Ei Se Dagis...

Voi pientä miestä :( Miten sitä nyt selittää, että kaikki vielä korjaantuu. No, huomenna ne hienot dagis-lelut saattavat karkoittaa murheet ja muuttaa elämän kertaheitolla aurinkoisemmaksi. Toivotaan niin.

Niin, alusta asti olen seurannut blogejasi kun mendän poitsu on sen pari kk nuorempi.. Töissä käväsin ennen uutta äippälomaani mutta poika silti puolipäivähoidossa syyskuustaa alusta (oli isänsä kans alkuvuoden kotona).. meillä sama ilmiö.. Kaksi viikkoo oli honeymoon hoidon suhteen, sitten alkoi äitiiiii -kausi.. Äiti halii.. äiti syliin.. ja kova varmistelu kotona..



Omituista on kun ennen niin reipas poika huutaa kaupan kärryssä "äiti halii" kyyneleet valuen.. koita siinä sitten haalia tarvittavat ostokset vajaa parivuotias sylissä..



Ja ne yötä, nyt enää kahdesti yöllä huudetaan äitiä..jos vaikka olis lähtenyt jonnekin, kuten bilettään.. nukahtaa vaan kainaloon, tiukkaan haliotteeseen.. kuulemma kestää 1viikko -2kk.. toivottavasti menee pian ohi. Aamu ei luvannut hyvää.. Poika huusi kuin palosireeni kun näki haalarin:(

Auts! Ja aikas liikuttavaa, josko se Tyttö3 vähän lievittäis sitä ikävää kun mamma on pois? Vaikkei ne taida ihan vielä kuitenkaan tajuta tosiasioita=) Voimia selälle, aurinkoa syyssateisiin!!

Sireniia: näin tapahtui :))

Nennu-81: Jaksamista siihen ikävään vaiheeseen :/ Meillä ei tosiaan ole ainakaan vielä ollut se hoitoon meno lainkaan vaikeaa. Maanantaina meni ihan yhtä muikeana hoitoon, joten tuntuu vaan se isän poissaolo olevan se hankala osa. Ja yöunetkin ovat vaan parantuneet tuolla taaperolla :D Se vihdoin saa päivisin niin paljon virikkeitä ettei jaksa ihan koko yötä riehua! Herätään toki silti keskimäärin 3 krt/yö vieläkin.

-pir-: Joo, otti vähän sydämestä... Onneksi on taas alkuviikkona ollut niin hauskaa dagiksessa ettei ole viitsinyt kauheasti kaivatakaan enää Pappaa. Saas nähdä sitten mikä reaktio tulee vastaan kun ukkeli saapuukin kotiin.