Mitä tekisit jos naapurin 5 vuotias poika purisi kädestäsi palan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 5-vuotias kuitenkaan mikään alligaattori ole. Oma lapseni on purrut minua. Se käy hiton kipeää. Suutuin lapselle, toruin, käskin istua rauhassa paikallaan muutaman minuutin. Vedin henkeä ja pysyin aikuisena. Kun kumpikin oli rauhoittunut pidin vielä ylimääräisen puhuttelun ja kerroin miten kipeää se käy, näytin millainen jälki siitä jää. Tässä vaiheessa lapsi oli niin pahoillaan että itkettää ja pyysi anteeksi ja halaa. Ei ole purrut sen jälkeen.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut ilmeisesti purra lasta myös. Lapsi olisi mennyt hysteeriseksi ja itkenyt pitkään. Myöhemmin olisin yrittänyt epäloogisesti selittää että ei saa purra, vaikka minäkin purin.

Mun pikkusisko upotti ensin kyntensä mun ranteeseen, sitten puri eikä päästänyt irti vaan riuhtoi mitä enemmän kiljuin että sattuu.. tuli osa luustakin näkyviin. (se pallon mallinen luu ranteessa) sisko oli 4, minä 9.. arvet jäi... niin ja se pureminen loppui kun potkaisin siskoa, mutta minä se sitten sainkin isältä turpaan ja sisko sai kaikki säälit... ei ole lapset alligaattoreita, jep jep.. sormestakin saa jopa lapsi purtua palan...

Toki jos lasta on pieksetty niin voi tulla normaalia väkivaltaisemmaksi. Ehkä jos isäsi ei olisi ollut väkivaltainen sinulla ja siskollasikaan ei olisi ollut tuollaisia taipumuksia.

Minä olin lapsista ainoa jota piestiin. Sisko taas keksi että jos mua kiusaa tarpeeksi niin kauan että annan takaisin joko sanallisesti tai fyysisesti, turpaan minä saan. Oli siskon mielestä jotenkin hauskaa, ihan vielä silloinkin kun oli kouluikäinen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 5-vuotias kuitenkaan mikään alligaattori ole. Oma lapseni on purrut minua. Se käy hiton kipeää. Suutuin lapselle, toruin, käskin istua rauhassa paikallaan muutaman minuutin. Vedin henkeä ja pysyin aikuisena. Kun kumpikin oli rauhoittunut pidin vielä ylimääräisen puhuttelun ja kerroin miten kipeää se käy, näytin millainen jälki siitä jää. Tässä vaiheessa lapsi oli niin pahoillaan että itkettää ja pyysi anteeksi ja halaa. Ei ole purrut sen jälkeen.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut ilmeisesti purra lasta myös. Lapsi olisi mennyt hysteeriseksi ja itkenyt pitkään. Myöhemmin olisin yrittänyt epäloogisesti selittää että ei saa purra, vaikka minäkin purin.

Mun pikkusisko upotti ensin kyntensä mun ranteeseen, sitten puri eikä päästänyt irti vaan riuhtoi mitä enemmän kiljuin että sattuu.. tuli osa luustakin näkyviin. (se pallon mallinen luu ranteessa) sisko oli 4, minä 9.. arvet jäi... niin ja se pureminen loppui kun potkaisin siskoa, mutta minä se sitten sainkin isältä turpaan ja sisko sai kaikki säälit... ei ole lapset alligaattoreita, jep jep.. sormestakin saa jopa lapsi purtua palan...

Toki jos lasta on pieksetty niin voi tulla normaalia väkivaltaisemmaksi. Ehkä jos isäsi ei olisi ollut väkivaltainen sinulla ja siskollasikaan ei olisi ollut tuollaisia taipumuksia.

Minä olin lapsista ainoa jota piestiin. Sisko taas keksi että jos mua kiusaa tarpeeksi niin kauan että annan takaisin joko sanallisesti tai fyysisesti, turpaan minä saan. Oli siskon mielestä jotenkin hauskaa, ihan vielä silloinkin kun oli kouluikäinen..

Siskosi on nähnyt väkivaltaa perheessänne ja vaikka se ei ole kohdistunut häneen se on vaikuttanut häneen. Empatiakyky ei ole kehittynyt. Todennäköisesti hänkin on traumatisoitunut. Te olette molemmat uhreja, joten mielestäni sinun ei kannattaisi hirveästi hakea syitä siskostasi. Jos katkeruus on edelleen kova, ammattiapu voisi olla hyvä. Pääsisit eteenpäin tunteiden käsittelyssä.

Jos todella pala lähtisi, niin kyllä melkoinen meteli kuuluisi myös. Ihan sama mikä olisi sen palan irtoamisen aiheuttaja. Sitten lääkäriin hakemaan piikkejä ja tikkejä, ilmoitus poliisille, joka informoisi lastensuojelua ja sieltä sitten saisi sekä purija, että perhe tarvitsemaansa apua, koska eihän normaali lapsi paloja pureskele irti kenestäkään.

Jaa, enpä keksi ,enkä osaa sanoa tuohon noin outoon ongelmaan  (tuollaisenaan ) vastaukseksi mitään, mutta jos sitä käytännössä ajateltaisiin...

...niin aika salamannopea ja piranjahampainen täytyisi sellaisen ihmepojan olla.

Ei se sitäpaitsi ihan niillä sen ikäisen ihmisen maitohampailla taitaisi onnistua ollenkaan, eikä sen ikäisen leuoista taitaisi edes niin paljoa voimaa löytyä saati irrota , joten pitäisin kyllä koko ongelmaa melko 'scifi'-teoreettisena...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 5-vuotias kuitenkaan mikään alligaattori ole. Oma lapseni on purrut minua. Se käy hiton kipeää. Suutuin lapselle, toruin, käskin istua rauhassa paikallaan muutaman minuutin. Vedin henkeä ja pysyin aikuisena. Kun kumpikin oli rauhoittunut pidin vielä ylimääräisen puhuttelun ja kerroin miten kipeää se käy, näytin millainen jälki siitä jää. Tässä vaiheessa lapsi oli niin pahoillaan että itkettää ja pyysi anteeksi ja halaa. Ei ole purrut sen jälkeen.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut ilmeisesti purra lasta myös. Lapsi olisi mennyt hysteeriseksi ja itkenyt pitkään. Myöhemmin olisin yrittänyt epäloogisesti selittää että ei saa purra, vaikka minäkin purin.

Mun pikkusisko upotti ensin kyntensä mun ranteeseen, sitten puri eikä päästänyt irti vaan riuhtoi mitä enemmän kiljuin että sattuu.. tuli osa luustakin näkyviin. (se pallon mallinen luu ranteessa) sisko oli 4, minä 9.. arvet jäi... niin ja se pureminen loppui kun potkaisin siskoa, mutta minä se sitten sainkin isältä turpaan ja sisko sai kaikki säälit... ei ole lapset alligaattoreita, jep jep.. sormestakin saa jopa lapsi purtua palan...

Toki jos lasta on pieksetty niin voi tulla normaalia väkivaltaisemmaksi. Ehkä jos isäsi ei olisi ollut väkivaltainen sinulla ja siskollasikaan ei olisi ollut tuollaisia taipumuksia.

Minä olin lapsista ainoa jota piestiin. Sisko taas keksi että jos mua kiusaa tarpeeksi niin kauan että annan takaisin joko sanallisesti tai fyysisesti, turpaan minä saan. Oli siskon mielestä jotenkin hauskaa, ihan vielä silloinkin kun oli kouluikäinen..

Ei sitten ihmekään että puri, kun oli saanut mallia siihen, että tätä tyyppiä saa kohdella miten vain.

Missähän olosuhteissa tällainen tapahtuisi? Meinaatko, että makailisin vaikka aurinkotuolissa kun naapurin 5-vuotias kiipeäisi aidan yli ja rynnistäisi raatelemaan kättäni...? Pitäisikö 5-vuotiailla olla hihna ja kuonokoppa kadulla?

Eiköhän tarhatädin tapauksessa ole ollut kyseessä vaatteiden vaihto, riehunnan lopettamiseksi pakkosylitys  tms.

Jos lapsi purisi minua niin pahasti kädestä saattaisi silloin syytä olla minussakin. Vaikea kuvitella, että lapsi tuosta vain kävisi kimppuuni. Ellei sitten kyse ole aivan tasapainottomasta tapauksesta ja kotona lapsen kasvattaminen on hallitsematota.

Eiköhän siinä ensimmäiseksi ota lasta kauluksesta kiinni ja revi irti. Sen jälkeen raahaisin lapsen vanhempiensa luokse ja selvittäisin asian. Hyvin paljon riippuisi vanhempien vastuuntunnosta, miten asia etenisi.  Tottakai olisi paras ratkaisu sopia asiasta ja opettaa lapsi ottamaan vastuuta teoistaan. Mieluummin lapselle jokin pieni homma, jossa auttaa minua ja ns. maksaa kipurahat niin. Viivisuotias osaa kyllä jo jotakin tehdä ja se olisi lähinnä muodon vuoksi jotakin pientä, mutta vähän tylsää. Niin, että lapsi sen muistaisi. Se, että vanhemmat ryhtyisivät korvaamaan ja pahoittelemaan ei minulle ihan riittäisi.

Ap... sinun ei tule puuhailla mitään sellaista naapureiden 5-vuotiaiden kanssa, että tällaista voisi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Ei 5-vuotias kuitenkaan mikään alligaattori ole. Oma lapseni on purrut minua. Se käy hiton kipeää. Suutuin lapselle, toruin, käskin istua rauhassa paikallaan muutaman minuutin. Vedin henkeä ja pysyin aikuisena. Kun kumpikin oli rauhoittunut pidin vielä ylimääräisen puhuttelun ja kerroin miten kipeää se käy, näytin millainen jälki siitä jää. Tässä vaiheessa lapsi oli niin pahoillaan että itkettää ja pyysi anteeksi ja halaa. Ei ole purrut sen jälkeen.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut ilmeisesti purra lasta myös. Lapsi olisi mennyt hysteeriseksi ja itkenyt pitkään. Myöhemmin olisin yrittänyt epäloogisesti selittää että ei saa purra, vaikka minäkin purin.

Nyt on hyvä ihminen läsnä.

Hyvin toimittu ja selitetty, mutta tuo oman iitsensä korostaminen "Pysyin aikuisena" saa niskakarvat nousemaan. Hienoa, että näin toimit.. Se olisi välittynyt tekstistä ilman tuotakin lausetta ja olisit saanut enemmän gloriaa kontollesi. Joka ei tietenkään ollut tarkoituksesi.... :D

Mua on napannut naapurin 4 vuotias hampaillaan kiinni. Erottelin riitapukareita ja oma käsi joutui väliin. Muuten olisi purrut toista lasta.

Eipä tuo kiinni jäänyt siihen, vaan nappas kerran suutuspäissään. Ilkeäähän se teki ja ehdin vetästä käden pois, kun äitinsä tulee siihen raivopäänä tukkapöllyttämään pientä.

Myöhemmin juteltiin asiasta, kun tämä lapsi pakotettiin pyytämään anteeksi multa. Se oli hedelmällinen keskustelu ja olemme pysyneet ystävinä 13 vuotta. Hampaat jäljet näkyy vieläkin. :D

Lapsen pikkuisilla leuoilla ei purra palaa irti vaan vähän nipistetään. Eihän sillä ole edes teräviä kulmahampaita vielä, vaan pyöreät ja lyhytjuuriset maitohampaat. Saattavat hampaat irrota ennenkuin pala.

Vähän ihmettelen tilannetta, jossa puremaetäisyydelle joutuisin, kun en ole taipuvainen koskettelemaan vieraita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 5-vuotias kuitenkaan mikään alligaattori ole. Oma lapseni on purrut minua. Se käy hiton kipeää. Suutuin lapselle, toruin, käskin istua rauhassa paikallaan muutaman minuutin. Vedin henkeä ja pysyin aikuisena. Kun kumpikin oli rauhoittunut pidin vielä ylimääräisen puhuttelun ja kerroin miten kipeää se käy, näytin millainen jälki siitä jää. Tässä vaiheessa lapsi oli niin pahoillaan että itkettää ja pyysi anteeksi ja halaa. Ei ole purrut sen jälkeen.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut ilmeisesti purra lasta myös. Lapsi olisi mennyt hysteeriseksi ja itkenyt pitkään. Myöhemmin olisin yrittänyt epäloogisesti selittää että ei saa purra, vaikka minäkin purin.

Mun pikkusisko upotti ensin kyntensä mun ranteeseen, sitten puri eikä päästänyt irti vaan riuhtoi mitä enemmän kiljuin että sattuu.. tuli osa luustakin näkyviin. (se pallon mallinen luu ranteessa) sisko oli 4, minä 9.. arvet jäi... niin ja se pureminen loppui kun potkaisin siskoa, mutta minä se sitten sainkin isältä turpaan ja sisko sai kaikki säälit... ei ole lapset alligaattoreita, jep jep.. sormestakin saa jopa lapsi purtua palan...

Toki jos lasta on pieksetty niin voi tulla normaalia väkivaltaisemmaksi. Ehkä jos isäsi ei olisi ollut väkivaltainen sinulla ja siskollasikaan ei olisi ollut tuollaisia taipumuksia.

Minä olin lapsista ainoa jota piestiin. Sisko taas keksi että jos mua kiusaa tarpeeksi niin kauan että annan takaisin joko sanallisesti tai fyysisesti, turpaan minä saan. Oli siskon mielestä jotenkin hauskaa, ihan vielä silloinkin kun oli kouluikäinen..

Siskosi on nähnyt väkivaltaa perheessänne ja vaikka se ei ole kohdistunut häneen se on vaikuttanut häneen. Empatiakyky ei ole kehittynyt. Todennäköisesti hänkin on traumatisoitunut. Te olette molemmat uhreja, joten mielestäni sinun ei kannattaisi hirveästi hakea syitä siskostasi. Jos katkeruus on edelleen kova, ammattiapu voisi olla hyvä. Pääsisit eteenpäin tunteiden käsittelyssä.

Isä opetti sen jopa vihaan mua. toi sun isosisko nipisteli sua kun olit vauva" yms juttuja mitkä äiti kyllä yritti kiistää, äitee kun oli ainoa vanhempi joka juuri oli edes kotona ja oli vahtimassa... kumma kyllä pikkuveli ei ole käyttäytynyt mua kohtaan kuspäisesti... jostain syystä isä ei kylvänyt näitä ajatuksia mun veljen päähän... ja sisko on nuorin..