Suhteiden merkitys töitä haettaessa, etu vai kuviteltu sellainen?
Lähdetäänpä liikkeelle ihan siitä nollatilanteesta, jossa peruskoulun tet-harjoitteluista lähtien olet hakenut kaikki työpaikkasi ilman vanhempien/sukulaisten /kavereiden/työtuttavien avustusta. Miten on sujunut?
Tuntuu, että Suomi jos jokin on maa, jossa omien ansioiden ohi ajavat oman verkoston suositukset. Totta vai kuvitelmaa?
Kommentit (15)
Komppaan ykköstä. Suhteet tarkoittavat nimenomaan sitä, että sinut on työelämässä havaittu hyväksi tekijäksi jota voi suositella omissa verkostoissaan. Suhteet alkavat pelittämään kun olet omin avuin kannuksesi hankkinut ja konkretisoituvat usein myöhemmässä vaiheessa uraa. Juuri kukaan ei aloita suhteilla.
Toki joku K-kauppias varmasti ottaa oman lapsensa ensisijaisesti kesätöihin, mutta tämä ei ole vielä sellainen suhteilla eteneminen mistä kenenkään kannattaisi katkeroitua, saati omaa menestymättömyyttään syyttää.
Vierailija kirjoitti:
"suhteet" ymmärretään jatkuvat samalla tavoin väärin kuin aapeen viestissä. Eivät verkoston suositukset aja omien ansioiden ohi, vaan verkoston suositukset kertovat ansioistasi todennäköisesti enemmän ja rehellisemmin kuin itse kirjoittamasi cv kirjoittaisi. Verkoston suositukset ovat jonkun muun antama todistus siitä, että tosiaan olet sitä mitä väitätkin.
Kuka hyvänsä voi valehdella potentiaaliselle työnantajalle käyneensä maailmankuuluissa kouluissa ja tehneensä työtä toisille maailmankuuluille firmoille vastuullisissa asemissa ja onnistuneensa aina loistavasti. Mutta jos joku, jonka työnantajakin tuntee, vahvistaa kertomuksesi pannen oman maineensa alttiiksi, se kertoo siitä, että jutuissasi on perää ja todella olet sitä mitä väitätkin.
Muualla maailmassa tämä tajutaan, eikä sitä paheksuta niin kuin Suomessa.
Ymmärsit ehkä viestini hiukan väärin. Moniko tällä hetkellä hyvässä työssä oleva on aloittanut uransa S-marketin kassalta ja saanut sen ensimmäisen, opiskelun ohella tehtävän kesätyön ilman jotakin kumminkaiman asemaa rekrytoivan henkilön lähipiirissä työskenellen? En nyt tarkoita lääkäreitä yms. hyvin erikoistuneilla (ja käytännössä varman työpaikan takaavilla aloilla) vaan opiseklijoita, joilla ensimmäinen järjellinen kesätyö omalta alalta mahdollistaa paremmat suositukset seuraavia työpaikkoja ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan ykköstä. Suhteet tarkoittavat nimenomaan sitä, että sinut on työelämässä havaittu hyväksi tekijäksi jota voi suositella omissa verkostoissaan. Suhteet alkavat pelittämään kun olet omin avuin kannuksesi hankkinut ja konkretisoituvat usein myöhemmässä vaiheessa uraa. Juuri kukaan ei aloita suhteilla.
Toki joku K-kauppias varmasti ottaa oman lapsensa ensisijaisesti kesätöihin, mutta tämä ei ole vielä sellainen suhteilla eteneminen mistä kenenkään kannattaisi katkeroitua, saati omaa menestymättömyyttään syyttää.
Saanen olla tästäkin eri mieltä. Kuvitellaanpa vaikka kahden pitkäaikaistyöttämän vanhemman lasta, jonka lähipiiristäkään ei löydy k-kauppiasta tai vastaavaa. Ei ole samassa asemassa kuin lapsi, jolle vanhemmat ensimmäisen työpaikan 16-vuotiaana takaavat mahdollisuuden työllistyä höyhenenkevyellä vaivannäöllä.
Itse kysyn tätä nyt yrittäjänä ja kohtaan monesti hakemuksia ns. hyvien perheiden lapsilta, jotka hakevat ensimmäistä työpaikkaansa ensimmäisenä (vasta tässä vaiheessa!) ensimmäisenä opiskelukesälomanaan n. 20-vuotiaana. Monta kertaa mieluummin palkkaan tyypin, joka on 15-vuotiaana ollut jätskikiskan myyjänä ja lukion ohella tehnyt titä puhelinmyjänä. Näen hirvittävästi lapsia, joiden vanhemmat ovat kaikin keinoin tukeneet lapsensa (olemattomia) työllisyspyrkimyksiä enkä heitä halua yleensä oma-aloitteisuuden puutteen vuoksi palkata.
Opiskelijalla ja koululaisellakin on koulullinen opettajia ja koulun talkkareita ja kavereita, jotka tietävät hänen olevan ripeä, ahkera ja fiksu tai sitten jotain muuta. He voivat myös suositella.
Ja vähän kyllä ihmettelen, että jos sun yritykseesi ei palkata ketään, jonka joku muu tietää fiksuksi ja yritteliääksi, vaan ihan vain pystymetsästä väkeä, niin kauanko se on pysynyt pystyssä?
Hyvin on sujunut. Olen hankkinut itselleni hyvän koulutuksen alalle, jolla on yleensä pahimpia laskusuhdanteita lukuun ottamatta töitä hyvin tarjolla (it-ala). Ennen valmistumista en hakenut edes kesätöitä, halusin panostaa opiskeluun täysillä, kesäisin tein erilaisia harjoitustöitä ja lopulta gradua.
Pääsin heti toiseen työpaikkaan johon hain valmistuttuani. Työtöntä päivää ei ole ikinä tarvinnut nähdä. En ole edes missään LinkedInissä tms, olen erakkoluonne joten en ole työpaikoillani mitenkään henkilökohtaisesti verkostoitunut kenenkään kanssa jne. Silti työtä löytyy aina, ihan vaan CV:stä näkyvällä teknisellä osaamisella ja työkokemuksella ja pohjakoulutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Näen hirvittävästi lapsia, joiden vanhemmat ovat kaikin keinoin tukeneet lapsensa (olemattomia) työllisyspyrkimyksiä enkä heitä halua yleensä oma-aloitteisuuden puutteen vuoksi palkata.
On sulla kriteerit. Tosiasiassa ihan yhtä lailla ahkeria ja hyviä työntekijöitä voisi olla niissä, jotka eivät juuri ole nuorena kesätöissä juokseet, koska ei ole ollut pakko, koska vanhemmat on sen verran varakkaita että lomansa on voinut käyttää ihan lomailuun vanhempien rahoilla, interrailaamiseen tms.
Totta. Ainakin teknillisellä puolella tuntuu kaikkien duunien menevän puskaradion kautta eli suhteilla. Turhauttavaa kun arvosanoilla ei voi näyttää osaamistaan tai oppimiskykyään vaan huonommat arvosanat saaneet kilta-aktiivit saavat duunit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"suhteet" ymmärretään jatkuvat samalla tavoin väärin kuin aapeen viestissä. Eivät verkoston suositukset aja omien ansioiden ohi, vaan verkoston suositukset kertovat ansioistasi todennäköisesti enemmän ja rehellisemmin kuin itse kirjoittamasi cv kirjoittaisi. Verkoston suositukset ovat jonkun muun antama todistus siitä, että tosiaan olet sitä mitä väitätkin.
Kuka hyvänsä voi valehdella potentiaaliselle työnantajalle käyneensä maailmankuuluissa kouluissa ja tehneensä työtä toisille maailmankuuluille firmoille vastuullisissa asemissa ja onnistuneensa aina loistavasti. Mutta jos joku, jonka työnantajakin tuntee, vahvistaa kertomuksesi pannen oman maineensa alttiiksi, se kertoo siitä, että jutuissasi on perää ja todella olet sitä mitä väitätkin.
Muualla maailmassa tämä tajutaan, eikä sitä paheksuta niin kuin Suomessa.
Ymmärsit ehkä viestini hiukan väärin. Moniko tällä hetkellä hyvässä työssä oleva on aloittanut uransa S-marketin kassalta ja saanut sen ensimmäisen, opiskelun ohella tehtävän kesätyön ilman jotakin kumminkaiman asemaa rekrytoivan henkilön lähipiirissä työskenellen? En nyt tarkoita lääkäreitä yms. hyvin erikoistuneilla (ja käytännössä varman työpaikan takaavilla aloilla) vaan opiseklijoita, joilla ensimmäinen järjellinen kesätyö omalta alalta mahdollistaa paremmat suositukset seuraavia työpaikkoja ajatellen.
Oma kokemus ja lähipiirititalostot eivät koskaan kerro kummoista totuutta, mutta minä ja moni muu kaveri päästiin ensimmäisiin kesätyöpaikkoihimme ihan omin avuin. Ei ollut mitään sukulaisia jne. Emmekä me ole mitään kovin vanhoja, 30 vuoden molemmin puolin.
Minä (työttömän alkoholistiperheen) tytär aloitin kaupan kassalla 16-vuotiaana ja nykyään etenen juurikin niillä omilla näytöillä hankituilla suhteilla työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen hirvittävästi lapsia, joiden vanhemmat ovat kaikin keinoin tukeneet lapsensa (olemattomia) työllisyspyrkimyksiä enkä heitä halua yleensä oma-aloitteisuuden puutteen vuoksi palkata.
On sulla kriteerit. Tosiasiassa ihan yhtä lailla ahkeria ja hyviä työntekijöitä voisi olla niissä, jotka eivät juuri ole nuorena kesätöissä juokseet, koska ei ole ollut pakko, koska vanhemmat on sen verran varakkaita että lomansa on voinut käyttää ihan lomailuun vanhempien rahoilla, interrailaamiseen tms.
On kriteerit siksi, että olen itse nähnyt sen, kuinka paljon vaikeampaa on nousta ns. "pohjalta" kuin heillä, joiden vanhemmat ovat mahdollistaneet kaiken maailman valmennuskurssit yms. Ei varmaan sinulta ole pois sekään, etten heitä palkkaa saadessani itse valita? Minä valitsen mieluummin vaikeammista taustoista tulleita, ns. oikeita selviytyjiä.
Sain ensimmäiset hanttihommat suhteilla ja oikeat työt ilman suhteita. Jälkimmäisiin merkitsee varmasti suhteita enemmän oma ahkeruus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen hirvittävästi lapsia, joiden vanhemmat ovat kaikin keinoin tukeneet lapsensa (olemattomia) työllisyspyrkimyksiä enkä heitä halua yleensä oma-aloitteisuuden puutteen vuoksi palkata.
On sulla kriteerit. Tosiasiassa ihan yhtä lailla ahkeria ja hyviä työntekijöitä voisi olla niissä, jotka eivät juuri ole nuorena kesätöissä juokseet, koska ei ole ollut pakko, koska vanhemmat on sen verran varakkaita että lomansa on voinut käyttää ihan lomailuun vanhempien rahoilla, interrailaamiseen tms.
On kriteerit siksi, että olen itse nähnyt sen, kuinka paljon vaikeampaa on nousta ns. "pohjalta" kuin heillä, joiden vanhemmat ovat mahdollistaneet kaiken maailman valmennuskurssit yms. Ei varmaan sinulta ole pois sekään, etten heitä palkkaa saadessani itse valita? Minä valitsen mieluummin vaikeammista taustoista tulleita, ns. oikeita selviytyjiä.
Kiva tarina, mutta kenenkään taustoja ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen hirvittävästi lapsia, joiden vanhemmat ovat kaikin keinoin tukeneet lapsensa (olemattomia) työllisyspyrkimyksiä enkä heitä halua yleensä oma-aloitteisuuden puutteen vuoksi palkata.
On sulla kriteerit. Tosiasiassa ihan yhtä lailla ahkeria ja hyviä työntekijöitä voisi olla niissä, jotka eivät juuri ole nuorena kesätöissä juokseet, koska ei ole ollut pakko, koska vanhemmat on sen verran varakkaita että lomansa on voinut käyttää ihan lomailuun vanhempien rahoilla, interrailaamiseen tms.
On kriteerit siksi, että olen itse nähnyt sen, kuinka paljon vaikeampaa on nousta ns. "pohjalta" kuin heillä, joiden vanhemmat ovat mahdollistaneet kaiken maailman valmennuskurssit yms. Ei varmaan sinulta ole pois sekään, etten heitä palkkaa saadessani itse valita? Minä valitsen mieluummin vaikeammista taustoista tulleita, ns. oikeita selviytyjiä.
Kiva tarina, mutta kenenkään taustoja ei voi tietää.
Kysymällä yleensä selviää paljon lisättäessä tähän hyvä ihmistuntemus. Sosiaalisen median kautta selviää sieltäkin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen hirvittävästi lapsia, joiden vanhemmat ovat kaikin keinoin tukeneet lapsensa (olemattomia) työllisyspyrkimyksiä enkä heitä halua yleensä oma-aloitteisuuden puutteen vuoksi palkata.
On sulla kriteerit. Tosiasiassa ihan yhtä lailla ahkeria ja hyviä työntekijöitä voisi olla niissä, jotka eivät juuri ole nuorena kesätöissä juokseet, koska ei ole ollut pakko, koska vanhemmat on sen verran varakkaita että lomansa on voinut käyttää ihan lomailuun vanhempien rahoilla, interrailaamiseen tms.
On kriteerit siksi, että olen itse nähnyt sen, kuinka paljon vaikeampaa on nousta ns. "pohjalta" kuin heillä, joiden vanhemmat ovat mahdollistaneet kaiken maailman valmennuskurssit yms. Ei varmaan sinulta ole pois sekään, etten heitä palkkaa saadessani itse valita? Minä valitsen mieluummin vaikeammista taustoista tulleita, ns. oikeita selviytyjiä.
Kiva tarina, mutta kenenkään taustoja ei voi tietää.
Kysymällä yleensä selviää paljon lisättäessä tähän hyvä ihmistuntemus. Sosiaalisen median kautta selviää sieltäkin paljon.
Entä sitten kun ei selviä? Parempi varmuudeksi hylätä? Tehokasta ajankäyttöä.
Kyllä ainakin sillä merkitystä kun on suhteilla hankittuja ekoja duuneja alla vs. se jolla ei ole niitä ollenkaan vaikka olis hakenutkin paljon. Kyllä ne näkyy CVssä aina.
Ja ilman niitä pikku kesäduuneja ei välttämättä isommat ovet aukea , helpolla ainakaan.
"suhteet" ymmärretään jatkuvat samalla tavoin väärin kuin aapeen viestissä. Eivät verkoston suositukset aja omien ansioiden ohi, vaan verkoston suositukset kertovat ansioistasi todennäköisesti enemmän ja rehellisemmin kuin itse kirjoittamasi cv kirjoittaisi. Verkoston suositukset ovat jonkun muun antama todistus siitä, että tosiaan olet sitä mitä väitätkin.
Kuka hyvänsä voi valehdella potentiaaliselle työnantajalle käyneensä maailmankuuluissa kouluissa ja tehneensä työtä toisille maailmankuuluille firmoille vastuullisissa asemissa ja onnistuneensa aina loistavasti. Mutta jos joku, jonka työnantajakin tuntee, vahvistaa kertomuksesi pannen oman maineensa alttiiksi, se kertoo siitä, että jutuissasi on perää ja todella olet sitä mitä väitätkin.
Muualla maailmassa tämä tajutaan, eikä sitä paheksuta niin kuin Suomessa.