Mikä minussa on vikana kun en kelpaa kenenkään ystäväksi?

Samaa olen miettinyt minäkin.

M 44

Samoin täällä.

Minä kai kelpaisin nykyään, mutta itselläni on nuoruudesta sen verran huonoja kokemuksia ihmisistä, että eristäydyn ihmisistä tietoisesti. Pelkään ristiriitoja ja hylätyksi tulemista. Yksinolo ei ole herkkua, mutta kai tämä on pienempi paha. 

Sama. Viesteihin lakataan vastaamasta.

Jos asenne on noin negatiivinen ja itseään surkutteleva, ei hämmästytä ollenkaan ystävättömyys. Oletteko kenties niitä jotka omalla asenteellaan imevät toisista energiaa ja takertuvat?

Energiasyöpöt ihmiset ovat kamalan raskaita raahata mukana.

Rakasta ja pidä itsestäsi, niin muutkin sen tekevät.

Minä olen teille kaikille ystävä. Miten teillä on mennyt? 

Olet tylsä?

Vaikeeta sanoa mikä on vialla. Itse en jaksa kauhean monia ja ehdoton pakoreaktio syntyy, jos toinen alkaa ripustautua. Onhan se uusien tuttavuuksien kohdalla vähintäänkin outoa, jos samantien alkaa puhelin pärräämään päivittäin ja koko ajan pitäisi olla näkemässä. En siis tiedä tekeekö ap näin, vai ei. Se on vaan yleensä itselle se syy kadota kuvioista.

Toinen mikä voi resonoida ikävästi on lujat ja täysin omista eriävät mielipiteet. Joidenkin kanssa kaveruus silti toimii, useimpien kanssa ei. 

Kolmas inhoamani asia on jatkuva utelu. Kiitos, mutta ei kiitos.