Lentopelkoiset: miten lomailette perheen kanssa?

Jossain telkkariohjelmassa laitetaan ihminen vaikka tekemään joku vaijerijuttu jossain korkeuksissa. Sitä jännittää, koska ei ole tehnyt sitä koskaan ja ollaan todella korkealla. No, menee pelostaan huolimatta ja tulee voittajafiilis ja hehkuttaa, miten pelot pitää kohdata. 

Mutta jospa se vaijeri olisikin romahtanut kesken suorituksen ja olisi tullut vakava läheltäpititilanne tai jopa loukkaantuminen niin olisiko se pelko hävinnyt edellä mainittuun tapaan vai syntynyt sellainen uusi pelko, joka sinulla on. 

Yksi fyysinen, tosin huomiota herättävämpi keino on alkaa kääntää päätä ja katsetta oikealta vasemmalle, vasemmalta oikealle. Sekin jotenkin sekoittaa aivot niin, etteivät ne ehdi tuntea enää pelkoa. 

Rentoutumisen opettelu. Ei niin pelota jos on rentona. Mutös raivo tai vitutus voi viedä pelkoa pois.

Vierailija kirjoitti:

Jossain telkkariohjelmassa laitetaan ihminen vaikka tekemään joku vaijerijuttu jossain korkeuksissa. Sitä jännittää, koska ei ole tehnyt sitä koskaan ja ollaan todella korkealla. No, menee pelostaan huolimatta ja tulee voittajafiilis ja hehkuttaa, miten pelot pitää kohdata. 

Mutta jospa se vaijeri olisikin romahtanut kesken suorituksen ja olisi tullut vakava läheltäpititilanne tai jopa loukkaantuminen niin olisiko se pelko hävinnyt edellä mainittuun tapaan vai syntynyt sellainen uusi pelko, joka sinulla on. 

Mutta periaatteessa tuollainenkaan turbulenssi, jota ap on kokenut, ei ole oikea vaaratilanne. Ymmärrän tietysti että jotkut ihmiset kokee sen oikeana vaaratilanteena. Mutta tunnen ihmisiä joita tuollainenkaan ei juuri pelota! Pystyvät luottamaan lentäjiin ja koneen tekniikkaan. 

Ja yleensähän sitä turbulenssia ei juuri ole, jotain kevyttä tärinää vain. Osaavat myös kiertää niitä, siis tarkkailevat säätä ja saavat toisilta koneilta tietoa alueista joilla pahempaa turbulenssia on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain telkkariohjelmassa laitetaan ihminen vaikka tekemään joku vaijerijuttu jossain korkeuksissa. Sitä jännittää, koska ei ole tehnyt sitä koskaan ja ollaan todella korkealla. No, menee pelostaan huolimatta ja tulee voittajafiilis ja hehkuttaa, miten pelot pitää kohdata. 

Mutta jospa se vaijeri olisikin romahtanut kesken suorituksen ja olisi tullut vakava läheltäpititilanne tai jopa loukkaantuminen niin olisiko se pelko hävinnyt edellä mainittuun tapaan vai syntynyt sellainen uusi pelko, joka sinulla on. 

Mutta periaatteessa tuollainenkaan turbulenssi, jota ap on kokenut, ei ole oikea vaaratilanne. Ymmärrän tietysti että jotkut ihmiset kokee sen oikeana vaaratilanteena. Mutta tunnen ihmisiä joita tuollainenkaan ei juuri pelota! Pystyvät luottamaan lentäjiin ja koneen tekniikkaan. 

Sepä se. Toinen menettää luottamuksensa helpommin kuin toinen. Elämässä voi olla vaikka läheisen kuolemaa, stressiä, menetyksiä tms., jolloin on haavoittuvainen kokemaan asiat liian vahvasti ja siinäpä se viisasten kivi, että miten siitä pääsee yli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain telkkariohjelmassa laitetaan ihminen vaikka tekemään joku vaijerijuttu jossain korkeuksissa. Sitä jännittää, koska ei ole tehnyt sitä koskaan ja ollaan todella korkealla. No, menee pelostaan huolimatta ja tulee voittajafiilis ja hehkuttaa, miten pelot pitää kohdata. 

Mutta jospa se vaijeri olisikin romahtanut kesken suorituksen ja olisi tullut vakava läheltäpititilanne tai jopa loukkaantuminen niin olisiko se pelko hävinnyt edellä mainittuun tapaan vai syntynyt sellainen uusi pelko, joka sinulla on. 

Mutta periaatteessa tuollainenkaan turbulenssi, jota ap on kokenut, ei ole oikea vaaratilanne. Ymmärrän tietysti että jotkut ihmiset kokee sen oikeana vaaratilanteena. Mutta tunnen ihmisiä joita tuollainenkaan ei juuri pelota! Pystyvät luottamaan lentäjiin ja koneen tekniikkaan. 

Sepä se. Toinen menettää luottamuksensa helpommin kuin toinen. Elämässä voi olla vaikka läheisen kuolemaa, stressiä, menetyksiä tms., jolloin on haavoittuvainen kokemaan asiat liian vahvasti ja siinäpä se viisasten kivi, että miten siitä pääsee yli?

Nii-in, itse tulin lentopelkoiseksi 18-vuotiaana kun vanhempien kanssa ja elämässä oli vaikeaa, kun menetin jonkin perusluottamuksen (siis pahempaa kuin tavallinen teinikriiseily). Olen kuitenkin saanut lentopelon jonkinlaiseen hallintaan, tässä mulla on auttanut terapia ja paniikin ja lentopelon hallintakeinoihin tutustuminen. Olen jopa ollut aika pahassa turbulensissa Alpeilla ja selvinnyt siitä ihan elossa sen jälkeen, en kuitenkaan tuollaisessa missä Ap on ollut. Mutta kuvittelen että näillä tiedoilla mitä olen turbulenssista hankkinut (olen katsellut "kauhuvideioita" youtubesta ihan itseäni sivistääkseni, siis jotta tiedän mikä olisi pahinta mistä voisi hengissä selvitä, mitä voisin älyllisesti esim pahassa turbulensissa hyödyntää) ja näillä pelonhallintakeinoillani voisin sellaisestakin selvitä. Itse asiassa olin kerran kovan tuulen takia "ylösvedossa" ja koska tiesin mikä se on, ikään kuin rauhoittelin muita lähellä istuvia matkustajia että tämä on ihan normaali proseduuri.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista viesteistänne :) olin tunnin erittäin kovassa turbulenssissa, olin varma että kone putoaa. Pelko on hallitsemattomuuden tunnetta ja sitä että varmaan kuolemaan kestää niin pitkään..

Olen kokeillut hypnoterapiaa, mutten hypnoosia. Nykyisellä lääkityksellä lento on melko ok, mutta stressi ja pelko ennen lentoa on pitkä ja kamala. Kiva kuulla että muiden lääkkeiden vaikutus olisi pitempikestoinen. Lääkäri ehdotti myös jotain masennuslääkkeen tyyppistä, mutten ole valmis jatkuvaan lääkitykseen tämän takia.

Ap

Hei Ap! Ei olekaan järkevää alkaa jatkuvalle lääkitykselle.

Tuolla jo mainittiin Opamox, joka todellakin vaikuttaa sen 6h, eli pitempään kuin Diapam.

Sitä olen käyttänyt hyvällä menestyksellä. Laita vielä "varanappi" paperin sisään ja taskuun. Tarvittaessa voit sen sitten helposti ottaa.

Jos etukäteispelkosi kestää pitkään ja vaikeuttaa elämääsi, olisi ehkä joku muu matkustusmuoto sopivampi sinulle.

Täällä myös yksi pahasti lentopelkoinen. Pitkään uskoin siihen, että pelot pitää kohdata ja siedättäminen auttaa lopulta. Monta kertaa yritin, mutta paheni vaan joka kerta! Ehkä jos olisin pelännyt jotain niin arkista asiaa, että sitä olisi voinut harjoitella joka päivä, siedättäminen olisi kai jossain välissä voinut auttaa. Mutta ihmisten olisi syytä ymmärtää, että iso osa peloista koskee asioita joita ei ole mahdollista harjoitella vähän väliä. Keskivertoihminen ei lennä edes kerran kuukaudessa. Viimeisimmällä lennolla tapahtui jotain varsin odottamatonta ja ikävää, tosin ei turbulenssia, minkä takia kokemuksesta tuli traumaattinen. Sen jälkeen en ole lentänyt enkä ehkä lennä enää koskaan. Onneksi matkustelu ei ole minulle eikä puolisolle kovin tärkeää joten motivaatiokin on aika alhaalla. Onhan se vähän ikävää että tämän takia on kuitenkin jäänyt ja tulee jäämään jokunen reissu tekemättä, mutta luovutan. :(

Muutamaan edelliseen viestiin haluan sen verran kommentoida, että käsittääkseni tuossa tilanteessa pelko on pääasiassa fyysinen reaktio. Minulla ei ole auttanut että tiedän turbulenssin olevan normaalia, vertaan sitä aaltoihin tai tien kuoppiin. Tiedän että lentäjät osaavat työnsä paremmin kuin mitä itse osaan ajaa autoa tai venettä jne. Se ei poista sitä että tulee fyysinen reaktio että tässä ollaan kuolemassa. Tiedän että valtaosa onnettomuuksista tulee noususss tsi laskussa, silti lasku on paras osuus lennosta kun näen maan. Psyykkeeni on varmasti heikompi kuin monen muun, sitä en kiistä. Tuo järkeily ei vaan aina auta, vaikka muuten olenkin ihan fiksu.

Ap

Tapahtuiko sinun elämässäsi jotain muuta järkyttävää niihin aikoihin?

Minun ensimmäinen fobiani syntyi lapsena, kun menetin vanhempani ikävällä tavalla. Vuosien saatossa se lieveni hyvin paljon ja sitten taas kun menetin toisen vanhempani aikuisena, tuli uudelleen ja siitä en ole vielä päässyt kuiville. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista viesteistänne :) olin tunnin erittäin kovassa turbulenssissa, olin varma että kone putoaa. Pelko on hallitsemattomuuden tunnetta ja sitä että varmaan kuolemaan kestää niin pitkään..

Olen kokeillut hypnoterapiaa, mutten hypnoosia. Nykyisellä lääkityksellä lento on melko ok, mutta stressi ja pelko ennen lentoa on pitkä ja kamala. Kiva kuulla että muiden lääkkeiden vaikutus olisi pitempikestoinen. Lääkäri ehdotti myös jotain masennuslääkkeen tyyppistä, mutten ole valmis jatkuvaan lääkitykseen tämän takia.

Ap

Hei Ap! Ei olekaan järkevää alkaa jatkuvalle lääkitykselle.

Tuolla jo mainittiin Opamox, joka todellakin vaikuttaa sen 6h, eli pitempään kuin Diapam.

Sitä olen käyttänyt hyvällä menestyksellä. Laita vielä "varanappi" paperin sisään ja taskuun. Tarvittaessa voit sen sitten helposti ottaa.

Jos etukäteispelkosi kestää pitkään ja vaikeuttaa elämääsi, olisi ehkä joku muu matkustusmuoto sopivampi sinulle.

Kiitos vinkeistä. Niin se varmaan onkin. Perheen yhteisten kokemuksien vuoksi en vain haluaisi luovuttaa. Mutta onhan se aika älytöntä olla todella ahdistunut esim 2 kk ennen lentoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko sinun elämässäsi jotain muuta järkyttävää niihin aikoihin?

Minun ensimmäinen fobiani syntyi lapsena, kun menetin vanhempani ikävällä tavalla. Vuosien saatossa se lieveni hyvin paljon ja sitten taas kun menetin toisen vanhempani aikuisena, tuli uudelleen ja siitä en ole vielä päässyt kuiville. 

Ei tapahtunut, tämä tuli ihan puskista ja pelon jatkuva voimistuminen on ollut vielä yllättävämpää. Tsemppiä sinulle fobiasi selättämiseen! Ap

Kyllä lääkäriltä saa sellaiset rohdot, että normaalille lomalennolle pääset