Lapset kannattaa tehdä nelikymppisenä.

Hyh.

Ajatuskin isyydestä himassa yli 60v puistattaakin.

Se on lapsellekin väärin.

M46

No en minä kyllä jaksaisi enää tässä iässä lapsenhoitoon, menisi kaikki vapaus mikä nyt on ihan oven takana jo. Täytin juuri 40 ja ainoa lapsi tänä vuonna myöhemmin 18.

Mun mielestä paras ikä on siinä 30 v hujakoilla. On ehtiny bilettää ja hankkia ammatin. Itse olin 30 v kun sain esikoiseni. Ei jäänyt kyllä niistä puistoissa ja kerhoissa tapaamistani 40 v äideistä mitään reipasta kuvaa. Aika väsyneitä ja stressaantuneita olivat. Lisäksi monet olivat ylihuolehtivaisia. Pelkäsivät koko ajan lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että nuorena jaksaa,mutta en allekirjoita tuota. Itse olin nuori kun lapseni sain. Esikoisen sain 21 vuotiaana ja kuopuksen 23 vuotiaana. Vi.tut mua kiinnosti silloin missään leikkipuistoissa seisoskella ja kokkailla omatekemiä ruokia päivittäin. Raivostutti jos mukulat heräsi öisin,olisin halunnut nukkua aamulla pitkään. Nelikymppiset pienten lasten äidit jaksoi lastensa kanssa paljon enemmän. Aina ulkoilivat ja valmistivat itse ruuat lapsille. Mun lapset on nyt jo aikuisia ja tietenkin todella rakkaita, mutta aina ärsyttää kun vanhoista äideistä sanotaan ettei ne jaksa lasta hoitaa.

Vai niin.

Mun faija oli 23v. ja exänsä oli 21v. kun heidän esikoinen (poika) syntyi,

toisen kerran (poika) kun syntyi, faija oli jo 25v. ja exänsä 23v. Ovat

siis mun velipuolia, minä kun synnyin faija täytti 43v. ja mutsi täytti

33v. Ovat kumpikin vanhempani vielä sentään elossa, ja faijan exä

myös.

Jos lapsesi ovat jo aikuisia, olet sinä oletettavasti vähintään 39 ja käytät ilmaisua "vitut minä mistään..."? 0/5, en tosin tiedä onko tämä teinin tekemä provo mummoäitien kiusaksi vai toisinpäin...... veikkaan ensimmäistä tai koska se on niin ilmeistä niin toista vaihtoehtoa, joku mummo haluaa esittää nuorta äitiä, joka "haluaa nälviä mommoja", jotta saisi aikaan....... keskustelua aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Hyh.

Ajatuskin isyydestä himassa yli 60v puistattaakin.

Se on lapsellekin väärin.

M46

Kyllä mun faija hoiti isän virkaa kun oli 

60v., minä olin tuona vuonna 17v.

Etenkin siinä tapauksessa, jos haluaa vammaisen lapsen.

Ennemmin niin päin et sit kun on 40, lapset lähtee parin vuoden sisällä kotoota omilleen. On itsekin vielä silloin nuori ja virkeä. Ja sitten on nuorekas mummo / vaari jos lapsenlapsia siunaantuu.

Yleisesti minusta on fiksu ja monen asian todennäköisyydet huomioiden paras vaihtoehto tehdä lapset kun on varma kenen kanssa haluaa perheen perustaa ja elämänhallinta ja talous, ura ym. kuosissa. Itse tein kuitenkin toisin kun en oikein nuorena tiennyt mitä haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta tahaton lapsettomuus pelotti (omien vanhempien hedelmöityshoitohistrorian vuoksi). Joten kun oikea mies löytyi niin perustimme perheen pikapikaa ja uraorientoiduimme vasta lasten mennessä kouluun, siihen asti tehtiin sitä sun tätä ja mies yritti (ja yrittää edelleen hyvällä menestyksellä). Ihan hyvä näinkin ja tapoja on monia. Varmaan se "paras ikä" on aika yksilökohtainen, jollain tasan 28 v, jollain 20-45 v.

Taas lienee syytä muistuttaa tämän palstan eräästä merkittävämmästä neuvosta (/opetuksesta) Se on, että paras on, että jokainen meistä itse päättää sen hetken milloin on valmis ja halukas saamaan lapsen tai lapsia, sillä sellaista ikää tuskin on, josta voisimme yksimielsiesti olla sitä mieltä että se olisi yksiselitteisesti ja epäilyksettä kaikille se paras ja ehdottomasti vähiten huono hetki tai hetket saada lapsi(/-a). Itse olen ollut jo useamman vuoden valmis ja halukas saamaan lapsen, mutta esimerkiksi tällä hetkellä pelkästään kumppani, jonka kanssa ryhtyä tuumasta toimeen ja toteuttamaan haavetta ja unelmaa saadaksemme lapsen minulla ei ole. - Ja ei, en lähde tähän toteuttamaan haavetta yksin. - Lapsi ansaistsee minusta kuitenkin, lähtökohtaisesti kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa. Näin vaikka kuka tietää, mitä tapahtuu tai on tapahtumatta seuraavassa hetkessä. Saati sinä aikana, mitä lapsi varttuu ja kasvaa aikuiseksi.  

Muuten hyvä, mutta nelikymppisenä ei määrättömän montaa lasta ehdi saada Eivätkä kaikki yhtään.

Tuskinpa ap olisi nelikymppisenäkään sen innokkaammin siellä hiekkalaatikolla kökkinyt.

Minä sain lapseni 32-vuotiaana. Siinä mielessä hyvä ikä, että olin henkisesti kypsempi kuin parikymppisenä. Ja olin jo useamman vuoden ollut käymättä baareissa eikä bilettämiset enää kiinnostaneet. En tiedä, olisinko juuri minä ollut parikymppisenä kovin hyvä äiti.

Mutta en kyllä nelikymppiseksi odottaisi, nimittäin nyt jo tuntuu, että kroppa ei enää sillä tavalla jaksa kuin 10 vuotta sitten. Ja riskinsäkin siinä on...

Toki joskus kumppani löytyy vasta nelikymppisenä, tai mieli muuttuu lasten hankkimisen suhteen. Riippuu ihmisestä.