Mitä ystävyys parhaimmillaan merkitsee/on sinulle?

Se merkitsee minulle lämpöä, iloa, sekä sitä, että voin avata suuni, oli asia mikä tahansa. Hän silittää hiuksiani, vaikka ei olisi lähimaillakaan.

Minulla on kolme ystävää, joita voi oikeasti sanoa ystäväksi isolla Yyllä. Heidän kanssaan voi puhua mistä vain, heidän kanssaan voi kyläillessä vaan maata sohvalla ja olla vaikka puhumatta mitään, voi olla siis kuin kotonaan. Heidän kanssaan voi heittää mitä omituisimpia juttuja, eivätkä pidä outona. Ei tarvitse olla paskanjäykkänä edustavana heidän seurassaan. Voi kertoa surut ja ilot, heihin voi luottaa aina. Oikea ystävä tulee aina ennen puolisoa, vain lapset voivat mennä heidän edelleen.

Samantyyppinen huumorintaju ja samoja mielenkiinnonkohteita. Näiden takia ymmärtää toista ja tulee ymmärretyksi. Ystävän kanssa voi rentoutua ja vitsailla ilman, että täytyy kovin usein miettiä, ymmärtääköhän toinen esim. jonkun kommentin huumoriksi. Samoin puolin ja toisin voi esittää rohkeita, erikoisia ideoita luottaen, ettei toinen niistä järkyty tms.

Kunnioituksen ja hienotunteisuuden haluan myös mainita.

Vierailija kirjoitti:

Se merkitsee minulle lämpöä, iloa, sekä sitä, että voin avata suuni, oli asia mikä tahansa. Hän silittää hiuksiani, vaikka ei olisi lähimaillakaan.

Onko teillä muutenkin fyysistä läheisyyttä? Halailua yms.?

Vastavuoroisuutta. Tietoa siitä, että voi luottaa toiseen.

Voi kertoa tarinoita omasta elämästä, ja koska hän tietää niin paljon, arvaa puolesta sanasta. Joskus muistuttaa lempeästi aiemmista tarinoista.

Minusta on hienoa saada uusi näkökulma asioihin, sekä jaamme ilomme kaksinkertaisiksi ja puolitamme surumme. Välillä minä olen puheliaampi, välillä hän.

Vierailija kirjoitti:

Voi kertoa tarinoita omasta elämästä, ja koska hän tietää niin paljon, arvaa puolesta sanasta. Joskus muistuttaa lempeästi aiemmista tarinoista.

Minusta on hienoa saada uusi näkökulma asioihin, sekä jaamme ilomme kaksinkertaisiksi ja puolitamme surumme. Välillä minä olen puheliaampi, välillä hän.

Minulle se ei varsinkaan ole tätä - kertomuksia ”omasta elämästä”, elämäkertatstävät ovat energiasyöppöjä ja narsisteja. Ystävät ovat niitä ihmisolentoja, joiden kanssa _eletään_ ja rakennetaan niitä muistoja ja hetkiä.

suolaisia kolikoita ja maitoa

Luottamusta, hyvää tahtoa, kuuntelua, henkistä tukea. Sitä että voi olla hiljaa tai puhua. Sitä että voi olla aikoja ettei nähdä vaan tietää että siellä se toinen on ja pysyy. Ystävä uskaltaa haastaa ja antaa uusia näkökulmia. Hän on rehellinen. Ystävä on ihan eri kuin kaveri, paljon enemmän.

Mulla on kolme todella läheistä ystävää. Se mitä ehkä eniten ystävyydessä rakastan, on, että koskaan en tule tuomituksi. Eivätkä tietenkään hekään. Joskus saatan jossain asiassa tiukasti sanoa kantani että ystävä katsoisi asiaa toisellakin kantilta mutta koskaan en tuomitse mitään hänen valintaansa. Kaiken minulle saa kertoa ja toisinpäin.

Vaikka oli vaikea aikanaan hyväksyä ja sulattaa kun yhdellä ystävällä oli sivusuhde, halusin kuulla ja ymmärtää ja tukea tekemään ratkaisun. Se on ystävän tehtävä ehdottomasti aina ja joka tilanteessa.

Tottakai ystävä on ihana siksikin kun voimme nauraa katketaksemme tosi kamalillekin jutuille joille ei kehtaisi ”julkisesti” nauraa. On ihanaa kun voi jakaa ilon ja yhdessä nauraa onnenkyyneliä, ystävälle toivoo aina parasta. On ihanaa kun vaikeuksien keskellä tiedän, että ystävä kuuntelee heti kun sitä tarvitsen.

On myös ihanaa tukea ystävää ja kuulla kun ystävä toteaa: kiitos, susta oli tosi paljon apua, arvasin että tiedät mitä mun kannattaa tehdä.

Sitä, että voin olla mukavasti ja vapautuneesti ystäväni seurassa - puhua tai olla hiljaa ilman, että olo on vaivautunut. Molemmat hyväksyvät toisensa ehdoitta, toki jos toisen käytös tai valinnat huolestuttavat, siitä voi sanoa ilman, että toinen siitä loukkaantuu, ja asiasta voi keskustella. Kaikesta voi puhua ja kaiken  voi kertoa, molemmat ovat rehellisiä toisilleen. Ystävät tukevat toisiaan, kuuntelevat ja keskustelevat. Ystävä ei sano "jos noin teet, niin älä sitten tule mulle itkemään, jos..." Tosiystävä ei toivo eikä tee minulle pahaa. 

Jotakuinkin tuollaista olisi minun mielestäni ihanteellinen ystävyys. Minulla on muutamia erittäin hyviä ystäviä, mutta kukaan ei ole aivan tuollainen, jokaisen kohdalla on jotain, mikä ei ihan toteudu. Silti pidän heitä ystävinäni, koska kukaan ei ole täydellinen. En minäkään - ihan varmasti minussa on puolia, jotka ärsyttävät tai häiritsevät ystäviäni, varmaankaan he eivät kerro minulle täysin avoimesti kaikkea enkä minäkään ole heille täysin avoin asioistani. Jollekulle voin kertoa jotain, mitä toiselle en. Ehkä ystävyyteen kuuluu myös se, että hyväksyy omat ja toisen heikot puolet ja sen, että ihan täydellistä harmoniaa ei ole olemassakaan. Ehkä juuri se  tekee tosiystävyyden. 

Sitä ettei ystäviä ole ja saa olla rauhassa ja ettei tarvitse tekemisiään ja menemisiään selitellä kenellekään. Nautin elämästäni ja minulla on vapaus!

Juuri tuo, että voi olla oma itsensä, eikä tule tuomituksi.

Ihaninta ystävässä oli se, että aina juttu jatkui siitä, mihin viimeksi jäi. Tavattiin pitkän välimatkan vuoksi harvemmin. Tunnettiin toistemme elämäntarinat ja kokemukset. Nykyään käyn hänen haudallaan ja ikävöin. Tiedän, että tämän ikäisenä en löydä enää vastaavaa ystävää. Kaipaan ❤

Rehellinen peili

Mulle se on sitä, että kun tukea tarvitaan puolin tai toisin niin sitä myös ystävältä saa ilman että yhdessä ollaan 24/7.

Että kummallakin oma tila, mutta siltikin se läheisyyden ja ystävyyden tunne jatkuu pitkienkin erojen jälkeen.

Parhaaseen ystävääni tutustuin vasta aikuisena. Ystävystyimme nopeasti ja minusta tuli ystävän lapsen kummi ja myöhemmin ystävästäni meidän lapsen kummi.

Parasta ystävässäni on se, että hän ei ikinä tuomitse. Hän saattaa olla eri mieltä asioista, mutta ei ikinä pahoita mieltäni tarkoituksella ja jättää mielipiteensä kertomatta, jos sitä ei kaivata. Saan olla avoin pelkäämättä tulevani tuomituksi tai hylätyksi. Olen tottunut tietynlaiseen kohteliaisuuteen perhe- ja sukulaissuhteissa ja olen iloinen löydettyäni samankaltaisen ystävän.

Ystävyydellä sinänsä ei ole minulle merkitystä, voin olla ilmankin, mutta harvat ystäväni ovat minulle erittäin tärkeitä.

Rehellisyys. Vastavuoroisuus. Luottamus. Samanarvoisuus. Aitous. 

Ystävyys on suhde, jossa molemmat tulevat kuulluksi. 

Naapurissa asuu fyyisesti aika huonokuntoinen n. 75-vuotias mies. Ei pääse omin avuin ulos. Hänen luonaan kyläilee saman ikäinen mies. Vie ulos, käyvät kaupassa ja urheilutapahtumissa. Ovat olleet kaveruksia yli 60 vuotta.

Loyalty is royalty!