Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin osoittaa osanottoni naapurin rouvalle?
18.02.2019 |
Tässä taloyhtiössä ei olla sen kummemmin läheisiä naapureiden kesken. Moikkaillaan toki rapussa/pihalla ja vaihdetaan ehkä pari sanaa. Tänään tervehdin ulkona erästä naapurin rouvaa ja hön kertoi äitinsä menehtyneen viimeyönä hoivakodissa. Kyseinen rouva elää yksin enkä ole koskaan nähnyt hänen luonaan käyvän ketään. Kertoi asuneensa äitinsä kanssa koko ikänsä kunnes äiti joutui hoivalle. Luulen ettei hänellä ole oikein ketään kenelle puhua ja siksi kertoi tästä minulle.
Mikä olisi kiva tapa muistaa häntä? Onko ihan outoa jos menisin käymään hänen luonaan? Tai jos vaikka leipoisim jotain? Tai voisinkohan pyytää isännöitsijää järjestämään suruliputuksen kun edesmennyt on kuitenkin talon entinen asukas? Vaikkakin eli viimeiset vuotensa hoivakodissa.
Sanoin toki keskustellessamme ottavani osaa suruun mutta jotain muutakin olisi kiva tehdä. En vaan tiedä tuntuuko se hänestä tungettelulta kun ei olla tosiaan koskaan ennen tervehtimistä enempää juteltu.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Sormet ei vielä ihan löydä näppäimiä uudella puhelimella, enkä tarpeeksi tarkkaan oikolukenut.
Ap
Mene ihmeessä käymään ja anna hänen kertoa edesmenneestä rauhassa. Se helpottaa. Ja kiitos sinulle!
Voit toki käydä viemässä hänelle vaikka osanottokukat. Ja kysyä tahtoisiko hän tulla luoksesi kahville, että olet leiponut. Näin hän saa mahdollisuuden halutessaan olla tulematta, mutta myös mahdollisuuden tulla ja saada juttuseuraa.
Ihana, että kaltaisiai ihmisiä löytyy maailmasta. Punainenristin tänään katsomani mainospätkä oli juuri yksinäisyydestä ja siitä kuinka tärkeää olisi, että edes yksi ihminen sen huomaisi.
Vierailija kirjoitti:
Voit toki käydä viemässä hänelle vaikka osanottokukat. Ja kysyä tahtoisiko hän tulla luoksesi kahville, että olet leiponut. Näin hän saa mahdollisuuden halutessaan olla tulematta, mutta myös mahdollisuuden tulla ja saada juttuseuraa.
Ihana, että kaltaisiai ihmisiä löytyy maailmasta. Punainenristin tänään katsomani mainospätkä oli juuri yksinäisyydestä ja siitä kuinka tärkeää olisi, että edes yksi ihminen sen huomaisi.
Kukat voisikin olla hyvä ajatus! Kiitos :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy ostamassa surukimppu ja kortti, soita ovikelloa ja vie ne naapurille. Jos hän tahtoo, tilanne muuttuu luonnollisesti sellaiseksi että jäät juttelemaan, jos taas naapurisi haluaa yksityisyyttä niin kiittää kukista ja palaa ehkä asiaan myöhemmin. Suruliputus on ehkä vähän liikaa, jos sinulla ei kuitenkaan ollut suhdetta vainajaan, eikä tytär itsekään sellaista ole pyytämässä.
Kuolemankulttuurimme on aika kliininen ja yksityinen tässä maailman ajassa, eikä se ole ollenkaan hyväksi meille. Suru on vahva tunne, joka on elettävä läpi, mutta siihen saa helpotusta kun asiaa voi jakaa toisten kanssa. Se, että edes ajattelet naapuriasi on hieno juttu, ja voit omalta osaltasi nyt poistaa kulttuuristamme yksinäisyyttä!
Ei suruliputusta kysymättä omaiselta ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa kuitenkin olla neiti eikä rouva? Kylään vaan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kuitenkin olla neiti eikä rouva? Kylään vaan.
Nojoo tajusin itsekkin vasta luettuani aloituksen uudelleen että neitihän hän on tietenkin. Olen vain tottunut kutsumaan kaikkia iäkkäämpiä naishenkilöitä rouviksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veisin kukkia. Hän voi pyytää sisään jos haluaa, samalla kun ojennat kukat.
Kyseinen naapuri on siis itsekkin jo iäkäs. Eläkeläinen.
Ap