Erota vai perustaa perhe?

Tilanne: 34 täyttävä nainen. Takana kaksi vuotta seurustelua. Mies on ihmisenä mukava ja hyväsydäminen, on ihan kiva viettää aikaa yhdessä ja hän auttaa mua paljon arkisissa asioissa (yhdessä ei asuta). Mutta mistään sen syvällisemmästä ei kannata puhua. Mies on mun mielestä vähän tyhmä ja en jaksa selittää sille esimerkiksi omaa, melko vaikeaa työtäni. Meillä on myös joitain maailmankatsomuksellisia erimielisyyksiä, joista joskus riidellään.
Miehen tapa riidellä on myös mun mielestä inhottava, hän on tosi tulinen ja sanoo pahasti, toki leppyykin pian ja sitten hyvittelee.

On ihan kiva käydä vaikka lenkillä, mutta en halua miestä mukaan esim matkoille. Katsellaan telkkaria yms mutta yritän aina valita jonkun helpon ohjelman, koska saan sisäisen raivarin kun mies ei ymmärrä ohjelmien ja elokuvien juonia.

Seksi on ok.

Mä haluaisin lapsia ja kello käy. Mietin pitäiskö tää suhde vaan lopettaa ja toivoa, että löytyy joku parempi, vai pitäiskö tyytyä siihen, että mies on vähän dille ja kiivas, mutta kuitenkin pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja luotettava ihminen, joka tykkää musta paljon, enemmän kuin mä hänestä, ja hankkia se lapsi nyt kun mahdollisuus olisi.

Ahdistaa. En yhtään tiedä pitäiskö mun nostaa rimaa vai laskea.