Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
KOTIÄIDIT Kysymyksiä teille!
21.02.2019 |
Nautitteko kotona olemisesta enemmän kuin työelämästä?
Onko miehellänne sellaiset tulot, joka mahdollistaa teidän kotona olemisen?
Millaista arkenne on?
Arvostan kotiäitejä todella paljon. On aivan ihana ajatus, että jotkut pystyvät jättäytymään työelämästä ja huolehtimaan täysipäiväisesti kodista ja perheestä. Itsellä haaveissa sama aikanaan, jos omia lapsia vain suodaan ja elämäntilanne mahdollistaisi kotiin jäämisen.
Kommentit (42)
Pidän molemmista. Pidän työstäni ja siitä, että saan olla siellä aikuisten seurassa ja jutella heille. Mutta tällä hetkellä myös viihdyn kotona lasten kanssa. Tarkoitus on lähteä noin puolen vuoden- vuoden päästä takaisin työelämään ja miehestäni tulee vuorostaan koti-isä. Miehen työ mahdollistaa minun kotona olemisen ja olen toki itse myös säästänyt. Lasten kanssa on ihanaa olla ja tehdä asioita ja hoitaa kotia, mutta kieltämättä kaipaan töihinkin, juurikin aikuisten seuraan.
Lapset 3.v ja 8kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin jo 6v että KUN ;) saan lapsia...tytön ja pojan...niin minusta tulee kotiäiti. Oma äitini oli uraäiti.
No näin todella kävikin. Mies oli vastavalmistunut inssi kun saimme 1.lapsen niin ei se palkka nyt kovin suuri ollut mutta pärjäsimme ihan ok vaikka oli opintolainat ja asuntolaina. Tosin meillä oli "vain" kolmio mutta se oli oikein kiva ja toimiva koti hyvällä sijainnilla niin riitti yksi auto. Elämä on kuitenkin valintoja ja pikkulapsiaika oli elämän parasta aikaa. Lapset ovat perusterveitä ja arki sujui helposti. Mies teki paljon töitä mutta oli/on kuitenkin erittäin osallistuva isä ja hyvä aviomies. Mies ei ole myöskään pihi tai itsekäs sillä sellaisen ihmisen kanssa tämä ei onnistuisi. Miehen oma äitikin oli 10 vuotta kotiäitinä niin miehellä minun kotona oleminen sopii mainiosti. Miehelle sopi kaikki...ole kotona, mene töihin tai opiskele lisää. Ihanaa kun on oikeasti vapaus valinta ja olen siitä todella kiitollinen ja tunnen olevani etuoikeutettu eli en pidä tätä itsestäänselvyytenä kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Päätin jo 6v että KUN ;) saan lapsia...tytön ja pojan...niin minusta tulee kotiäiti. Oma äitini oli uraäiti.
No näin todella kävikin. Mies oli vastavalmistunut inssi kun saimme 1.lapsen niin ei se palkka nyt kovin suuri ollut mutta pärjäsimme ihan ok vaikka oli opintolainat ja asuntolaina. Tosin meillä oli "vain" kolmio mutta se oli oikein kiva ja toimiva koti hyvällä sijainnilla niin riitti yksi auto. Elämä on kuitenkin valintoja ja pikkulapsiaika oli elämän parasta aikaa. Lapset ovat perusterveitä ja arki sujui helposti. Mies teki paljon töitä mutta oli/on kuitenkin erittäin osallistuva isä ja hyvä aviomies. Mies ei ole myöskään pihi tai itsekäs sillä sellaisen ihmisen kanssa tämä ei onnistuisi. Miehen oma äitikin oli 10 vuotta kotiäitinä niin miehellä minun kotona oleminen sopii mainiosti. Miehelle sopi kaikki...ole kotona, mene töihin tai opiskele lisää. Ihanaa kun on oikeasti vapaus valinta ja olen siitä todella kiitollinen ja tunnen olevani etuoikeutettu eli en pidä tätä itsestäänselvyytenä kuitenkaan.
Ihana teksti! :)
Mulla myös mies on sanonut, että jos lapsia saadaan ja tilanne sallii, olis ihanaa että jäisin kotiin lapsien kanssa. Ja itse ehdottomasti tätä toivon. Lapset on pieniä niin vähän aikaa, että olis ihana päästä nauttiin siitä ajasta täysillä. Toivottavasti lapsia siunaantuu meille. :)
T. Aloittaja
Nautin enemmän kotona olemisesta. Mulla on sellainen työ jossa vietän kaikki päivät kun menen, eli työaika 12-10 joten ei ole kiire. Niin kauan olen kuin pystyn kotona. Ulkoillaan, lapset koulussa ja pienimmät kerhossa 2* viikko, 1,4 vee vielä tietty kotona mun kaa.
Hommaa riittää, vähän liiankin kanssa ja kyllähän tässä vähän tuntee olonsa piiaksi, kun kaikki tuntuu kuvittelevan miehestä alkaen että koti on hotelli ja minä palvelija. Siinä saatkin olla tarkkana.
Naapurin rouva hoitaa vain lapset, sitähän varten on kotona. Minä teen kaiken muunkin, eikä siitä paljon pisteitä rapise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin jo 6v että KUN ;) saan lapsia...tytön ja pojan...niin minusta tulee kotiäiti. Oma äitini oli uraäiti.
No näin todella kävikin. Mies oli vastavalmistunut inssi kun saimme 1.lapsen niin ei se palkka nyt kovin suuri ollut mutta pärjäsimme ihan ok vaikka oli opintolainat ja asuntolaina. Tosin meillä oli "vain" kolmio mutta se oli oikein kiva ja toimiva koti hyvällä sijainnilla niin riitti yksi auto. Elämä on kuitenkin valintoja ja pikkulapsiaika oli elämän parasta aikaa. Lapset ovat perusterveitä ja arki sujui helposti. Mies teki paljon töitä mutta oli/on kuitenkin erittäin osallistuva isä ja hyvä aviomies. Mies ei ole myöskään pihi tai itsekäs sillä sellaisen ihmisen kanssa tämä ei onnistuisi. Miehen oma äitikin oli 10 vuotta kotiäitinä niin miehellä minun kotona oleminen sopii mainiosti. Miehelle sopi kaikki...ole kotona, mene töihin tai opiskele lisää. Ihanaa kun on oikeasti vapaus valinta ja olen siitä todella kiitollinen ja tunnen olevani etuoikeutettu eli en pidä tätä itsestäänselvyytenä kuitenkaan.
Ihana teksti! :)
Mulla myös mies on sanonut, että jos lapsia saadaan ja tilanne sallii, olis ihanaa että jäisin kotiin lapsien kanssa. Ja itse ehdottomasti tätä toivon. Lapset on pieniä niin vähän aikaa, että olis ihana päästä nauttiin siitä ajasta täysillä. Toivottavasti lapsia siunaantuu meille. :)
T. Aloittaja
Niin sanoi munkin mies... Oli niiiiiin ihana!!!!
Joo, nyt syyllistää jos en ole tehnyt jokaista koti hommaa tai pyydän joskus tuomaan valmisruokaa sekä tietysti taloudellisesta tilanteesta. Kuvittelee että oltaisiin miljonäärejä mun 1200 euron kk palkalla.
Saan 470 e kht.a kolmesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin jo 6v että KUN ;) saan lapsia...tytön ja pojan...niin minusta tulee kotiäiti. Oma äitini oli uraäiti.
No näin todella kävikin. Mies oli vastavalmistunut inssi kun saimme 1.lapsen niin ei se palkka nyt kovin suuri ollut mutta pärjäsimme ihan ok vaikka oli opintolainat ja asuntolaina. Tosin meillä oli "vain" kolmio mutta se oli oikein kiva ja toimiva koti hyvällä sijainnilla niin riitti yksi auto. Elämä on kuitenkin valintoja ja pikkulapsiaika oli elämän parasta aikaa. Lapset ovat perusterveitä ja arki sujui helposti. Mies teki paljon töitä mutta oli/on kuitenkin erittäin osallistuva isä ja hyvä aviomies. Mies ei ole myöskään pihi tai itsekäs sillä sellaisen ihmisen kanssa tämä ei onnistuisi. Miehen oma äitikin oli 10 vuotta kotiäitinä niin miehellä minun kotona oleminen sopii mainiosti. Miehelle sopi kaikki...ole kotona, mene töihin tai opiskele lisää. Ihanaa kun on oikeasti vapaus valinta ja olen siitä todella kiitollinen ja tunnen olevani etuoikeutettu eli en pidä tätä itsestäänselvyytenä kuitenkaan.
Ihana teksti! :)
Mulla myös mies on sanonut, että jos lapsia saadaan ja tilanne sallii, olis ihanaa että jäisin kotiin lapsien kanssa. Ja itse ehdottomasti tätä toivon. Lapset on pieniä niin vähän aikaa, että olis ihana päästä nauttiin siitä ajasta täysillä. Toivottavasti lapsia siunaantuu meille. :)
T. Aloittaja
Niin sanoi munkin mies... Oli niiiiiin ihana!!!!
Joo, nyt syyllistää jos en ole tehnyt jokaista koti hommaa tai pyydän joskus tuomaan valmisruokaa sekä tietysti taloudellisesta tilanteesta. Kuvittelee että oltaisiin miljonäärejä mun 1200 euron kk palkalla.
Saan 470 e kht.a kolmesta.
Vähän kyllä kuulostaa siltä et ongelmia on teillä ollut jo kauan. Ehkä vähän narsistinenkin sun miehes...
Toivottavasti saatte tulevaisuudessa lapsia! Kyllä se helpottaa lapsiperheen arkea jos pieniä ei tarvitse rehata hoitoon ja saa olla ja tehdä oman aikataulun mukaan. Koko perheessä on sellainen ihana rauha.
Haikeudella muistelen aikaa kun lapset oli pieniä. Siis moneen kertaan istuin siellä kolmion olohuoneen sohvalla ja suorastaan onnen kyyneleet valui silmistä kun katselin lapsia jotka leikki siinä lattialla. Kuullostaa siirappiselta mutta sydän vaan oli niin täynnä onnea ja rakkautta. Yleensä en ole niin tunteellinen mutta kai sitä oli niin hormonipöllyissä vielä siinä vaiheessa. Kaikki vaan oli niin hyvin ja on onneksi vieläkin.
Ja lasten "tekeminen" ei ollut niin helppoa kuin luulin sillä kesti 1,5 vuotta ennenkuin aloin odottamaan esikoista. Esikoisen jälkeen sain keskemenon ja yksi raskaus oli tuulimunaraskaus joten 2. onnistuneen raskauden alkuukin meni 1,5 vuotta. Joten nämäkin asiat vaikuttavat siellä taustalla kaikkiin ratkaisuihin tunnetasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin jo 6v että KUN ;) saan lapsia...tytön ja pojan...niin minusta tulee kotiäiti. Oma äitini oli uraäiti.
No näin todella kävikin. Mies oli vastavalmistunut inssi kun saimme 1.lapsen niin ei se palkka nyt kovin suuri ollut mutta pärjäsimme ihan ok vaikka oli opintolainat ja asuntolaina. Tosin meillä oli "vain" kolmio mutta se oli oikein kiva ja toimiva koti hyvällä sijainnilla niin riitti yksi auto. Elämä on kuitenkin valintoja ja pikkulapsiaika oli elämän parasta aikaa. Lapset ovat perusterveitä ja arki sujui helposti. Mies teki paljon töitä mutta oli/on kuitenkin erittäin osallistuva isä ja hyvä aviomies. Mies ei ole myöskään pihi tai itsekäs sillä sellaisen ihmisen kanssa tämä ei onnistuisi. Miehen oma äitikin oli 10 vuotta kotiäitinä niin miehellä minun kotona oleminen sopii mainiosti. Miehelle sopi kaikki...ole kotona, mene töihin tai opiskele lisää. Ihanaa kun on oikeasti vapaus valinta ja olen siitä todella kiitollinen ja tunnen olevani etuoikeutettu eli en pidä tätä itsestäänselvyytenä kuitenkaan.
Ihana teksti! :)
Mulla myös mies on sanonut, että jos lapsia saadaan ja tilanne sallii, olis ihanaa että jäisin kotiin lapsien kanssa. Ja itse ehdottomasti tätä toivon. Lapset on pieniä niin vähän aikaa, että olis ihana päästä nauttiin siitä ajasta täysillä. Toivottavasti lapsia siunaantuu meille. :)
T. Aloittaja
Niin sanoi munkin mies... Oli niiiiiin ihana!!!!
Joo, nyt syyllistää jos en ole tehnyt jokaista koti hommaa tai pyydän joskus tuomaan valmisruokaa sekä tietysti taloudellisesta tilanteesta. Kuvittelee että oltaisiin miljonäärejä mun 1200 euron kk palkalla.
Saan 470 e kht.a kolmesta.Vähän kyllä kuulostaa siltä et ongelmia on teillä ollut jo kauan. Ehkä vähän narsistinenkin sun miehes...
Juu.. Kotiäidin pitää joskus valita lapset tai työ- tai jonkinlainen itsekunnioitus ja itsenäisyys tai lapset. Täydellinen hampaat irvessä suorittaminen tai vähän leppoisampi elämä joka ei kuitenkaan ole arvokasta.
Ei kukaan sua tule kunnioittamaan, arvostamaan tai ymmärrä sua. Se kannattaa tietää. Tulet olemaan yhteiskunnan pohjasakkaa, ihminen jota voi arvostella ihan kaikesta.. Äitinä asetat jo itsesi saaliiksi, kotiäitinä olet jotain kengänpohjista rapsuteltavaa limaa.
Tulet kasvattamaan lapsesi huonosti, et anna heille mahdollisuutta LAADUKKAASEEN VARHAISKASTUKSEEN. Sinä suljet heidät kuplaan, sinä olet laiska.
Kyllä tää on ihan totuus.
Olet elätti. Olet loinen.
Harvalla on niin kova luonto, ettei se tuntuisi.
Koti jää remontoimatta, auto on huono, kaikki rempallaan- sun takia, kun OOT V A A N KOTONA LASTEN KANSSA ja mies tuo leivän pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin jo 6v että KUN ;) saan lapsia...tytön ja pojan...niin minusta tulee kotiäiti. Oma äitini oli uraäiti.
No näin todella kävikin. Mies oli vastavalmistunut inssi kun saimme 1.lapsen niin ei se palkka nyt kovin suuri ollut mutta pärjäsimme ihan ok vaikka oli opintolainat ja asuntolaina. Tosin meillä oli "vain" kolmio mutta se oli oikein kiva ja toimiva koti hyvällä sijainnilla niin riitti yksi auto. Elämä on kuitenkin valintoja ja pikkulapsiaika oli elämän parasta aikaa. Lapset ovat perusterveitä ja arki sujui helposti. Mies teki paljon töitä mutta oli/on kuitenkin erittäin osallistuva isä ja hyvä aviomies. Mies ei ole myöskään pihi tai itsekäs sillä sellaisen ihmisen kanssa tämä ei onnistuisi. Miehen oma äitikin oli 10 vuotta kotiäitinä niin miehellä minun kotona oleminen sopii mainiosti. Miehelle sopi kaikki...ole kotona, mene töihin tai opiskele lisää. Ihanaa kun on oikeasti vapaus valinta ja olen siitä todella kiitollinen ja tunnen olevani etuoikeutettu eli en pidä tätä itsestäänselvyytenä kuitenkaan.
Ihana teksti! :)
Mulla myös mies on sanonut, että jos lapsia saadaan ja tilanne sallii, olis ihanaa että jäisin kotiin lapsien kanssa. Ja itse ehdottomasti tätä toivon. Lapset on pieniä niin vähän aikaa, että olis ihana päästä nauttiin siitä ajasta täysillä. Toivottavasti lapsia siunaantuu meille. :)
T. Aloittaja
Niin sanoi munkin mies... Oli niiiiiin ihana!!!!
Joo, nyt syyllistää jos en ole tehnyt jokaista koti hommaa tai pyydän joskus tuomaan valmisruokaa sekä tietysti taloudellisesta tilanteesta. Kuvittelee että oltaisiin miljonäärejä mun 1200 euron kk palkalla.
Saan 470 e kht.a kolmesta.Vähän kyllä kuulostaa siltä et ongelmia on teillä ollut jo kauan. Ehkä vähän narsistinenkin sun miehes...
Juu.. Kotiäidin pitää joskus valita lapset tai työ- tai jonkinlainen itsekunnioitus ja itsenäisyys tai lapset. Täydellinen hampaat irvessä suorittaminen tai vähän leppoisampi elämä joka ei kuitenkaan ole arvokasta.
Ei kukaan sua tule kunnioittamaan, arvostamaan tai ymmärrä sua. Se kannattaa tietää. Tulet olemaan yhteiskunnan pohjasakkaa, ihminen jota voi arvostella ihan kaikesta.. Äitinä asetat jo itsesi saaliiksi, kotiäitinä olet jotain kengänpohjista rapsuteltavaa limaa.
Tulet kasvattamaan lapsesi huonosti, et anna heille mahdollisuutta LAADUKKAASEEN VARHAISKASTUKSEEN. Sinä suljet heidät kuplaan, sinä olet laiska.
Kyllä tää on ihan totuus.
Olet elätti. Olet loinen.
Harvalla on niin kova luonto, ettei se tuntuisi.
Koti jää remontoimatta, auto on huono, kaikki rempallaan- sun takia, kun OOT V A A N KOTONA LASTEN KANSSA ja mies tuo leivän pöytään.
Mä olen ehkä sitten onnekas poikkeus :) Mun lähipiiri todellakin arvostaa mua ja meidän perhettä. Sekä omat vanhemmt, miehen vanhemmat että ystävät. Kukaan ei ole koskaan puhunut ilkeään, vähättelevään sävyyn meistä. Lisäksi mies takonut niin paljon rahaa, että mistään ei olla jääty paitsi. Kohta lapset jo aikuisia ja mies aikoo jäädä n. 10 vuotta varsinaista eläkeikää aikaisemmin pois työelämästä. Jos tästä satun yks kaks kupsahtamaan liian nuorena, niin olen onnellinen erityisesti siitä, että olen saanut olla rakkaimpien ihmisten kanssa niin paljon ilman stressiä siitä, että aika ei riitä mihinkään. Sekä omien lasten kuin omien vanhempieni ja isovanhempieni kanssa. Työnantaja ei tule mua haudalle kiittämään ja suremaan. Olen onnellinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä 9?
Minä ainakin arvostan ja kunnioitan itseäni ja miestäni ja toisinpäin. Muiden mielipiteet ei sitten kiinnosta yhtään eikä ole koskaan hetkauttaneet. Meidän perhe nyt vaan on sellainen kun on. Hyvim menee.
Lapset on kasvatettu hyvin. On ollut kerhot, muskarit, uimakoulut, jumpat ym harrastukset ja kavereita. Eskari ja koulu menivät todella hyvin.
Laiskana en ehtinyt olla kun lapset oli pieniä. Nykyään ehtii olla laiskakin ja hyvällä omallatunnolla.
Auto ei ole romu, kodin remontointi on molempien harrastus ja mikään ei ole rempallaan...ei edes talous tai parisuhde.
.. Ja kaikilla on taas ollut rahaa kaikkeen ja mieskin on tyytyväinen kun ei ole tarvinnut viettää aikaa kotona, kun on tahkottu rahaa.
On ollut harrastuksia ja kaikki vimpan päälle.
Remontoimaankin mies on kerennyt siinä rahan tahkoamisen ohella. :D
Uskokoon ken jaksaa.
Älä ap usko tota baskaa. Varmaan itsekin pystyt päättelemään ettei ihan täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 5 vuotta (lähes) kotiäitinä, lapsilla vuoden ikäero.
Kotiäitiys ei ollut mulla mikään haave, vaan olin ajatellut että haluan varmaan mahd. nopeasti töihin. Toisin kävi, mä todella viihdyin lasten kanssa kotona ja olisin viihtynyt vielä kauemmankin, mutta päätettiin että lapset menee päikkyyn kun esikoiselle tulee viskarivuosi.
Pelkällä miehen palkalla ei oltaisi pärjätty vaan käytettiin säästöjä ja mä tein keikkatyötä välillä.
Meen päivät kului ulkoillessa, kerhossa, muskarissa, retkillä ja kyläillessä sukulaisilla ja kavereilla. Mahtavaa aikaa, en vaihtais pois!
Hoidin lapsia yhteensä 5v kotona, koska työni oli suoraansanottuna paskaa niin palkan kuin ilmapiirinkin puolesta (hoitoala). Olin tosi kyllästynyt kotona tosin, kaipaan virikkeitä enemmän.
Nyt opiskelen yliopistossa uutta tutkintoa ja minulla on työ jonka aikataulut ja sisällön itse määritän. Rakastsn elämää näin enkä ikinä haluaisi palata enää kotiin! Odotan koulutuksen tuomia uusia haasteita ja tykkään nykyisestä työstä tosi paljon. Lapset on nyt 8v ja kohta 3v. Tätä uutta elämää on takana n.puoli vuotta.
Puolisolla on aina ollit hyvät tulot, joten ei ole tarvinnut kituuttaa. Aikaa onkin sitten kulutettu matkustelemalla jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.. Ja kaikilla on taas ollut rahaa kaikkeen ja mieskin on tyytyväinen kun ei ole tarvinnut viettää aikaa kotona, kun on tahkottu rahaa.
On ollut harrastuksia ja kaikki vimpan päälle.Remontoimaankin mies on kerennyt siinä rahan tahkoamisen ohella. :D
Uskokoon ken jaksaa.
Älä ap usko tota baskaa. Varmaan itsekin pystyt päättelemään ettei ihan täsmää.
Sehän se just on ihanaa, ettei muiden tarvitse uskoa ja silti se ei poista mun elämääni :) Tiedoksi sulle epäileväinen, että kaikilla ei ole miestä, joka on pienipalkkainen ja omaan napaansa tuijotteleva sovinisti.
Vierailija kirjoitti:
Hoidin lapsia yhteensä 5v kotona, koska työni oli suoraansanottuna paskaa niin palkan kuin ilmapiirinkin puolesta (hoitoala). Olin tosi kyllästynyt kotona tosin, kaipaan virikkeitä enemmän.
Nyt opiskelen yliopistossa uutta tutkintoa ja minulla on työ jonka aikataulut ja sisällön itse määritän. Rakastsn elämää näin enkä ikinä haluaisi palata enää kotiin! Odotan koulutuksen tuomia uusia haasteita ja tykkään nykyisestä työstä tosi paljon. Lapset on nyt 8v ja kohta 3v. Tätä uutta elämää on takana n.puoli vuotta.
Puolisolla on aina ollit hyvät tulot, joten ei ole tarvinnut kituuttaa. Aikaa onkin sitten kulutettu matkustelemalla jne...
Ja siis olen vasta nyt huomannut miten onneton olin kotona kun olen päässyt siitä eroon. Varmaan joku defenssi ollut päällä että kyllähän tämä on ihan mukavaa ja antoisaa. Olen todella menevä persoona ja erityisesti nautin älyllisistä haasteista, joten kotona olo ei sopinut minulle yhtään.
Mies on ollut aina huippuisä ja puoliso eikä minulta ole puuttunut yhtään mitään muuta kuin se oma tekeminen.
Minusta on ihanaa kun lapset lähtevät aamulla kouluun ja hoitoon viikonlopun jälkeen ja tulevat aurinkoisina takaisin :) Haaveissa uusi ura ja väitöskirja tulevaisuudessa.
Jos on paska mies/isä ja oma pää ei kestä niin ei todellakaan kannata jäädä kotiin lasten kanssa koska se nyt vaan ei onnistu.
Kysymys 12...miksi luulet että KAIKKI valehtelee. Jos sinulla on paska elämä niin se ei tarkoita että meillä kaikilla muillakin on.
Meillä nyt vaan homma toimii. Niinkuin jo sanoin niin rahaa ei ollut kovin paljoa kun lapset oli pieniä mutta nyt on. Eli raha ei oikeasti ole ongelma. Kaikki ei elä kädestä suuhun.
Mies oli töissä ma-pe 8-18 joten hyvin oli illalla ja viikonloppuisin aikaa itselle ja perheelle. Ja kun tekee ajatustyötä niin mies tykkää rempata kun on kätevä käsistään. Usein lomallakin tekee jonkun remppaurakan. Seuraavana listalla on sauna. Kaikki muut huoneet onkin jo kertaalleen rempattu.
Ja jos sinua kiinnostaa niin tyttö harrasti luistelua ja balettia ja poika jalkkista. Ja mies jaksoi häärätä myös lasten harrastusten parissa. Oli pojan jalkkisjoukkueen joukkueenjohtajakin. Toiset nyt vaan on niin aktiivisia ja tehokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin lapsia yhteensä 5v kotona, koska työni oli suoraansanottuna paskaa niin palkan kuin ilmapiirinkin puolesta (hoitoala). Olin tosi kyllästynyt kotona tosin, kaipaan virikkeitä enemmän.
Nyt opiskelen yliopistossa uutta tutkintoa ja minulla on työ jonka aikataulut ja sisällön itse määritän. Rakastsn elämää näin enkä ikinä haluaisi palata enää kotiin! Odotan koulutuksen tuomia uusia haasteita ja tykkään nykyisestä työstä tosi paljon. Lapset on nyt 8v ja kohta 3v. Tätä uutta elämää on takana n.puoli vuotta.
Puolisolla on aina ollit hyvät tulot, joten ei ole tarvinnut kituuttaa. Aikaa onkin sitten kulutettu matkustelemalla jne...
Ja siis olen vasta nyt huomannut miten onneton olin kotona kun olen päässyt siitä eroon. Varmaan joku defenssi ollut päällä että kyllähän tämä on ihan mukavaa ja antoisaa. Olen todella menevä persoona ja erityisesti nautin älyllisistä haasteista, joten kotona olo ei sopinut minulle yhtään.
Mies on ollut aina huippuisä ja puoliso eikä minulta ole puuttunut yhtään mitään muuta kuin se oma tekeminen.
Minusta on ihanaa kun lapset lähtevät aamulla kouluun ja hoitoon viikonlopun jälkeen ja tulevat aurinkoisina takaisin :) Haaveissa uusi ura ja väitöskirja tulevaisuudessa.
Kyllähän se pitkälti on persoonakysymys, viihtyykö kotona paremmin kuin töissä. Itse ja ne naiset, jotka ovat olleet pidempään kotona, ovat juurikin sellaisia ihmisiä, jotka haluavat elämänsä olevan tasapainoista, rauhallista, suht yllätyksetöntä ja yksinkertaista. Onni tulee ns. pienistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Ja kaikilla on taas ollut rahaa kaikkeen ja mieskin on tyytyväinen kun ei ole tarvinnut viettää aikaa kotona, kun on tahkottu rahaa.
On ollut harrastuksia ja kaikki vimpan päälle.Remontoimaankin mies on kerennyt siinä rahan tahkoamisen ohella. :D
Uskokoon ken jaksaa.
Älä ap usko tota baskaa. Varmaan itsekin pystyt päättelemään ettei ihan täsmää.
Sehän se just on ihanaa, ettei muiden tarvitse uskoa ja silti se ei poista mun elämääni :) Tiedoksi sulle epäileväinen, että kaikilla ei ole miestä, joka on pienipalkkainen ja omaan napaansa tuijotteleva sovinisti.
Juu. Kaikilla muilla on sitten se 30 e tunti tienaava joka paikan höylä.
Et siinä ehtoja et voi olla tyytyväisenä kotona..
Tai keikkatyö.. Et onko se kotiäiti, Jaa, a.
Vierailija kirjoitti:
Jos on paska mies/isä ja oma pää ei kestä niin ei todellakaan kannata jäädä kotiin lasten kanssa koska se nyt vaan ei onnistu.
Kysymys 12...miksi luulet että KAIKKI valehtelee. Jos sinulla on paska elämä niin se ei tarkoita että meillä kaikilla muillakin on.
Meillä nyt vaan homma toimii. Niinkuin jo sanoin niin rahaa ei ollut kovin paljoa kun lapset oli pieniä mutta nyt on. Eli raha ei oikeasti ole ongelma. Kaikki ei elä kädestä suuhun.
Mies oli töissä ma-pe 8-18 joten hyvin oli illalla ja viikonloppuisin aikaa itselle ja perheelle. Ja kun tekee ajatustyötä niin mies tykkää rempata kun on kätevä käsistään. Usein lomallakin tekee jonkun remppaurakan. Seuraavana listalla on sauna. Kaikki muut huoneet onkin jo kertaalleen rempattu.
Ja jos sinua kiinnostaa niin tyttö harrasti luistelua ja balettia ja poika jalkkista. Ja mies jaksoi häärätä myös lasten harrastusten parissa. Oli pojan jalkkisjoukkueen joukkueenjohtajakin. Toiset nyt vaan on niin aktiivisia ja tehokkaita.
Hyvä hyvä!! :D
Jatkakaa toki! Ei mitään paineita ap, kuten huomaat. Ei ristus..
Alue: Aihe vapaa
Nautin. Olen kyllä väsynyt, mutta niin olisin, vaikka olisin töissä vahtimassa muiden lapsia. Omat on nyt 2v ja 6kk ja ens syksyksi haen perhepäivähoitajan virkaa eli tähän tulis 2 lasta lisää.
Kyllä, mieheni tulot tän mahdollistaa toki. Mutta päätös oli miun. En päiväkodintyöntekijänä missään nimessä halua lapsiani laittaa hoitoon.
Ulkoillaan paljon, leikitään, kerran viikossa käydään kerhossa ja noin kerran viikossa nähdään kaveriperhettä. Koti me hoidetaan miehen kanssa yhdessä, ruokaa laittaa kumpikin jne. Miulla on todella mahtava mies, oman vaativan työnsä lisäksi touhuaa paljon lasten kanssa, kokkaa, siivoaa, auttaa yöherätyksissä.