihdettavaa! Tämä toinen kun ei vielä haise ihan niin pahalta kuin sen esikoisen viimeiset vaipat haisivat ;)

Vauvojen saamisen jälkeen minulla meni pitkään ennenkuin pystyin elokuvissa syömään popkorneja: minusta se vauvan kakka haisi samalta kuin leffapopkornit (=happamilta maitotuotteilta). Muistan, että Isännän mielestä olin päästäni vialla kunnes kävimme ensimmäisen kerran elokuvissa Vikun syntymän jälkeen. Snackibaarin vieressä mies nimittäin spontaanisti haisteli ilmaa ja ilmoitti että ihan kun täällä haisis kakkavaippa :D

No hei kyllä!!! Osuitpa taas oleellisiin ;)



Se rekkamieshiki...voi jestas! :o Esikoinen on nyt kymmenen kuukautta, eikä se vieläkään ole kokonaan laantunut -kai se laantuu vielä? Laantuuhan sen?! Enhän mä jää tällaiseksi märkärätiksi loppuelämäksi!?!



Ja se vauvakakka... Ylitän itseni tässä äitisössöilyssä nyt pahemmin kuin olisin koskaan halunnut myöntää, mutta mulla on ikävä sitä vauvankakan hajua! Sellainen omituisesti pähkinäinen tuhahdus, eikä sen pahempaa, oh! Verrattuna tähän kuukauden yliaikaa huoneenlämmössä muhineen biojäteastian mieleen tuoviin lehahduksiin :/ yrgh'

Se on kyllä totta. Samoin noi taaperon viimeiset vaippatouhut ennen sen vessahomman onnistumista, huh!

Me kanssa synnytettiin lapsi nro 2 poliklinisesti ja se oli kyllä kaikinpuolin loistava ja suositeltava homma!! Jos siis synnytystä voi suositella kenellekään... Mä vaan silloin 10v sitten yritin etukäteen varoitella Jorvia, että tätä toivoisin, mutta siellä vaan kohauteltiin olkia ja kyseltiin, että niin mitä he tällä tiedolla tekevät.. Onneksi synnytyksen osui hoitamaan kätilö, joka oli itsekin synnyttänyt poliklinisesti, niin se meni sit tosi nätisti. Kolmosenkin olin varautunut poliklinisesti ulos pusertamaan, mutta sittenpä iski raskauden aikainen diabetes, joten ei sit mitään. Mutta olihan se kokemus viettää kolme yötä synnyttäneiden osastolla (esikoisen kanssa kun olimme perhehuoneessa). Kaikki koettu :)



Muita ai-juu -kokemuksia en muista, muuta kuin siinä synnyttämisessä. Kun synnytyspöydällä pötkötti ja supistukset iskivät tajuntaan mä todellakin MUISTIN. Ja ihmettelin vakavaissani, että MITÄ mä täällä taas teen. Ai no sit tietty se riemastuttava hetki, kun lähdin 2-vuotiaan esikoisen ja pari viikkoisen kakkosen kanssa ekaa kertaa kaksin ulos ja kun kakkonen kakkasi ulosmenon hetkellä kaikki vaatteensa shaisseen. Niin silloin kanssa tuli se AI NIIN -moment :)

Minulle todella sopi tuo polikliininen vaihtoehto, vaikka en edes ollut kuullut siitä puoli vuotta sitten. Luulen että se on hyvä just jos on tällainen kuin ilmeisesti sinäkin: olo on ihan jees heti synnytyksen jälkeen. Jos vauvakin voi hyvin niin mitäpä siellä kuppaamaan? Tosin ekan kanssa se perhehuone oli myös todella kiva :)