Lue keskustelun säännöt.
Rakastan esikoista enemmän
15.02.2019 |
Minulla on kaksi tytärtä, esikoinen jo aikuinen ja muuttanut pois kotoa, kuopus teini. Ongelma on siinä, että rakastan esikoista paljon enemmän kuin kuopusta. Esikoinen on aina ollut läheisempi, ja hänen kanssaan on ollut helppo puhua kaikesta.
Kuopus sen sijaan ei ole koskaan ollut läheinen. Hän oli jo lapsena sisäänpäin kääntynyt, ei halunnut halauksia tmv. Nyt kun hän on kasvanut, en löydä mitään yhteistä hänen kanssaan. Ja vaikeuksia ja ongelmia hänen kanssaan on ollut vaikka muille jakaa. Rehellisesti sanottuna, tuskin maltan odottaa että hän muuttaa pois kotoa. Tuskin tulemme paljonkaan pitämään yhteyttä.
En kuitenkaan mitenkään vihaa lastani, rakastan häntä. Mutta en niin paljon kuin esikoista. Olen tajunnut, että viestittelenkin kuopuksen kanssa ihan eri lailla kuin esikoisen. Olen usein väsynyt ja kyllästynyt kuopukseen, enkä luota häneen tippaakaan ( jää kiinni valehtelusta ihan jatkuvasti). En ymmärrä, miten tämä on tämmöiseksi mennyt?
Kaipaan vertaistukea ja neuvoja. Kuinka eteenpäin? Miten oppisin rakastamaan kuopusta samalla tavalla kuin esikoista? Vai onko jo liian myöhäistä?
Kommentit (20)
Vanhemmassa on piirteitä, joita arvostat ja nuorempi haastaa sinua enemmän ja omaa ehkä piirteitä, joista et pidä?Minulla kolme lasta, joista yksi haastaa selvästi muita enemmän.Hän on erilainen kuin minä, joudun kyseenalaistamaan omaa ajatteluani ja toimintaani jatkuvasti, mutta silti en anna itseni ajatella, että rakastaisin häntä yhtään vähemmän kuin muita.Jotenkin koen sen vääränä, koska olen itse kokenut olevani se kakkonen lapsuudenperheessä.Kaipa se on luonnollista, että toisten kanssa on helpompaa kuin toisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmassa on piirteitä, joita arvostat ja nuorempi haastaa sinua enemmän ja omaa ehkä piirteitä, joista et pidä?Minulla kolme lasta, joista yksi haastaa selvästi muita enemmän.Hän on erilainen kuin minä, joudun kyseenalaistamaan omaa ajatteluani ja toimintaani jatkuvasti, mutta silti en anna itseni ajatella, että rakastaisin häntä yhtään vähemmän kuin muita.Jotenkin koen sen vääränä, koska olen itse kokenut olevani se kakkonen lapsuudenperheessä.Kaipa se on luonnollista, että toisten kanssa on helpompaa kuin toisten.
Kyllä, juuri näin on! Vanhemmassa lapsessa on enemmän minua, jotenkin hänen kanssaan on todella helppo tulla toimeen. Nuorempi muistuttaa taas enemmän isäänsä. Jonka kanssa olen ollut jo 23 vuotta ja jota rakastan. Siksi ihmetyttääkin, miksi en tule lapsen kanssa toimeen kun kumminkin tulen isänsä kanssa ihan hyvin?
En tiedä, jotenkin näen nuoremmassa vain hänen huonot puolensa.
Ap
Ei halunnut lapsena halauksia? Vai oliko se niin päin, että sinä et halunnut halata lastasi, ja lapsi vaistosi tämän?
Lasta pitää halata rutiininomaisesti päivittäin vaikka lapsi olisi joskus vastahakoinen, sisimmässään jokainen lapsi tarvitsee sitä! Ota syliin ja näytä että rakastat.
Ap, tarvitset ammattiapua.
Eiköhän se ole ihan selvä asia, että jokainen vanhempi rakastaa yhtä lastaan enemmän kuin toista. Nähdäkseni yleensä suosikkina on juuri esikoinen. En ymmärrä miksi tämäkin asia on tabu? Tuskin siitä mitään sen kummempaa haittaa on, kunhan hoidat lapsesi kunnialla, etkä sano päin naamaa, että pidät enemmän hänen siskostaan. Luultavasti välit tasaantuvat myös, kunhan molemmat ovat aikuisia ettekä enää ole päivittäin tekemisissä. Älä siis stressaa suotta, ole kuopuksellesi niin hyvä äiti kuin pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälin lastasi.
Miksi?
No syyt on siellä lapsuudessa, kun lapsi ei ole saanut läheisyyttä, niin se vääjäämättä heijastuu myöhempään elämään. Teinikin kaipaa läheisyyttä ja tunnetta, että on tärkeä. Sä et näemmä sitä tunnetta pysty hänelle luomaan. Suosittelen sun hakemaan ammattiapua kasvatusalan ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan selvä asia, että jokainen vanhempi rakastaa yhtä lastaan enemmän kuin toista. Nähdäkseni yleensä suosikkina on juuri esikoinen. En ymmärrä miksi tämäkin asia on tabu? Tuskin siitä mitään sen kummempaa haittaa on, kunhan hoidat lapsesi kunnialla, etkä sano päin naamaa, että pidät enemmän hänen siskostaan. Luultavasti välit tasaantuvat myös, kunhan molemmat ovat aikuisia ettekä enää ole päivittäin tekemisissä. Älä siis stressaa suotta, ole kuopuksellesi niin hyvä äiti kuin pystyt.
Kyllä minulle ainakin kaikki kolme lastani ovat yhtä rakkaita 💞
Hmm. Mulla on vain kuopuksesi kaltainen lapsi. Hän todella hyötyisi, jos mulla olisi myös esikoisesi kaltainen. Huomaan yrittäväni vaatia lapsellani jotain sellaista, mitä hän ei ole. Hänelle okiis hyväksi, jos perheessä olisi toinen lapsi, joka totwuttizi näitä minun kaipaamani asioita enkä (huomaamattanikin) yrittäisi vaatia näitä häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susta tuntuu siltä kun se on teini.
Tunnen vähän samoin koska teini loukkaa koko ajan meitä vanhempia, on itsekäs ja uhkailee.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan selvä asia, että jokainen vanhempi rakastaa yhtä lastaan enemmän kuin toista. Nähdäkseni yleensä suosikkina on juuri esikoinen. En ymmärrä miksi tämäkin asia on tabu? Tuskin siitä mitään sen kummempaa haittaa on, kunhan hoidat lapsesi kunnialla, etkä sano päin naamaa, että pidät enemmän hänen siskostaan. Luultavasti välit tasaantuvat myös, kunhan molemmat ovat aikuisia ettekä enää ole päivittäin tekemisissä. Älä siis stressaa suotta, ole kuopuksellesi niin hyvä äiti kuin pystyt.
Oma äitisi ehkä on osannut piilottaa tunteensa sitten ainakin paremmin - tai sitten sinä olit se, jota rakastettiin?
Itselläni se, että ainoa läsnäoleva vanhempi rakasti minua selvästi vähemmän johti äärimmäisen huonoon itsetuntoon ja pakonomaiseen suorittamiseen jotta olisin "tarpeeksi hyvä". En ehtinyt täyttää edes 20 kun paloin loppuun ja aloin ajatella itsemurhaa.
Ihan vaan että ei se aina niinkään ole että "ei se mitään haittaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yksi lapsista aina rakkain. Miksei tästä puhuta enemmän?
Juu, oma äitinikin syyttää minua siitä että on aina ollut huonot välit.
Vinkki: lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan. Lapset haluavat, janoavat aina vanhempiensa kanssa läheisiä välejä. Kuopuksesi on luultavasti hyvin pettynyt. En ihmettele, jos oirehtii.
Hyvä, että myönnät asiat, mitä sitä tosiasioita kiistämään. Mutta nyt vielä voit tehdä jotain - kun hän muuttaa pois niin turha itkeä perään. Ei tule käymään kylässä kuin pakolliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastat esikoisessa omaa kuvaasi? Samaistut häneen ja siksi hän on rakkaampi? Ehkäpä siinä tapauksessa hyötyisit esim. terapiasta. Sillä sellainen on aika kova taakka sille esikoisellekin. Tästä varmaan sataa alapeukkuja, mutta narsisteillahan on yleensä ns. scapegoat ja golden child.
En itse osaa samaistua tunteisiisi, sillä kyllä minä ihan aidosti rakastan molempia lapsiani yhtä paljon. Mutta vihan tunteita toinen kyllä herättää enemmän, sillä on "vaikeampi". Mutta ei sellainen mitenkään vähennä rakkautta. Totta kai lapsilla on myös erilaiset luonteet ja joidenkin kanssa aikuisiällä kemiat natsaa paremmin - mutta silti on mielestäni outo ajatus että tämä olisi rakkaampi. Kyllä se rakkaus syntyy jo vauvana ennen kuin persoona on kunnolla edes kehittynyt.
Omassa lapsuudenperheessä minä olin se inhokki ja vanhempi sisarus suosikki. Nyt aikuisena näen jo selvästi koko kuvion. Äitini projiisoi omat huonot puolensa minuun ja piti sisarukseni hyviä puolia "ominansa". Ei meistä kumpikaan tilanteesta hyötynyt, sillä äidilläni oli vaikea nähdä meidät erillisinä itsestään. Kärjistettynä äiti ihaili esikoistaan, koska näki hänessä itsensä (ja hänen avulla sai heikkoon itsetuntoonsa pönkitystä), ja koki minut epämieluisana, koska sijoitti omat negatiiviset piirteensä minuun. Ei äitini narsisti ole, mutta selvästi hänellä on narsistisia piirteitä, jotka ovat vaikuttaneet erityisesti hänen ihmissuhteisiinsa.
Ei ja en ole kivikissa, tiedoksi nyt kaikille
Minulla on kaksi täysi-ikäistä poikaa ja molemmat asuvat vielä kotona.
Kuopuksen kanssa olen läheisempi. Hän halaa ja tulee viereen. Esikoinen on ”kovempi” luonteeltaan. Olikohan hän 15, kun lopetti läheisyyden itse, halaa nykyään vain muodollisesti, on etäisempi.
En osaa sanoa miksi näin on. Hänellä on enemmän testosteronia kuin kuopuksella, meinaa mennä joko muukalaislegioonaan tai palkkasotilaaksi. Miten nyt tuollaisen kanssa tulisi pehmoja välejä???
Kerrankin olen sitä mieltä, että onneksi minulla on vain yksi lapsi. Olen rakastanut häntä ihan tajuttomasti niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan selvä asia, että jokainen vanhempi rakastaa yhtä lastaan enemmän kuin toista. Nähdäkseni yleensä suosikkina on juuri esikoinen. En ymmärrä miksi tämäkin asia on tabu? Tuskin siitä mitään sen kummempaa haittaa on, kunhan hoidat lapsesi kunnialla, etkä sano päin naamaa, että pidät enemmän hänen siskostaan. Luultavasti välit tasaantuvat myös, kunhan molemmat ovat aikuisia ettekä enää ole päivittäin tekemisissä. Älä siis stressaa suotta, ole kuopuksellesi niin hyvä äiti kuin pystyt.
Kyllä ne lapset sen tajuaa että joku on suosikki, vaikka sitä ei sanota päin naamaa. Yrittäkää kohdella tasapuolisesti vaikka joku olisikin rakkaampi kuin muut, ei niin että sille suostutaan ostamaan kaikki mitä vain kysyy, ja loput on sitten hyviä siivousapureita tm. Tämä kokemus isovanhempieni peruja, vanhemmat ei osoittaneet merkkejä yhden suosimisesta yli muiden vaikka heilläkin omat suosikkinsa varmaan on ollut.
Aika typerää sanoa että rakastan enemmän..
No mä oon isosisko, ja tiedän että oon ollu haasteellisempi lapsi ja enemmän ärsytystä aiheuttanut lapsi. Ja myös ehkä erilaisempi verrattuna mun äitiin kun vaikka mun sisko verrattuna mun äitiin (omasta mielestäni vaikka äiti sanoo muuta :D).. Mut en kamalasti jaksa ajatella, että kummasta se pitää enemmän, tiedän että se pitää mun siskosta enemmän periaatteessa, mut silti me jutellaan enemmän yms, joka johtuu osittain musta. :D
Sit esim. jos vaikka joku mummo tykkäs musta enemmän, ja joku toinen mummo toisesta enemmän, niin ainoo mihin äiti kiinnitti huomion, oli se että "voi kamalaa, se oikeen näyttää että se tykkää SUSTA enemmän!!!" ja jos siskosta tykättiin, niin ei mitään mainintaa edes ja vähättelyä "no eiihhh...."
Täältä ei ilmeisesti vertaistukea tai neuvoja tipu.
Ap