mies ei halua koskea minuun raskauden jälkeen
raskauden puolivälin jälkeen mies ei halunnut koskea minuun ja alkoi torjua aloitteitani. luulin että tilanne palaisi normaaliksi vauvan tultua. vauva on 6kk ja mies ei edelleenkään koske minuun, mitään fyysisyyttä ei ole. mies sanoo olevansa väsynyt. mies tuntuu kireältä kun halaan häntä. yritin ehdottaa että lähtisimme lomailemaan, mies ei suostunut ja sanoi että ei ole onnellinen arjessamme. en tiedä mikä on muuttunut ja tunnen oloni todella avuttomaksi. johtuuko tämä siitä että näkee minut äitini, ei naisena ja mitä voin tehdä asialle? milloin teillä seksi palasi normaaliksi raskauden jälkeen?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Mites tuliko kiloja tai alkoiko rinnat roikkua?
Sama paino nyt kuin ennen raskautta, rinnat tietysti roikkuvat kun imetän edelleen. Vauva nukkuu kanssamme, mies on jäänyt sohvalle nukkumaan viimeisen viikon ajan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mites tuliko kiloja tai alkoiko rinnat roikkua?
Ja tuolla verukkeellako saa torjua puolisonsa? No itsellä noiusi paino raskauksien aikana noin 25kg ja vuoden sisällä synnytyksestä se laski samaan kuin ennen raskauksia. Rinnat kyllä roikkuu ja vatsakin jäi löysäksi ja arpiseksi. Alapääkin on aika rujon näköinen. Mutta silti mieheni ei koskaan torjua mua, päinvastoin...
Vierailija kirjoitti:
pettää sinua
Jos niin niin onko mitään tehtävissä? Rakastan perhettämme.
AP
Siitä aina puhutaan, miten raskaus ja äitiys on naiselle haastavaa, ja sitä se varmasti onkin, mutta ei se aina isällekään helppoa tai ainakaan suorasukaista ole, kun tulee isäksi, ja perheenisäksi, ja vaimosta tulee äiti, ja kaikki muuttuu suhteessa ja perheessä ja itsessä. Vaikkei edes tulisi mitään madonna-huora-kompleksia, niin kyllä siinä täytyy monet asiat miettiä uudelleen, mukaanlukien seksuaalinen kiinnostus vaimoon / lasten äitiin, jne. Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla tämä voi tulla melkoisena kulttuurishokkina, mutta tietenkään siitä ei saa puhua koska 'tosimies' kestää kaiken, ja sitä paitsi kun sen naisen/vaimon/äidin osa on NIIN PALJON haastavampi, että on epäkohteliasta edes puhua omista jutuistaan.
Eli ehkä teidän pitäisi vaan yrittää puhua näistä asioista, jotta molemmat tietää missä mennään, ja voitte sitten paremmin yhdessä miettiä miten tästä eteenpäin. Ja jos ei puhuminen kaksistaan onnistu, niin siihen löytyy kyllä ihan asiantuntija-apuakin; suosittelen.
En oikein osaa vastata tuohon kysymykseesi milloin seksi palautui normaaliksi, meillä kun ei (onneksi) ollut mitään suurempia ongelmia. Tosin 1. lapsen syntymän jälkeen vaimollani oli ehkä kuukauden ajan lievä 'baby blues', jolloin ei paljon tehty mitään, mutta sen jälkeen jatkettiin sekstailuja jotakuinkin normaalisti. Ja 2. lapsen kohdalla ei ollut mitään. Molemmilla kerroilla ennen syntymää pantiin kuin aropuput, ehkä osittain johtuen siitä että itse tykkäsin että raskaana oleva vaimoni oli tosi seksikäs (olen varmaan jonkun luokan pervo).
Kuulostaa kurjalta. Meillä oli seksiä ihan raskauden loppuun asti ja kuukauden päästä synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Mites tuliko kiloja tai alkoiko rinnat roikkua?
Mies turposi 18 kiloa raskauden aikana ja hänellä on manboobsista. :(
He dont love you. Katsooko pornografiaa?
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies. Pitäis olla tukena ja antaa hellyyttä vaimolle, joka on hänen jälkeläistään ensin raskauden ajan kantanut, sitten synnyttänyt ja nyt hoivaa. Ei ilmeisesti mies ymmärrä kunnioittaa sinua?
Miehen haluttomuus
Naisen haluttomuus
Joo-o. Miehellä ei saa olla samoja tunteita kuin naisella.
Minä tavallaan ymmärrän miestä. Itsekin vähän yökötin itseäni loppuraskaudessa /lasten jälkeen. Lakatkaa esittämästä, että se on jotain herkkua. Alapää on löysä, vatsanahka rullalla, rinnat sinisuoniset utareet.
Mies on ihminen vaan. Vaikka miten kunniottaisi/ rakastaisi niin seksuaalinen halu on eri asia. En pysty lupaamaan, että jos mies olisi se joka synnyttäisi, niin tuntisin himoa miehen venyneeseen, rupsahtaneeseen kroppaan samoin, kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies. Pitäis olla tukena ja antaa hellyyttä vaimolle, joka on hänen jälkeläistään ensin raskauden ajan kantanut, sitten synnyttänyt ja nyt hoivaa. Ei ilmeisesti mies ymmärrä kunnioittaa sinua?
Miehen haluttomuus <= kamala mies
Naisen haluttomuus <= kamala mies
Joo-o. Miehellä ei saa olla samoja tunteita kuin naisella.
Mies vetää elimellään edes takas naisen sisällä. Nainen tulee raskaaksi, alkaa mahdollisesti kärsiä kivuista yms oireista raskauden aikana, etenkin lopussa. Sit synnyttää tuskalla ja vaivalla lapsen maailmaan. Sit alkaa imetys mahdollisesti ja uuteen elämään totuttelu. Toki muuttuu miehenkin elämä, mut miehen osa on olla se tuki ja turva ÄIDILLE? Vai meneekö vauva isän rinnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tuliko kiloja tai alkoiko rinnat roikkua?
Ja tuolla verukkeellako saa torjua puolisonsa? No itsellä noiusi paino raskauksien aikana noin 25kg ja vuoden sisällä synnytyksestä se laski samaan kuin ennen raskauksia. Rinnat kyllä roikkuu ja vatsakin jäi löysäksi ja arpiseksi. Alapääkin on aika rujon näköinen. Mutta silti mieheni ei koskaan torjua mua, päinvastoin...
Kyllähän nainenkin saa torjua, eikä yleisen av-mielipiteen mukaan tarvitse torjuntaan edes mitään erityisiä verukkeita. Miksi miehen pitää olla aina valmis ja osoittaa halukkuuttaan? Seksuaalinen kanssakäyminen ei ole mikään naisten määräysvallan alainen asia, vaikka tätä koko ajan yritetään ajaa.
Vierailija kirjoitti:
Mites tuliko kiloja tai alkoiko rinnat roikkua?
Oletettavasti tuli lapsi, siis myös miehen jälkeläinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies. Pitäis olla tukena ja antaa hellyyttä vaimolle, joka on hänen jälkeläistään ensin raskauden ajan kantanut, sitten synnyttänyt ja nyt hoivaa. Ei ilmeisesti mies ymmärrä kunnioittaa sinua?
Miehen haluttomuus <= kamala mies
Naisen haluttomuus <= kamala mies
Joo-o. Miehellä ei saa olla samoja tunteita kuin naisella.
Mies vetää elimellään edes takas naisen sisällä. Nainen tulee raskaaksi, alkaa mahdollisesti kärsiä kivuista yms oireista raskauden aikana, etenkin lopussa. Sit synnyttää tuskalla ja vaivalla lapsen maailmaan. Sit alkaa imetys mahdollisesti ja uuteen elämään totuttelu. Toki muuttuu miehenkin elämä, mut miehen osa on olla se tuki ja turva ÄIDILLE? Vai meneekö vauva isän rinnalle?
Tuki ja turva voi olla. Mutta mihinkään käpälöintiin ei tarvitse miehenkään suostua, jos halua ei ole.
Nuo biologiset tosiseikat lisääntymisprosessiin liittyen eivät ole miehen vika millään tavalla. Ei miehen tarvitse ostaa sen vuoksi tasa-arvoisia oikeuksiaan.
Ja olen synnytänyt itse 2 kertaa, joten tiedän kyllä mitä se on. En muuttunut pyhimykseksi sen vuoksi. Eikä minun miehen oikeudet vastaavasti vähentyneet sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tuliko kiloja tai alkoiko rinnat roikkua?
Oletettavasti tuli lapsi, siis myös miehen jälkeläinen.
Kyllä ja 3 lapsi. Mies ei käyttäytynyt näin kahden ensimmäisen raskauden jälkeen. Nyt torjunut minut eikä myöskään ollut iloinen siitä että tulin raskaaksi.
Millaisia keskusteluja olette käyneet asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Millaisia keskusteluja olette käyneet asiasta?
Vain tuon missä hän sanoi ettei ole onnellinen eikä viihdy tässä tilanteessa. Ei halunnut suunnitella lomamatkaa eikä halua remontoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tuliko kiloja tai alkoiko rinnat roikkua?
Oletettavasti tuli lapsi, siis myös miehen jälkeläinen.
Kyllä ja 3 lapsi. Mies ei käyttäytynyt näin kahden ensimmäisen raskauden jälkeen. Nyt torjunut minut eikä myöskään ollut iloinen siitä että tulin raskaaksi.
Niin miksi sitten piditte kolmannen lapsen, jos se ei ollut yhteistuumin haluttu?
Jätä se sika. Se on harvinaisen yksinkertaista. Sika on sika, eikä ikinä paremmaksi muutu.
Kamala mies. Pitäis olla tukena ja antaa hellyyttä vaimolle, joka on hänen jälkeläistään ensin raskauden ajan kantanut, sitten synnyttänyt ja nyt hoivaa. Ei ilmeisesti mies ymmärrä kunnioittaa sinua?