Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhde ja nykyinen perhe muinaisjäänne, joka vetelee viimeisiään?
15.02.2019 |
Viimeistään seuraavan sukupolven aikana ei juuri asuta yhdessä, mennä naimisiin, olla parisuhteessa, vaan erilaiset asumismuodot korvaavat nykyisen perheen, esim. kommuuniasuminen tekee paluun ilman sitoutumista parisuhteeseen. Mitä luulet, tuleeko näin käymään? Millaisena näet tulevaisuuden ihmissuhteet?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
quote=Vierailija]Ikis is that you? Jotenkin nämä provot kuulostavat aina, aina ja aina niin saman tyypin tekemiltä. Tai kenties kaksi provottelija kaverusta yhdessä spämmäilee? Tai ehkä provoilijoita yhdistää jokin tietty kirjoitustyyli...
En ole se. Olen 50+ nainen, eikä tyttäreni seurustele vanhemman miehen kanssa :-)
Ap
Ajatteletko tyttäresi kannalta aihetta vai mistä tuli mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan eroperheiden lapset eivät eroa itse. Ovat siis jotakin oppineet edellisen sukupolven virheistä. Mutta lisääntyvä velojen määrä voi aiheuttaa eroja (avoliitoista) ja kommuuniasumista lapsettomien keskuudessa.
Mulla päinvastainen kokemus. Mun ydinperheissä kasvaneista kavereista melkein kaikki "kärvistelee" pitkissä liitoissaan, ja me eroperheiden lapset ollaan vähän sellaista helposti eroavaa ikisinkkutyyppiä, vaikka olisi lapsiakin. Ei toki kaikkien kohdalla päde.
Hyvinvointivaltion murentuessa ydinperhe ja suku palaavat arvoonsa, muuta turvaverkkoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan eroperheiden lapset eivät eroa itse. Ovat siis jotakin oppineet edellisen sukupolven virheistä. Mutta lisääntyvä velojen määrä voi aiheuttaa eroja (avoliitoista) ja kommuuniasumista lapsettomien keskuudessa.
Mulla päinvastainen kokemus. Mun ydinperheissä kasvaneista kavereista melkein kaikki "kärvistelee" pitkissä liitoissaan, ja me eroperheiden lapset ollaan vähän sellaista helposti eroavaa ikisinkkutyyppiä, vaikka olisi lapsiakin. Ei toki kaikkien kohdalla päde.
Tämä on aihe jota on käsitelty kavereiden kanssa joiden vanhemmat myös eronneet. Se ei ole ero vaan miten se on hoidettu ja mitä siitä on seurannut.
Esimerkki yksi. Kaverini jonka vamhemmat erosivat sen jälkeen kun olivat pitkään kärvistelleet yhdessä ilman tunnetta toisia kohtaan. Tämä oli parisuhteen ja ihmissuhteiden malli kaverilleni, hän kokee ettei pysyvä suhde ole tärkeä ja voi jatkaa matkaa jos siltä tuntuu
Esimerkki kaksi. Toinen kaveri jonka vanhemmat erosivat ystävinä. Suhde toisiinsa yhä vuosien jäljeen hyvä ja lämmin. Kaverilla yksi parisuhde jossa aikoo pysyä loppuelämänsä.
Omat kokemukseni taas ovat ehkä saaneet minut käsittämään "ydinperheen" eri tavalla mitä sillä usein haetaan. Se ei ole minusta biologista vaikka sillä on myös merkitys. Se on enemmän pysyvyyttä ja luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
quote=Vierailija]Ikis is that you? Jotenkin nämä provot kuulostavat aina, aina ja aina niin saman tyypin tekemiltä. Tai kenties kaksi provottelija kaverusta yhdessä spämmäilee? Tai ehkä provoilijoita yhdistää jokin tietty kirjoitustyyli...
En ole se. Olen 50+ nainen, eikä tyttäreni seurustele vanhemman miehen kanssa :-)
Ap
Ajatteletko tyttäresi kannalta aihetta vai mistä tuli mieleen?
En ajatellut hänen kannaltaan, vaan ihan vaan olen tätä miettinyt. Mielestäni tässä on tapahtumassa nyt muutosta, ihmiset vapautumassa toteuttamaan oman näköistään elämää ja sellainen "näin kuuluu elää"-normittelu, joka ohjasi ihmisiä paljon enemmän ennen, on mielestäni murtumassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
quote=Vierailija]Ikis is that you? Jotenkin nämä provot kuulostavat aina, aina ja aina niin saman tyypin tekemiltä. Tai kenties kaksi provottelija kaverusta yhdessä spämmäilee? Tai ehkä provoilijoita yhdistää jokin tietty kirjoitustyyli...
En ole se. Olen 50+ nainen, eikä tyttäreni seurustele vanhemman miehen kanssa :-)
ApAjatteletko tyttäresi kannalta aihetta vai mistä tuli mieleen?
En ajatellut hänen kannaltaan, vaan ihan vaan olen tätä miettinyt. Mielestäni tässä on tapahtumassa nyt muutosta, ihmiset vapautumassa toteuttamaan oman näköistään elämää ja sellainen "näin kuuluu elää"-normittelu, joka ohjasi ihmisiä paljon enemmän ennen, on mielestäni murtumassa.
Ap
Oletko itse kokenut että ydinperhe on normi joka estänyt ihmisiä elämästä niin kuin haluaa? Et kuitenkaan ole niin vanha että sinulle ero olisi ollut häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan eroperheiden lapset eivät eroa itse. Ovat siis jotakin oppineet edellisen sukupolven virheistä. Mutta lisääntyvä velojen määrä voi aiheuttaa eroja (avoliitoista) ja kommuuniasumista lapsettomien keskuudessa.
Mulla päinvastainen kokemus. Mun ydinperheissä kasvaneista kavereista melkein kaikki "kärvistelee" pitkissä liitoissaan, ja me eroperheiden lapset ollaan vähän sellaista helposti eroavaa ikisinkkutyyppiä, vaikka olisi lapsiakin. Ei toki kaikkien kohdalla päde.
Tämä on aihe jota on käsitelty kavereiden kanssa joiden vanhemmat myös eronneet. Se ei ole ero vaan miten se on hoidettu ja mitä siitä on seurannut.
Esimerkki yksi. Kaverini jonka vamhemmat erosivat sen jälkeen kun olivat pitkään kärvistelleet yhdessä ilman tunnetta toisia kohtaan. Tämä oli parisuhteen ja ihmissuhteiden malli kaverilleni, hän kokee ettei pysyvä suhde ole tärkeä ja voi jatkaa matkaa jos siltä tuntuu
Esimerkki kaksi. Toinen kaveri jonka vanhemmat erosivat ystävinä. Suhde toisiinsa yhä vuosien jäljeen hyvä ja lämmin. Kaverilla yksi parisuhde jossa aikoo pysyä loppuelämänsä.
Omat kokemukseni taas ovat ehkä saaneet minut käsittämään "ydinperheen" eri tavalla mitä sillä usein haetaan. Se ei ole minusta biologista vaikka sillä on myös merkitys. Se on enemmän pysyvyyttä ja luottamusta.
Luulen ymmärtäväni pointtisi, tarkoitat että turvallisesti kiintyneet ihmiset löytävät tyydyttäviä ihmissuhteita? Uskon että näin on - mutta itse asiassa minun ja ystävieni tapauksessa olemme kaikki suunnilleen "yhtä hulluja". Mutta meistä siltikin vain ydinperheissä kasvaneet ovat pysyneet liitoissaan. Ovat saaneet mallin kotoa että pysytään yhdessä vaikka olisi minkälaista.
-tuo aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän päivän tavallisin parisuhdemalli on 1700- 1800-luvun romantiikan ajan tuotoksia ja jolloin parisuhde tarkoitti suuria tunteita, huokailua, ritareita ja kauniita neitoja. Luotiin ihannekuvia rakkaudesta, supistettiin se nuoremman miehen ja naisen väliseksi sallituksi tunteeksi, söpöiksi lapsiksi ja asumaan mökissä/linnassa savupiipusta kodikkaasti kodin lämpöä tuprahdellen.
Sen jälkeinen realismin aika on koettanut tuoda todellisuutta tietoisuuteemme ja yhä voimallisemmin ymmärrämme, miten parisuhde on muutakin. Ihmiset heräävät, uskaltavat puhua mitä tahtovat ja tuntevat, ja jolloin on todellakin aika kohdata oikea, aitohminen kuin jatkaa prinsessaleikeillämme.
Osa ihan varmasti sujahtaa ritari-prinsessaleikkeihin edelleenkin tuskitta, mutta eihän se järkevästi ajatellen ole jokaiselle sopiva ratkaisu. Ihmiset ovat yksilöitä.
Niinpä uskon, että saamme yhä enemmän vapautta ja sallivuutta olla sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu juuri oikealta. Rakkaus voi ilmetä monella tavalla ja jota osaamme ymmärtää kuin hönkäilemme koskas on häät tai tuleeko perheenlisäystä. Ymmärretään, miten perhe voi tarkoittaa ylipäätään pientä yhteisöä koostuen kenestä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän tavallisin parisuhdemalli on 1700- 1800-luvun romantiikan ajan tuotoksia ja jolloin parisuhde tarkoitti suuria tunteita, huokailua, ritareita ja kauniita neitoja. Luotiin ihannekuvia rakkaudesta, supistettiin se nuoremman miehen ja naisen väliseksi sallituksi tunteeksi, söpöiksi lapsiksi ja asumaan mökissä/linnassa savupiipusta kodikkaasti kodin lämpöä tuprahdellen.
Sen jälkeinen realismin aika on koettanut tuoda todellisuutta tietoisuuteemme ja yhä voimallisemmin ymmärrämme, miten parisuhde on muutakin. Ihmiset heräävät, uskaltavat puhua mitä tahtovat ja tuntevat, ja jolloin on todellakin aika kohdata oikea, aitohminen kuin jatkaa prinsessaleikeillämme.
Osa ihan varmasti sujahtaa ritari-prinsessaleikkeihin edelleenkin tuskitta, mutta eihän se järkevästi ajatellen ole jokaiselle sopiva ratkaisu. Ihmiset ovat yksilöitä.
Niinpä uskon, että saamme yhä enemmän vapautta ja sallivuutta olla sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu juuri oikealta. Rakkaus voi ilmetä monella tavalla ja jota osaamme ymmärtää kuin hönkäilemme koskas on häät tai tuleeko perheenlisäystä. Ymmärretään, miten perhe voi tarkoittaa ylipäätään pientä yhteisöä koostuen kenestä tahansa.
Upea kommentti, kiitos tästä! Olen samaa mieltä että vapautta ja sallivuutta on enemmän, siltikin mielestäni edelleen stigmatisoidaan melko vahvasti pitkään kestänyttä sinkkuutta tai jotain vapaita suhteita, siis normista poikkeamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinteet ovat jo menneen talven lumia. Yhtenä esimerkkinä tuo valtava erobuumi.
Ihmiset kaipaavat omaa aikaa ja vapautta. Lapsia ei enää haluta vaivoiksi. Joku nelikymppinen voi hätäpäissään yhden rykäistä, jota sitten katuu.
Sukupuolineutraalius tulee valistuksen myötä lisääntymään. Miehen ja naisen välinen ero kaventuu. Yhä useampi korjauttaa sukupuolensa. Muutkin muokatut kauneusihanteet tulevat yleistymään.
Kommuuniasuminen lisääntyy ja kaikki ovat pitkälti samannäköisiä. Seksuaalinen kanssakäyminen vähenee, kuten lisääntymistarvekin.
Tätä muotia kestänee noin 100 vuotta, kunnes entiset arvot alkavat pikkuhiljaa tehdä paluutaan. Tosin ilmasto on sitten jo sellainen, ettei minkäänlainen "normaali elämä" ole enää mahdollista.
The end of the world.
En usko, että ydinperhe minnekään katoaa. Toki sen rinnalle tulee muuta, ja se on yhä sallitumpaa. Erot ovat nyt aikalailla huipussaan, uskoisin. Vapaus ja vastuuttomuus on yhä helpompaa nykyihmiselle, mutta ihmisellä on vahva tarve myös lisääntymiseen ja yhteenkuuluvuuteen, elämän tasapainoisuuteen ja jatkumoon. Niitä perhe tarjoaa. Mikäli vapaus tästä vielä lisääntyy, räjähtävät myös mielenterveyden ongelmat. Tai tämäkin on ehkä jo tapahtunut, koska se on nähtävillä uusioperheissä kasvaneen nykyisen sukupolven keskuudessa.
quote=Vierailija]Ikis is that you? Jotenkin nämä provot kuulostavat aina, aina ja aina niin saman tyypin tekemiltä. Tai kenties kaksi provottelija kaverusta yhdessä spämmäilee? Tai ehkä provoilijoita yhdistää jokin tietty kirjoitustyyli...[/quote]
En ole se. Olen 50+ nainen, eikä tyttäreni seurustele vanhemman miehen kanssa :-)
Ap