Menetin työni ja miestä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi siitä raivoaa? Oletko kysynyt? Onko kyse siitä, että häntä ahdistaa perheenne taloudellinen tilanne? Vai siitä, että hänen pitää luopua joistakin henkilökohtaisista asioistaan, koska suurempi osa perheen kuluista on nyt hänen kontollaan? Vai onko kyse siitä, että vaimon työttömyys on hänelle häpeä? Tai jos vielä kehitän yhden arvauksen: tuliko sinun työttömyydestä hänelle itselleen mieleen, että hänkin on seuraavien yt-neuvottelujen häviäjä?

Autolainasta selviää luopumalla lainarahalla hankitusta autosta. Itse olen kyörännyt velaksi ostamani prätkän kauppaan, kun talouteni heikkeni rajusti. Kyllähän siinä jokunen tonni takkiin tuli, mutta välitöntä rahatilannetta se helpotti. Käyttökelpoisen auton saa tonnilla, parilla. Jos rahat eivät riitä uuteen ja kalliiseen, pitää tyytyä vanhaan ja halpaan, minkäs tekee. Asuntoasia on mutkikaampi. Siitä kun ei noin vain luovuta ja muuteta rahaksi.

On tietenkin myöhäistä parkua, jos vahinko on jo tapahtunut, mutta onko perheenne talous näinäkin aikoina laskettu sen varaan, että kumpikin jatkaa ikuisesti työssään? Tiedän, että tällaista hyväuskoisuutta on. Ei uskota, että itse joutuisi kilometritehtaalle, vaikka lähipiirissäkin olisi työttömyyttä. Lapsenusko vallitsevan elämäntilanteen ainaiseen jatkuvuuteen on kusipäistä, vaikka olisi lääkäri. Taloudessa pitää olla aika reilustikin pelivaraa siinä tilanteessa, että perheessä kaksi ihmistä käy ansiotyössä. Mikään muu ei ole järkevää.

Edellisellä en halunnut soimata. Kunpahan pohdiskelin asiaa joltain yleiseksi luulemaltani kannalta. Jos sinun voimasi on loppu, pitää tehdä jotakin radikaalia. Jos kaunis puhe miehesi kohtuuttomasta käytöksestä ei mene perille, pitää tehdä jotakin radikaalia. Voitko mennä jonnekin pois edes muutamaksi päiväksi, jonkun sukulaisesi tai ystäväsi luokse? Saisit itse vähän levätä ja ehkä miehisikin yksinäisyydessään saisi rauhoituttua hiukan. Voit ehkä hiukan suoda ymmärrystä sille, että miehelläsi on pinna kireällä, mutta tuo tilanne ei oikeuta jatkuvaa huonoa käytöstä. Kyllä hänen pitää tajuta, että kiukuttelu tai suoranainen raivoaminen ei auta mitään.

Olipa tyhmä kysymys. Tietenkin mies raivoaa kun ap on työtön, eikä voi osallistua perheen kuluihin ja kyllä se häpeäkin on, että puoliso on työtön pummi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi siitä raivoaa? Oletko kysynyt? Onko kyse siitä, että häntä ahdistaa perheenne taloudellinen tilanne? Vai siitä, että hänen pitää luopua joistakin henkilökohtaisista asioistaan, koska suurempi osa perheen kuluista on nyt hänen kontollaan? Vai onko kyse siitä, että vaimon työttömyys on hänelle häpeä? Tai jos vielä kehitän yhden arvauksen: tuliko sinun työttömyydestä hänelle itselleen mieleen, että hänkin on seuraavien yt-neuvottelujen häviäjä?

Autolainasta selviää luopumalla lainarahalla hankitusta autosta. Itse olen kyörännyt velaksi ostamani prätkän kauppaan, kun talouteni heikkeni rajusti. Kyllähän siinä jokunen tonni takkiin tuli, mutta välitöntä rahatilannetta se helpotti. Käyttökelpoisen auton saa tonnilla, parilla. Jos rahat eivät riitä uuteen ja kalliiseen, pitää tyytyä vanhaan ja halpaan, minkäs tekee. Asuntoasia on mutkikaampi. Siitä kun ei noin vain luovuta ja muuteta rahaksi.

On tietenkin myöhäistä parkua, jos vahinko on jo tapahtunut, mutta onko perheenne talous näinäkin aikoina laskettu sen varaan, että kumpikin jatkaa ikuisesti työssään? Tiedän, että tällaista hyväuskoisuutta on. Ei uskota, että itse joutuisi kilometritehtaalle, vaikka lähipiirissäkin olisi työttömyyttä. Lapsenusko vallitsevan elämäntilanteen ainaiseen jatkuvuuteen on kusipäistä, vaikka olisi lääkäri. Taloudessa pitää olla aika reilustikin pelivaraa siinä tilanteessa, että perheessä kaksi ihmistä käy ansiotyössä. Mikään muu ei ole järkevää.

Edellisellä en halunnut soimata. Kunpahan pohdiskelin asiaa joltain yleiseksi luulemaltani kannalta. Jos sinun voimasi on loppu, pitää tehdä jotakin radikaalia. Jos kaunis puhe miehesi kohtuuttomasta käytöksestä ei mene perille, pitää tehdä jotakin radikaalia. Voitko mennä jonnekin pois edes muutamaksi päiväksi, jonkun sukulaisesi tai ystäväsi luokse? Saisit itse vähän levätä ja ehkä miehisikin yksinäisyydessään saisi rauhoituttua hiukan. Voit ehkä hiukan suoda ymmärrystä sille, että miehelläsi on pinna kireällä, mutta tuo tilanne ei oikeuta jatkuvaa huonoa käytöstä. Kyllä hänen pitää tajuta, että kiukuttelu tai suoranainen raivoaminen ei auta mitään.

Olipa tyhmä kysymys. Tietenkin mies raivoaa kun ap on työtön, eikä voi osallistua perheen kuluihin ja kyllä se häpeäkin on, että puoliso on työtön pummi.

Työtön alkoholisti pummi ku dokaa sunnuntaina. En palkkais

Sähän voisit aikasi kuluksi hakata rautakangella sen jääkasan siitä pihalta.