Lue keskustelun säännöt.
90-luvun lapset/nuoret, oliko teillä kova kuri?
15.02.2019 |
Vaikka 90-luvusta ei niin kovin pitkä aika olekaan, tuntuu että meillä oli aika kivikautinen kuri nykyiseen maailmaan. Vanhemmat oli kyllä hyvät ja rakastavat, mutta oli tosi tarkkaa, että piti aina totella kerrasta, ei saanut sanoa vastaan, sääntöjä noudatettiin pilkulleen, piti käyttäytyä hyvin jne. Ja kyllä välillä kuritettiinkin, ei mitään älytöntä hakkaamista, mutta tuntuihan se kuitenkin, kun vyöstä sai takapuolelle.
Oliko tämä "ajan henki" vai oliko meillä poikkeuksellisen kova kuri? En mitenkään tarkoita paheksua vanhempiani, mutta en itse voisi lapsilleni pitää niin kovaa kuria, vaikka en mikään kaverivanhempikaan halua olla.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain käsitystä miksi tällaiset hyviksi ja rakastaviksi mainitut vanhemat sitten päättävät turvautua kurittamiseen? Mitä sillä oikein pyritään saavuttamaan sellaista, mitä ei muunlaisella rangaistuksella tai puhumisella saavutettaisi?
Olen kuullut sellaisen perustelun, että kurittamalla saadaan asia nopeasti pois päiväjärjestyksestä, lapsi saa teostaan rangaistuksen, mutta asiaa ei jäädä esim. arestin muodossa märehtimään pitkäksi aikaa.
Ja minä en siis kannata enkä puolustele kurittamista. Kerroin vain, mitä olen kuullut.
Ei ollut. Luulen, että monella nykylapsella on paljon kovempi. Ei ollut kotiituloaikoja, saatiin vapaasti katsoa tv:tä ja valvoa myöhään, kunhan ei häiritty muita.
14-vuotiaana sain olla yötä poikakaverilla ja käydä 12-vuotiaana yöhön asti kestävillä keikoilla naapurikaupungissa. Kavereille sain mennä ainä yöksi kun vaan halusin pienestä asti.
Mitään rangaistuksia ei oikeastaan koskaan pantu toteen, uhkailtiin vain arestilla, joka ei koskaan toteutunut.
Ihan normaaleita meistä tuli.
Vm. 90
Aivan sairasta että puhutte kurituksesta aka väkivallasta kurina ja jotenkin normaalina asiana. En edes ymmärrä millainen ihminen voi olla väkivaltainen lastaan kohtaan. Minulla ei ollut kauhean kova kuri, ja ainoa väkivalta oli tukistaminen yhden ainoan kerran. Sitä minulta vanhempi pyysi myöhemmin anteeksi. Ymmärrän tuollaisen hetkittäisen hermojen menetyksen, vaikka ei niitäkään saisi tulla.
Isä kohosi raivostuneena lampun eteen ja kohotti vyönsä. Paukautti lattialle ja sanoi että seuraavasta paukahtaa kintuille.
Kaikki hiljeni. Isä tuntui huojuvat isona vihana edessämme.
veli oli heittänyt kakkavaipan matolle ja minä nauroin tilanteelle.
Isää ei hymyilyttänyt koska hän sai pyykkiä.
Isä aina irvisti kylpyhuoneesta viiksien takaa ja kurtisti kulmiaan, kun alkoi jynssäämään mattoa. Ennen sitä hän aina tuhahti ilkeästi kuin viiksekäs siili!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isä uhkasi kaataa kodin seinät jos olimme tuhmia. Emme olleet tuhmia koska isä oli todella voimakas ja uskoimme hänen kaatavan seinän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä uhkasi kaataa kodin seinät jos olimme tuhmia. Emme olleet tuhmia koska isä oli todella voimakas ja uskoimme hänen kaatavan seinän.
Oliko talonne tehty oljista vai risuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain käsitystä miksi tällaiset hyviksi ja rakastaviksi mainitut vanhemat sitten päättävät turvautua kurittamiseen? Mitä sillä oikein pyritään saavuttamaan sellaista, mitä ei muunlaisella rangaistuksella tai puhumisella saavutettaisi?
Minun vanhemmillani oli vain huonot hermot. Siksi lapsia pahoinpideltiin. Ei osattu käsitellä omaa ärtymystä muullakaan tavalla.
Oli ja ei. Lapsuudesta muistan että kaikki oli tosi rajoitettua, ei saanut tehdä sitä eikä tätä, koneella ei saanut olla eikä lukea liikaa. Toisaalta sai kulkea vapasti kavereiden kanssa, mutta karkkia ei saanut syödä vaan kuin karkkipäivänä. Muutaman kerran vanhempi löi tai tukisti, kerran sain vyöstä. Sitten teini-aikana elämä oli jo helpompaa, sai mennä vapaasti heti kun täytti 18, sitä ennen tosi tiukka kuri ainakin kaveripiirin kuriin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut. Lähinnä kotiintuloaika oli minuutin tarkka, ja jos oli parikin minuuttia myöhässä niin äiti oli tosi vihainen. Mutta ei minkäänlaista väkivaltaa silti koskaan ollut, tosi harvoin edes huusivat.
Kotitöitä piti kyllä lasten tehdä enemmän kuin nykylasten. Siitäkään ei kyllä koskaan väännetty tai määräilty, me lapset ihan automaattisesti ne tehtiin päivittäin.
Onko jollain käsitystä miksi tällaiset hyviksi ja rakastaviksi mainitut vanhemat sitten päättävät turvautua kurittamiseen? Mitä sillä oikein pyritään saavuttamaan sellaista, mitä ei muunlaisella rangaistuksella tai puhumisella saavutettaisi?