Muita joilla on iso ikäero kumppaniin? (20 vuotta tai enemmän)

Riippuu varmaan minkä ikäinen itse olet! Jos olet 20 on eri asia kuin 40! 20 menee paras osa elämästä hukkaan vanhan ukon kanssa, mutta 40 sen ei ole enää niin väliä kun lapset on tehty ja molemmat on aikuisia. Joskus on hyvä kuunnella niitä ympäristön kommentteja.

Minä pidän myös vanhemmista miehistä, mutta 20 valitsin vain 5 v vanhemman, koska piti perhe perustaa. Nyt 40 valitsisin 15v vanhemman, koska haluan.

Ja mitähän ihmettä se muille kuuluu.

Jos suhde jatkuu pidempään, täysin mahdollista että lähipiiri tottuu asiaan. "Kerran ennakkoluuloinen, aina ennakkoluuloinen" ei pidä paikkaansa välttämättä.

Itse seukkaan 20 vuotta nuoremman kanssa ja suku supisee selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan minkä ikäinen itse olet! Jos olet 20 on eri asia kuin 40! 20 menee paras osa elämästä hukkaan vanhan ukon kanssa, mutta 40 sen ei ole enää niin väliä kun lapset on tehty ja molemmat on aikuisia. Joskus on hyvä kuunnella niitä ympäristön kommentteja.

Minä pidän myös vanhemmista miehistä, mutta 20 valitsin vain 5 v vanhemman, koska piti perhe perustaa. Nyt 40 valitsisin 15v vanhemman, koska haluan.

Mä täytän tänä vuonna 30 ja mies 50.

Näin oli serkullani, hän 20 ja mies 44. En muista kenenkään ihmetelleet kauheasti. Ero kyllä sitten tuli ja liitto oli hirvittävä.

Aloin seurustella 23-vuotiaana 45-vuotiaan miehen kanssa. Miehen sukulaiset piti minua lapsellisena kakarana ja omat sukulaiseni, noh, olivat kuin palstan ikäerohullu. Näin siis he, jotka kommentoivat suoraan meille. Miehellä on yksi lapsi edellisestä suhteesta, minä en ole koskaan halunnutkaan omia.

Täytyy olla vähän yksinkertainen jos alkaa muiden suhteita ruotimaan.

Vaimo vajaan 10v nuorempi, vuosikymmeniä liittoa jo takana ja nyt ikinuoren vaimon rinnalla alan tuntea itseni ikivanhaksi.

Arvelisin että 5 vuoden ikäero on maksimi mitä voin suositella, elämänkaaren loppupuolella nämä ikäerot kostautuvat, toinen kun jää eläkkeelle ja toisella on sitten vaikka 20 vuotta työelämää jäljellä ja kun ihan normimatikalla ajattelee niin tuolla ikäerolla toinen on kasivitonen ennenkuin nuorempi pääsee yhteisiä eläkepäiviä viettämään.

Meidän ikäerosta ei suoraan tultu mitään sanomaan vaikka toinen oli juuri ja juuri täysi-ikäinen kun aloitimme seurustelun.

Mä suoraan sanottuna en ihmettele tuollaista. 20 v ei ole edes mikään suuri ihme kun näitä liittoja vaan aina on. Usein vielä näissä mies jotenkin tavallista nuorekkaampi.

~30 v sitten pistää jo miettimään, olen itse Jenni Haukion ikäinen ja isä täytti juuri 70.. ei ois mun juttu ei.

Liianvanhanyt kirjoitti:

Vaimo vajaan 10v nuorempi, vuosikymmeniä liittoa jo takana ja nyt ikinuoren vaimon rinnalla alan tuntea itseni ikivanhaksi.

Arvelisin että 5 vuoden ikäero on maksimi mitä voin suositella, elämänkaaren loppupuolella nämä ikäerot kostautuvat, toinen kun jää eläkkeelle ja toisella on sitten vaikka 20 vuotta työelämää jäljellä ja kun ihan normimatikalla ajattelee niin tuolla ikäerolla toinen on kasivitonen ennenkuin nuorempi pääsee yhteisiä eläkepäiviä viettämään.

Meidän ikäerosta ei suoraan tultu mitään sanomaan vaikka toinen oli juuri ja juuri täysi-ikäinen kun aloitimme seurustelun.

Komppaan. Olen katsellut hyvän ystäväni liittoa vierestä, meni naimisiin 20 v vanhemman miehen kanssa kun mies 50, ystäväni 30v. Meni hyvin siihen asti kun mies jäi eläkkeelle, nyt koko ajan kehnommin. Ystävä jäisi eläkkeelle viiden vuoden päästä nii kuin minäkin, kun puhun innoissani suunnitelmistamme (mieheni 1 v minua vanhempi) ystävä huokaisee, he eivät juuri suunnittele, mies alkaa olla kehnossa kunnossa ja elämä pyörii sairauksien ympärillä. Tuollaisessa liitossa tavallaan elää myöhäisvanhuuden ehdoilla n. eläkkeellejäämisestä eteenpäin melkein 40 vuotta.

Vanhemmillani iso ikäero ja omaishoitajahan se äitini viimeiset vuodet oli.

Vierailija kirjoitti:

Liianvanhanyt kirjoitti:

Vaimo vajaan 10v nuorempi, vuosikymmeniä liittoa jo takana ja nyt ikinuoren vaimon rinnalla alan tuntea itseni ikivanhaksi.

Arvelisin että 5 vuoden ikäero on maksimi mitä voin suositella, elämänkaaren loppupuolella nämä ikäerot kostautuvat, toinen kun jää eläkkeelle ja toisella on sitten vaikka 20 vuotta työelämää jäljellä ja kun ihan normimatikalla ajattelee niin tuolla ikäerolla toinen on kasivitonen ennenkuin nuorempi pääsee yhteisiä eläkepäiviä viettämään.

Meidän ikäerosta ei suoraan tultu mitään sanomaan vaikka toinen oli juuri ja juuri täysi-ikäinen kun aloitimme seurustelun.

Komppaan. Olen katsellut hyvän ystäväni liittoa vierestä, meni naimisiin 20 v vanhemman miehen kanssa kun mies 50, ystäväni 30v. Meni hyvin siihen asti kun mies jäi eläkkeelle, nyt koko ajan kehnommin. Ystävä jäisi eläkkeelle viiden vuoden päästä nii kuin minäkin, kun puhun innoissani suunnitelmistamme (mieheni 1 v minua vanhempi) ystävä huokaisee, he eivät juuri suunnittele, mies alkaa olla kehnossa kunnossa ja elämä pyörii sairauksien ympärillä. Tuollaisessa liitossa tavallaan elää myöhäisvanhuuden ehdoilla n. eläkkeellejäämisestä eteenpäin melkein 40 vuotta.

Jospa joskus keskittyisit omaan elämääsi.

Olin 10 vuotta yhdessä itseäni 19 vuotta vanhemman miehen kanssa. Lopulta erottiin, kun tuo mies oli aivan liian lapsi, maailmasta vieraantunut foliohattuilia. Että ei se vanhempi mies aina takaa kypsää aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liianvanhanyt kirjoitti:

Vaimo vajaan 10v nuorempi, vuosikymmeniä liittoa jo takana ja nyt ikinuoren vaimon rinnalla alan tuntea itseni ikivanhaksi.

Arvelisin että 5 vuoden ikäero on maksimi mitä voin suositella, elämänkaaren loppupuolella nämä ikäerot kostautuvat, toinen kun jää eläkkeelle ja toisella on sitten vaikka 20 vuotta työelämää jäljellä ja kun ihan normimatikalla ajattelee niin tuolla ikäerolla toinen on kasivitonen ennenkuin nuorempi pääsee yhteisiä eläkepäiviä viettämään.

Meidän ikäerosta ei suoraan tultu mitään sanomaan vaikka toinen oli juuri ja juuri täysi-ikäinen kun aloitimme seurustelun.

Komppaan. Olen katsellut hyvän ystäväni liittoa vierestä, meni naimisiin 20 v vanhemman miehen kanssa kun mies 50, ystäväni 30v. Meni hyvin siihen asti kun mies jäi eläkkeelle, nyt koko ajan kehnommin. Ystävä jäisi eläkkeelle viiden vuoden päästä nii kuin minäkin, kun puhun innoissani suunnitelmistamme (mieheni 1 v minua vanhempi) ystävä huokaisee, he eivät juuri suunnittele, mies alkaa olla kehnossa kunnossa ja elämä pyörii sairauksien ympärillä. Tuollaisessa liitossa tavallaan elää myöhäisvanhuuden ehdoilla n. eläkkeellejäämisestä eteenpäin melkein 40 vuotta.

Jospa joskus keskittyisit omaan elämääsi.

Niin teenkin ja olen onnellinen nykyisessä ja innokas tulevaan. Olen vain huomannut ettei noista tulevaisuuden suunnitelmista kannata puhua tuon hyvän ystäväni kanssa. Eikä heitä kutsua enää meidän mökkireissuille tai vaelluksille. Ystävä pitäisi tuosta kovasti ja hyväkuntoisena nauttisi fyysisestä rasituksesta ja mökillä rantakallioilla kiipeilyistä, mutta mies ei noihin enää kykene eikä halua, että vaimo lähtee yksin. Ystäväni elämä on jo nyt hyvin kotiin sidottua, miehen terveyden ympärillä pyörivää. Hänen valintansa eikä hän sitä valita, mutta joskus huokailee ja näkee tulevaisuuden hyvin ankeana. Näinhän se menee väistämättä jos ikäero on hyvin suuri, vanhetaan eri aikaan ja se nuorempi joutuu joko luopumaan aktiivisesta elämästä tai tekemään asiat yksin.

Täällähän ketju juuri aiheesta:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3398720/mietin-eroa-sairaasta-puolisost…

Onpas täällä paljon näin pitkällä erolla olevia pareja, lieneeköhän taas lähinnä yhden ja saman keski-ikäisen miehen höpöttelyä. Näitä liittoja on kuitenkin äärimmäisen vähän ja yleensä se kumppani on ulkomaalainen. Minun tuttavapiirissäni (joka on laaja) on yksi pariskunta, jossa mies on 13 v vanhempi, toisessa 11 v. Sitten on yksi, jossa nainen on 12 v vanhempi ja naapurissa oli aikoinaan pariskunta, jossa nainen oli n. 25 v vanhempi. Muilla ikäerot on lähinnä muutamasta kuukaudesta viiteen vuoteen.

Varmasti menee ihan hyvin siihen asti, kun toiselle alkaa tulla iän myötä kremppoja, se kun enempi sääntö kuin poikkeus 50+ ikäisillä ja varsinkin miehillä on paljon sydänjuttuja, eli oikeasti vakavia. Ei ole ainakaan järkevää hankkia lapsia yli 45-v miehen kanssa, mutta voihan sitä kahdestaan olla vaikka 20 v ja 100 v, jos tykkää. Tuossa pariskunnassa, jossa mies on 13 v vanhempi, on miehellä ollut jo 2 sydänkohtausta, silmistä on leikattu kaihi, ne jotkut merkkiaineet on koholla niin että eturauhassyöpä on seurannassa, sairastelee helposti kaikenlaisia influenssoja sun muuta, tuntuu, että on vähän väliä sairas ja lonkkaleikkaukseen on jonossa. On lähes 70 v, vaimo on vielä ihan terve ja täysillä työelämässä. Lapsi esiteini.

Äidillä oli. Oli kamalaa, kun kotona asui vaari.

Nuorempi mies on parempi vaihtoehto monestakin syystä.

Onhan Macronkin naimisissa äitinsä kanssa.

Meillä 21 vuoden ikäero. Mies ei sairastele oikeastaan koskaan, mutta minua suututtaa, kun ei viitsi pitää huolta kolesterolistaan riittävän hyvin, vaikka suvussaan on sydänsairauksia. Mies siis nyt 65.