Olen menettänyt toivoni pysyvästi

Millä se foobikko saa apua, jos pelkää ihmisiä?

Tämä on radikaalia ja laitonta, mutta mdma:ta on käytetty onnistuneesti ptsd:n hoidossa. Itse sain vastaavassa epätoivoisessa tilanteessa avun, ja elämä muuttui kerrasta pysyvästi parempaan suuntaan. Ikävä kyllä aiheesta on turha kirjoittaa täällä enempää.

Muziikkia:

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Tämä on radikaalia ja laitonta, mutta mdma:ta on käytetty onnistuneesti ptsd:n hoidossa. Itse sain vastaavassa epätoivoisessa tilanteessa avun, ja elämä muuttui kerrasta pysyvästi parempaan suuntaan. Ikävä kyllä aiheesta on turha kirjoittaa täällä enempää.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta sitä vain ihmettelen että mikä velvollisuudenpuuska nuorilla naisilla on tuon seksin harrastamisen suhteen? Ei sitä ole pakko harrastaa, ja olet silti ihan ok ihminen. Kulta pieni, kuule ei kaikkien tarvitse jakaa sitä lemmenkoloa jollekin irstaalle poikkulille, ja se on ihan ookoo. Okei?

Olen parisuhteessa. Syynä kuvotus omaan ulkonäköön ja luonteeseen. Seksi kuvottaa minua myös ajatuksena.

ap

Et sinä kauhean kuvottava voi olla jos on parisuhdekin. Täältä et saa mitään asiallisia neuvoja. Yksi syy pahaan oloosi saattaa johtua noista raisk***uskokemuksista. Oletko saanut mitään keskusteluapua? Tuollaiset ovat isoja traumoja ja jos ne vain ohittaa eikä käy niitä läpi, tilanteisiin liittyvät ahdistavat muistot saattavat nousta pintaan ja häiritä elämääsi hallitsemattomasti.  Ne myöskin osaltaan selittävät, miksi sinua pelottaa olla ihmisten parissa tai lähteä neljän seinän sisästä. Se on aivan ymmärrettävää kokemustesi valossa. Varmasti on vaikeaa luottaa ihmisiin ja itseensä. Elämstä vetäytyminen taas ruokkii pelkojasi ja masennusta.

Sinulla on elämä vielä edessäsi ja toivon että haet ja saat apua. Olet sen arvoinen.

Olin itse muutama vuosi sitten samassa tilanteessa, hirveässä masennusputkessa ja niin ahdistunut että en uskaltanut poistua kotoa selvinpäin. Siinä hetkessä mun ainoat vaihtoehdot oli joko kuolla tai väkisin poistua kotoa päivystykseen, joten menin. Ensimmäisellä kerralla mut lähetettiin takaisin kotiin rauhoittavien kanssa enkä saanut edes tavata lääkäriä. Parin viikon päästä olin päivystyksessä uudestaan ja vihdoin tapasin lääkärin joka arvioi tilanteen akuutiksi ja pääsin sitä kautta psykiatrian poliklinikalle heti muutaman päivän päästä. Silloin päätin että vaikka kuinka pahalta tuntuu, niin oon itselleni velkaa sen että yritän ja teen kaikkeni ja jos se ei auta niin sitten mulla on lupa vasta luovuttaa. Siellä polilla kävin aikani ja sain lähetteen psykoterapiaan jossa olen nyt käynyt siitä saakka ja kokoajan on ahdistus vähentynyt ja mieliala tasaisempi ja vihdoin tuntuu siltä että ehkä se elämä vielä voittaakin. 

Apua saa, mutta joskus sitä täytyy vaatia. Valitettava totuus on se että kukaan (paitsi ambulanssi) ei tuu sua kotoa väkisin repimään avun pariin, vaan jossain vaiheessa sun on joko mentävä tai sitten luovuttaa. Ne on ne vaihtoehdot. Toivon että tästä mun viestistä saat irti sen mitä tarkoitin, eli että vaikka kuinka toivottamalta tilanne tuntuu niin se kaikki toivo ei ole vielä mennyt. Yritä jaksaa taistella itses eteen. 

Miksi kaikkia yritetään väkisin auttaa.

Mä en jaksa enää enkä tarvitse apua. Mä olen epäonnistunut ihmisenä. Mä en jaksa enää yrittää parantua muiden ihmisten takia. Mä itse olen elänyt niin että jos on ollut täys paska 90% elämästään ja melkein 40 vuotias, niin en mitenkään pysty siitä 10% normaalista osasta itseäni pusertamaan ulos normaalia , hyvää, elämänhalulla varustettua vastuullista aikuista ihmistä. Yritin ja nyt viimeisimmän epäonnistumisen jälkeen ei ole enää mitään voimavaroja yrittää edes. Nyt tajuan että toivoa ei ole. Luulin että tällä kertaa asiat menisivät eri tavalla , mutta ei... ei mene. Minulla on myös pysyvä sairaus joka vaikuttaa tosiasiallisiin mahdollisuuksiini saavuttaa elämässä mitään. Ja kaikki päättyy aina siihen että saan aikaan vaan paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet niin nuori vielä. Lähde pois tutuista ahdistusta aiheuttavista kuvioistasi, mutta älä luovuta? Lähde vaikka au pairiksi tai vapaaehtoistyöhön ulkomaille? Et tarvitse yhtään rahaa siihen, mutta saat kuviot uusiksi ja muutut ihmisenä. 

Mä tekisin niin jos voisin.

Tämä on jotenkin niin irrationaalinen vastaus ihmiselle, joka ahdistuu pelkästä puhelimeen vastaamisesta. Jos ei uskalla vastata puhelimeen, miten voisi muuttaa ulkomaille? Tämä vastaus oikeastaan vain todistaa sen, että ihmisten on vaikea vaike ymmärtää syvästä ahdistuksesta (ja kentien sosiaalisten tilanteiden pelosta) kärsivän toivotonta tunnetilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on radikaalia ja laitonta, mutta mdma:ta on käytetty onnistuneesti ptsd:n hoidossa. Itse sain vastaavassa epätoivoisessa tilanteessa avun, ja elämä muuttui kerrasta pysyvästi parempaan suuntaan. Ikävä kyllä aiheesta on turha kirjoittaa täällä enempää.

Tällaiset ovat laitonta siksi, että joillekin on kirjattu Suomessakin paikkaansa pitämättömiä diagnooseja ja piilotettu henkilöiltä itseltään. Sen jälkeen huumattu heitä vastentahtoisesti ja väitetty, että haluavat sitä itse. Lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet niin nuori vielä. Lähde pois tutuista ahdistusta aiheuttavista kuvioistasi, mutta älä luovuta? Lähde vaikka au pairiksi tai vapaaehtoistyöhön ulkomaille? Et tarvitse yhtään rahaa siihen, mutta saat kuviot uusiksi ja muutut ihmisenä. 

Mä tekisin niin jos voisin.

Tämä on jotenkin niin irrationaalinen vastaus ihmiselle, joka ahdistuu pelkästä puhelimeen vastaamisesta. Jos ei uskalla vastata puhelimeen, miten voisi muuttaa ulkomaille? Tämä vastaus oikeastaan vain todistaa sen, että ihmisten on vaikea vaike ymmärtää syvästä ahdistuksesta (ja kentien sosiaalisten tilanteiden pelosta) kärsivän toivotonta tunnetilaa. 

Niinpä. Yleensäkin terveiden ihmisten neuvot voi olla hyväntahtoisia mutta ne ovat täysin turhia

Olet nyt yhteiskunnalle velkaa nyt lapsuutesi ja opiskeluidesi takia sellaisen summan, että nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja maksat velkasi! Sitten kun olet raatanut n. 30 vuotta, ja maksanut tunnollisesti verosi, voit haaveilla oravanpyörästä hyppäämistä. Sitä ennen: turpa kiinni ja töihin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Olet nyt yhteiskunnalle velkaa nyt lapsuutesi ja opiskeluidesi takia sellaisen summan, että nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja maksat velkasi! Sitten kun olet raatanut n. 30 vuotta, ja maksanut tunnollisesti verosi, voit haaveilla oravanpyörästä hyppäämistä. Sitä ennen: turpa kiinni ja töihin siitä.

Aivan pököä kirjoittelua. Ehkä jotain sarkasmia olevinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi tulla raiskátuksi useampaan otteeseen? Oletko pyörinyt muslimien kanssa?

 

Tein sen virheen, etten jäänyt yksin kotiin vaan menin luottamaan ihmisiin liian helposti. Kaikki raiskaajat olleet suomalaisia miehiä ja poikia.

Ei ole sinun syysi, että olet kasvanut todellisuudessa, jossa keneenkään ei voi luottaa, joten luottaa kehen tahansa. Mistäpä sinä olisit voinut tietää, miten muut luotettavuutta arvioivat. Kotiin jääminen ei kuitenkaan auta, vaan tekee arvioimisen vielä entistäkin vaikeammaksi. Aiemmin luotit liikaa, nyt liian vähän. Mutta ei sekään ole virhe, vaan välttämätön elämänvaihe.