Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ryhmätyöt yliopistossa?
19.02.2019 |
Onko muillakin ryhmätöitä lähes joka kurssilla? Minusta on todella vaikeaa, koska nytkin mielestämme olemme ryhmänä tehneet esitelmän, joka ei täysin vastaa tehtävänantoa, ja olen tästä siis yrittänyt sanoa, mutta muu ryhmäni ei oikein huomioi tätä millään lailla. Mun yliopistossa ainakin on vielä niin että työ esitellään yksin, eli siis minä joudun yksin seisomaan muiden edessä ja esittelemään työn jonka takana en seiso... Mitä jos opettaja kysyy jälkeenpäin että "mites ajattelitte tässä?" enkä osaa vastata, koska en ole samaa mieltä. Kyseessä siis ala missä aika paljon omaa pohdintaa faktaan perustuen eli pitää kyetä analysoimaan ja antamaan esimerkkejä.
Kommentit (15)
On. Tiimiytyminen on päivän sana ja se on tunkenut myös akateemiseen maailmaan. Yliopisto on nykyään lastentarha.
Onhan noista ryhmätöistä toisinaan etua kun on poikkeuksellinen lahjakkaita yksilöitä tekemässä. Välillä saa itse olla veturina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettelet ryhmän "yleisen kannan" ja jos opettaja kysyy, kerrot sen, ja lisäät sitten, että "asiaa olisi voinut lähestyä mielestäni myös näin" ja kerrot oman kantasi. Et siis julista, että ryhmäsi teki väärin, vaan osoitat, että olet pohtinut asiaa laajasti. Jos kyseessä siis on sellainen tehtävä johon ei ole täysin "oikeaa vastausta", vaan se on pohdintaa.
Tai sitten oikeasti paneudut siihen, mitä ryhmä aikoo, ja pohdit, josko oletkin väärässä.
Ryhmätyöt on vielä pieni paha, vaikka introverteille nekin paha. Nyt tulee ns. käänteinen oppiminen, joka on pelkkää ryhmäkohellusta ja esiintymistä alusta loppuun :(
Miten ajattelitte pärjätä, jos ette osaa olla muiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelitte pärjätä, jos ette osaa olla muiden kanssa?
Mä teen työtä, jossa ollaan vaihtuvissa pientiimeissä. Ei ongelmaa. Silti VIHAAN sydämestäni opiskelua, joka tapahtuu samalla periaatteella. Jätin jopa tutkinnon kesken tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelitte pärjätä, jos ette osaa olla muiden kanssa?
Esimerkiksi valitsemalla ammatin ja elämäntavan jossa ei juuri tarvi olla muiden kanssa. t. 100% etätyötä työkseen tekevä koodari, jolle ryhmätyöt opiskeluaikana oli helvettiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelitte pärjätä, jos ette osaa olla muiden kanssa?
Mä teen työtä, jossa ollaan vaihtuvissa pientiimeissä. Ei ongelmaa. Silti VIHAAN sydämestäni opiskelua, joka tapahtuu samalla periaatteella. Jätin jopa tutkinnon kesken tämän takia.
Eli asenneongelma. Ei suostuta mukavuusalueelta pois. Luulisi elämän käyvän ankeaksi. Mukautumiskykyä ei tunnu olevan lainkaan.
Meilläkin on jonkun verran ryhmätöitä, mutta koska en opiskele maaseutuyliopiston höpöhöpö-tiedekunnassa, ympärillä on lähinnä vain fiksuja tyyppejä, joten mitään ongelmia esimerkiksi tehtävänannon ymmärtämisen kanssa ei pääse syntymään. Valintoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten voi olla ryhmätyö, joka pitää esittää, mutta sinä sitten oletkin siellä yksin esittämässä? Jos muita ei ole, sinähän voit puhua mitä haluat.
Tiedän kyllä tunteen, kun ryhmä ei tunnu ollenkaan tajuavan tehtävänantoa. Minäkin olin kerran ryhmätyössä, jossa piti tehdä joku ulkopuolisen asiantuntijan haastattelu. Annettiin pari kysymystä, joihin piti saada vastaukset ja tehtävänä oli keksiä muita kysymyksiä laajentamaan aihetta. Ryhmässä mietittiin haastattelutilannetta ja minä sanoin, että aluksi pitää tietysti kysyä taustatietoja (miten kauan organisaatio on ollut pystyssä, mitä se tekee ja miten kauan tämä henkilö on ollut organisaatiossa töissä). Sitten suunniteltiin, että haastattelussa kysytään ne tehtävänannon kysymykset. Sen jälkeen kysyin ryhmäläisiltä, mitäs ne meidän muut laajentavat kysymykset ovat, niin nämä tuijottivat silmät pyöreinä, että nehän keksittiin jo. Heidän mielestään se normaali pohjustus oli nyt sitten niitä laajentavia kysymyksiä. Ellen olisi ehdottanut edes näitä taustakysymyksiä, he eivät olisi näitä edes haastattelussa kysyneet (tuskin edes henkilön asemaa). Olisivat vain paukauttaneet suoraan ne tehtävänannon kysymykset.
pöhisevä extrovertti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelitte pärjätä, jos ette osaa olla muiden kanssa?
Mä teen työtä, jossa ollaan vaihtuvissa pientiimeissä. Ei ongelmaa. Silti VIHAAN sydämestäni opiskelua, joka tapahtuu samalla periaatteella. Jätin jopa tutkinnon kesken tämän takia.
Eli asenneongelma. Ei suostuta mukavuusalueelta pois. Luulisi elämän käyvän ankeaksi. Mukautumiskykyä ei tunnu olevan lainkaan.
Lässynlää. En halua vetää ketään perässäni enkä olla perässävedettävänä. Haluan olla opiskelusta vastuussa vain itselleni, ja tuossa tulee se ryhmäpaine että pakko tehdä vaikka ei ehtisi tai huvittaisi ja sitten jälki on sekundaa tai kurssi jää kesken. Ja sitten joku toinen vapaamatkustaa parempien siivellä.
Työelämässä hommat rajoittuu työaikaan, josta maksetaan palkkaa. Muu ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pöhisevä extrovertti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelitte pärjätä, jos ette osaa olla muiden kanssa?
Mä teen työtä, jossa ollaan vaihtuvissa pientiimeissä. Ei ongelmaa. Silti VIHAAN sydämestäni opiskelua, joka tapahtuu samalla periaatteella. Jätin jopa tutkinnon kesken tämän takia.
Eli asenneongelma. Ei suostuta mukavuusalueelta pois. Luulisi elämän käyvän ankeaksi. Mukautumiskykyä ei tunnu olevan lainkaan.
Lässynlää. En halua vetää ketään perässäni enkä olla perässävedettävänä. Haluan olla opiskelusta vastuussa vain itselleni, ja tuossa tulee se ryhmäpaine että pakko tehdä vaikka ei ehtisi tai huvittaisi ja sitten jälki on sekundaa tai kurssi jää kesken. Ja sitten joku toinen vapaamatkustaa parempien siivellä.
Työelämässä hommat rajoittuu työaikaan, josta maksetaan palkkaa. Muu ei kiinnosta.
Eli sinulla ei ole minkäänlaista kykyä venyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pöhisevä extrovertti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelitte pärjätä, jos ette osaa olla muiden kanssa?
Mä teen työtä, jossa ollaan vaihtuvissa pientiimeissä. Ei ongelmaa. Silti VIHAAN sydämestäni opiskelua, joka tapahtuu samalla periaatteella. Jätin jopa tutkinnon kesken tämän takia.
Eli asenneongelma. Ei suostuta mukavuusalueelta pois. Luulisi elämän käyvän ankeaksi. Mukautumiskykyä ei tunnu olevan lainkaan.
Lässynlää. En halua vetää ketään perässäni enkä olla perässävedettävänä. Haluan olla opiskelusta vastuussa vain itselleni, ja tuossa tulee se ryhmäpaine että pakko tehdä vaikka ei ehtisi tai huvittaisi ja sitten jälki on sekundaa tai kurssi jää kesken. Ja sitten joku toinen vapaamatkustaa parempien siivellä.
Työelämässä hommat rajoittuu työaikaan, josta maksetaan palkkaa. Muu ei kiinnosta.
Eli sinulla ei ole minkäänlaista kykyä venyä.
Elämä on valintoja. En ikinä tekisi töitä, jossa työ- ja vapaa-aika sekoittuvat tai jossa joudun tekemään kaverinkin tehtävät. Miksi opiskelussa suostuisin tällaiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelitte pärjätä, jos ette osaa olla muiden kanssa?
Osaan mielestäni kyllä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mutta haluan myös tehdä asiat kunnolla. Tuntuu ikävältä esitellä työ, kun on tietoinen että puhuu koko ajan vähän asian vierestä sekä tietää tuhat pientä asiaa jotka tekisivät työn paljon paremmaksi. Vaikea vastailla opettajan kysymyksiin jos ei edes itse ymmärrä miten muu ryhmä on joissakin kohtaa ajatellut.
Alue: Aihe vapaa
Onhan noita. Itse teen ne aina yksin, onneksi se on mahdollista. Olen niin epäsosiaalinen että luultavasti lopettaisin opinnot kokonaan jos täytyisi oikeasti tehdä noiden nuorten poikien kanssa ryhmänä. Olen siis aloittanut opinnot vasta nelikymppisenä ja olen ainoa naisopiskelija useilla kursseilla vielä.