En osaa päästää irti vanhoista vaikeuksista

Kuinka kauan tarkalleen olet käynut terapiassa? Kuinka vakavista tapahtumista on kyse?

Päättämällä, että en katsele taaksepäin; ei siellä ole mitään nähtävää.

Tehtyjä ei saa tekemättömäksi eikä asioiden vatvominen muuta niitä yhtään mihinkään.

Sitä paitsi ihmiset, jotka vellovat menneissä asioissa ja vatvovat niitä koko ajan ovat erittäin tylsää ja ärsyttävää seuraa.

Mua auttaa usko Jeesukseen.

Anna anteeksi heille. Hekin ehkä pyytäisivät jos voisivat. Ota toi asenne.

Tarkenna, en voi muuten auttaa sinua.

Jouduin 13-vuotiaana lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa väkivallan uhriksi. En puhunut tuolloin asiasta kenellekkään. Tapahtumat alkoi ryöppyämään ulos 20-vuotiaana, kun sairastuin masennukseen. Tämän jälkeen en muista elämässäni aikaa etteikö nämä olisi ollut mielessä ja vaikuttaneet elämääni. Minulla on kaksi vuoden pituista terapiajaksoa, eri terapeutilla muuton vuoksi.

No ei muakaan auttanut "muutama kerta terapiassa" vaan suoritin lyhytterapiajakson, jossa oli kai pari-kolmekymmentä sessiota. Lisäksi tein aivan hirveästi omatoimisia harjoituksia.

Lapseni ovat kolmatta ja neljättä vuotta psykoterapiassa. Meilläkin oli vähän hankalaa, mutta onneksi se hankala häipyi elämästämme huitsin nevadaan.

Kyseessä ei siis ollut muutama terapiakäynti, vaan vuoden pituisia terapiajaksoja jolloin kävin joka viikko keskustelemassa.

Up

Kaksi vuoden mittaista terapiajaksoa ei selkeästi riittänyt. Varsinkaan kun terapeutti vaihtui kesken kaiken. Oliko terapeutilla oikea suuntaus? Oliko terapeutti sopiva sulle? Kaikella näillä pikkujutuilla on paljon merkitystä.  Pitkäjänteinen terapia olisi varmaan paras vaihtoehto, selkeästi sulle ei riittänyt toi.

Sun todennäköisesti myös täytyy hyväksyä että ne vanhat asiat tulee sua seuraamaan koko loppuikäsi, sun pitää vaan käsitellä ne ja oppia elämään niiden kanssa. Se mitä on tapahtunut ei valitettavasti koskaan tuu katoamaan, mutta niitä voi käsitellä ja siitä on usein hyötyä.

T. Väkivaltainen lapsuus,