En osaa olla oma, rento itseni seurassa

Ihmisten seurassa, tuttujenkaan. Minulla diagnosoitiin vastikään ADD, ja varsinkin teini-iässä se aiheutti erilaisia käytöshäiriöitä, kuten tyhmää möläyttelyä ja noh, yleistä mulkkuutta. Sen vuoksi minua pidetään jotenkin yksinkertaisena tai tyhmänä, vaikka olen tutkitusti keskimääräistä älykkäämpi. Tästä syystä yritän ihan koko ajan liikaa - siis todistella muille, etten ole nuija. En vain osaa ottaa hälläväliä-asennetta, että "ihan sama mitä ajattelevat, ei kiinnosta". En tiedä olenko jotenkin sosiaalisesti lahjaton, sillä kaikista mieluiten olisin hiljaa, ellei minulla sitten todella ole jotain oleellista lisättävää keskusteluun. Jos ja kun sitten olen hiljaa, kysellään "että mitä sinä murjotat, ihme tyyppi kun ei mitään puhukkaan". FML. Ollessani hiljaa, muut myös tuntuvat ajattelevan, että "tuolla sitä liikkuu korvien välissä vain puhaltava tuuli". Psykoterapiaanko tässä on mentävä