Mitä mieltä henkilöstä
joka puolisonsa lähimmäisen kuoltua jatkaa juhlimista ystävien kanssa ulkona ja (huolimatta pyynnöstä tulla kotiin) kotiutuu aamun pikkutunneilla, halaa ja menee nukkumaan.
Mitä kertoo henkilöstä ja hänen ajatusmaailmasta?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen käsittelee surua eri tavalla ja kaikki ei osaa kohdata surevaa ihmistä.
Harva osaa kohdata surevan. Yleisin lause taitaa olla ”Kyllä elämän täytyy vaan jatkua”.
Tämä on tositarina ja oikeasti tapahtunut.
Tunsin eräästä yhteydestä kaksi veljestä ja tämän toisen veljen perheen. Nämä miehet olivat päälle kolmekymppisiä, toisella kolme poikaa toisella kaksi.
Tämä jolla kaksi poikaa oli vanhempi. Tapahtui sitten, että hän sai massiivisen aivoverenvuodon ja joutui tietysti sairaalaan. Oli koomassa muutaman päivän, kunnes eräänä päivänä heräsi, aukaisi silmänsä, tuntui tunnistavan veljensä joka silloin oli häntä katsomassa. Nuorempi veli riemastui että nyt toinen veli paranee, mutta toisin kävi, muutama tunti tämän jälkeen hän kuoli.
Tämän vanhemman veljen vaimo sillä aikaa oli juhlimassa jossain äijäporukassa, kännissä kuin käki eikä miehensä kuolema mitenkään hetkauttanut. Nuorempi veli raivostui ja antoi kuulla mitä ajatteli. Jatkosta en tiedä.
Olin itse alle kaksikymppinen silloin, mutta ikuisen jäljen jätti tuon vaimon käytös. Se oli törkeintä mitä ikinä olen nähnyt, edelleen. Kauhea ajatella heidän poikiaankin, sellaisia alle murrosiän silloin. :(
Vaikka miten olisi ollut avioliitto huonossa jamassa, en silti voi käsittää että joku voi olla noin kylmä.
Jokainen käsittelee surua eri tavalla ja kaikki ei osaa kohdata surevaa ihmistä.