Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Konkreettisia neuvoja kun stressaa niin että oksettaa

midlf
22.02.2019 |

Kiitos, neuvot ovat nyt kalliita!

Paljon on tapahtunut viime aikoina asioita jotka nyt on "ajaneet" mut semmoseen jamaan että ei naurata. Mikään ei innosta, mikään tulevaisuudessa ei kiinnosta, en jaksa ees oikein unelmoida mistään. Ei ole niinku mitään mitä odottaa. Pelkään että tämä notkahtaa masennukseksi tms.

Haluaisin olla aktiviinen, lenkkeillä, nauttia auringosta, mutta olen jotenkin täysin jumissa. En vaan saa revittyä itseäni liikkeelle. Todelisuudessa istun ja tuijotan läppäri, luen uutisia, katon videoita, juon kahvia ja syön herkkuja. Joten paino nousee ja sekin lisää ahdistusta.

Yksi isoin tekijä ahdistukseen on työ jossa olen todella, todella turhautunut, en viihdy, jossa koko ajan ketuttaa, paitsi esimies niin myös työkaverit. Tätä on jatkunut nyt 6 vuotta, ja alkaa todella kuormittamaan. Nyt olen ollut pari päivää töistä pois valehdellen että lapseni on kipeä, tosiasiassa olemme vaan nukkuneet pitkään ja käyneet kahvilassa, kattoneet elokuvia. Paukkuja ei riitä mulla oikein mihinkään. Ajatus siitä että maanantaina on taas mentävä istumaan turhanpäiväisiin mikromanagerointikokouksiin, saa mut voimaan pahoin.

Koko ajan tsekkailen uusia töitä, mutta ammatillinen itsetunto näiden nyk.työn työvuosien aikana on täysin romahtanut, joten en oikein edes tiedä missä olen hyvä! Ymmärrän itse kun aivoilla ajattelen että ryhdistäytyä pitää, mut sen konkreettinen toteuttaminen on todella hankalaa. Mulla on semmonen olo niinku oisin laiska, tyhmä, osaamaton, maan matonen joka ei ole missään älykäs eikä osaa tehdä itse minkäänlaisia päätöksiä.

Mua ei naurata mikään, koko ajan kuvottaa, päähän sattuu, vähän höppänä olo jopa. Ei fiilistä et haluaisin tavata ystäviä yms.

Pisteenä iin päälle ystäväni kuoli tuossa pari viikkoa sitten, hautajaisia vietettiin viikko takaperin. Tämäkin ahdistanut mua todella paljon. Surettaa, ahdistaa, masentaa sekin. Olen yksinhuoltaja, mulla pyörii tässä kaksi kouluikäistä kulmissa, mikä on kiva koska he tuovat jotai sisältöä. Mutta haluaisin olla iloinen aktiviinen äiti joka keksii kivaa tekemistä. Nyt mä tiuskin, pelkään koska tää jylläävä noro saa meidät otteeseen, ja lopun aikaa makaan sohvalla lobotomia päällä.

Miten saan konkreettisesti potkittua itteni persiille? Kiitos, neuvoja! Arvostan!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan seitsemän