rapakunnossa synnyttämään?

Jos et voi asialle mitään, niin ei kannata liikaa murehtia. Jos liikuit ennen raskautta, niin kyllä sekin auttaa synnytyksessä ja toipumisessa. Sitä paitsi voit vauvan syntymän jälkeen liikkua taas ja se nopeuttaa palautumista.



Kaikki liikkuminen on hyvästä, teet vaikka pieniä kävelylenkkejä useita kertoja päivässä. Se varmasti auttaa pahaan oloonkin.



Tytteli-83 rv 36+1

Mulla oli sama juttu esikoisen kanssa. Pahoinvointi kesti pitkään ja kaikki liikkuminen huononti oloa, lisäksi ruoka ei uponnut ja paino tippui, vaikka yleensähän raskaana ollessa vissiinkin pääasiassa lihotaan (siis muutenkin kuin lapsen painon lisääntyessä).



Synnytys kuitenkin meni hyvin rapakuntoisenakin. Siinä hormoonihumalassa kantaisi vaikka elefantin kellotapuliin ;o) Eli samoilla linjoilla oon kuin tytteli: ei kannata stressata sillä, mille ei mitään voi. Liikut sen verran ja sillä teholla kuin tuntuu hyvältä ja vaikka kuinka pienissä pätkissä. Loppuraskaudesta olo saattaa olla jo parempi, joten silloin ehkä liikkeellekin pääsee paremmin, vaikka maha olisikin jo iso.



Ja toinen juttu on se, että lepäilet riittävästi. Ylimääräinen stressi ei ainakaan tee sulle hyvää. Meneehän moni synnyttämään monen kuukauden vuodelevon ja liikuntakiellon jälkeenkin. Kyllä se siitä!

Alkuraskaus oli tosi rankka (vain viikoilla 24-26) oli hieman energisempi olo. Supisteli hieman vähemmän (oli alkanut tosi aikaisin), mutta sitten viikosta 27 eteenpäin jouduin totaaliseen vuodelepoon kera estolääkkeiden, jotka vielä heikensivät oloa. Aika pohjalla oltiin. Tämä kesti viikkoon 34, jolloin sain elämäni oksennustaudin ja jouduin siitä sairaalaankin yöksi tarkkailuun ja nesteytykseen. Tämän jälkeen jätettiin lääkkeet ja sain alkaa pikkuhiljaa toimimaan. Vauva syntyikin vasta 40+1 ja siinä välissä ehti hieman kerätä voimia (liikkuminen todella rajoittunutta mahan kanssa, mutta kuitenkin aika iso ero siihen täyslepoon). Ja synnytys meni ok, mulla tosin tapahtuu nopeasti eli en ehdi uupumaan. Synnytyksessä kyllä kroppa tuottaa sellaisen määrän endorfiinejä ja adrenaliinia, että huonommassakin kunnossa jaksaa. Yksi tila, jossa en haluaisi synnyttää, oli se raju oksennustauti kuumeineen, särkyineen ja nestehukkineen. Eli jos muuten on terveenä, niin ei ole yleiskunnosta kiinni. Palauduinkin tästä synnytyksestä paljon nopeammin kuin edellisestä, vaikka raskausaika oli aika helvettiä.

Ei huolta.

Kuopuksen syntyessä en ollut kuntoillut muuta kuin jotain lyhyitä kävelylenkkejä, viikolta 20 lähtien kaikki liikkuminen aiheutti supistuksia, kiristi koko vatsa ja alaselkä ja tuntui tosi epämiellyttävältä. Hissukseen siis..



Synntykseen kun lähdettiin viideltä aamulla en ollut nukkunut koko yönä joten heittäydyin suoraan sängylle ja siihen jäin, vaihdoin vaan kylkeä. Ilokaasuhöyryissä melkein nukahdin supistusten välissä. 7.09 syntyi tyttö. Ponnistaminen sujui hyvin, 9 minuuttia kesti, kaula tosin sen jälkeen täynnä verenpurkaumia, meinas vissiin pää poksahtaa. ;)

Kokemukseni siis on, että tärkeintä ei ole olla huippukunnossa, tärkeintä on syödä terveellisesti ja levätä tarpeeksi. Arkiliikunta riittää varmasti. Synnytyksessä on tärkeintä osata Rentoutua, sitä siis harjoittelet! :)