Miten ja millä rahalla ihmiset tekevät elämänmuutoksen?

Itse opiskelin ammattitutkinnon toimeentulotuella (päivärahaa en saanut karenssin vuoksi). Saatuani perustutkinnon työllistyin. Sitten jatkoin opiskelua pidemmälle työn ohella monimuoto-opiskeluna. Kohta on tuo toinen korkeakoulututkinto paremmin työllistävältä alalta valmis. 

Minä rahoitin toisen tutkintoni tekemällä henkilökohtaisen avustajan työtä. Siihen ei vaadittu työkokemusta alalta ja elämänkokemus oli vain etu. Työaika oli niin joustava, että ei tullut aikatauluongelmiakaan ja töitä sen verran vähän ettei ympäripyöreää päivää tarvinnut tehdä. Rahaa siitä sai parisen sataa enemmän kuin opintotuki on. 

Mikä sun tausta on? Jos olet reilusti keski-ikäinen 45+, olet kai jotain tehnyt viimeiset 20 vuotta opintojen jälkeen?

Jos todellisuus on se että olet ollut 20v työttömänä ja nyt heräsit muutostahtoon, toki kortit on silloin aika huonot ja valinnanmahdollisuudet melko rajatut. Mutta ei silti nolla!

Itse opiskelin toisen tutkinnon aikuiskoulutustuella ja sitten muutin ulkomaille. Mutta olinkin töissä tauotta edelliset 12 vuotta eli oli oikeus opintovapaaseen sekä säästöjä, ja kokemusta jolla sai ulkomailta töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei opintolainaa saa, kun on tukikuukautensa käyttänyt.  Ja mistä sitä töitä keski-ikäinen opiskelujen oheen saa? 

Paljonko tukikuukausien määrä on?

minuakin kiinnostaisi opiskella

ja onko tukikuukausien määrä vakio, vaikka opiskelisit eri asteen tutkintoja?

Yritin tätä Googlettaa, mutta nyt ei vaan onnistunut ( ja luovutin aika nopeasti, koska arvelin, että täällä kyllä joku tietää). Ja Kelankin ihmiset ovat jo vkonloppuvapaalla, että voisin kysyä heiltä.

Tukikuukausia on ainakin yhteen toisen asteen ja yhteen korkea-asteen tutkintoon.

 Olen kuullut, että jotkut ovat voineet opiskella työttömyyspäivärahalla. Mutta yksi tuttavani kylläkin myös kertoi saaneensa kielteisen päätöksen siitä, että työttömyyspäiväraha olisi tullut opiskelua varten (2. korkeakoulututkinto). En nyt tiedä sitten, mitä kävi. Ja työttömyyspäivärahalla ilmeisesti on voimassa kaikki työnhaut yms. eli työkkäri soittelee työpaikoista, joita et kuitenkaan voi ottaa, koska sulla on ne opiskelut.

 Aikuisopiskelija ei kai saa alennusta hsl:n bussilipusta täällä Helsingissä..siinä on joku ikäraja, jonka jälkeen alennusta ei saa. Pitää todennäköisesti syynätä tarkkaan, miten rahat riittää.

Asenteesi taitaa olla se isompi ongelma kuin raha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei opintolainaa saa, kun on tukikuukautensa käyttänyt.  Ja mistä sitä töitä keski-ikäinen opiskelujen oheen saa? 

Paljonko tukikuukausien määrä on?

minuakin kiinnostaisi opiskella

ja onko tukikuukausien määrä vakio, vaikka opiskelisit eri asteen tutkintoja?

Yritin tätä Googlettaa, mutta nyt ei vaan onnistunut ( ja luovutin aika nopeasti, koska arvelin, että täällä kyllä joku tietää). Ja Kelankin ihmiset ovat jo vkonloppuvapaalla, että voisin kysyä heiltä.

Tukikuukausia on ainakin yhteen toisen asteen ja yhteen korkea-asteen tutkintoon.

 Olen kuullut, että jotkut ovat voineet opiskella työttömyyspäivärahalla. Mutta yksi tuttavani kylläkin myös kertoi saaneensa kielteisen päätöksen siitä, että työttömyyspäiväraha olisi tullut opiskelua varten (2. korkeakoulututkinto). En nyt tiedä sitten, mitä kävi. Ja työttömyyspäivärahalla ilmeisesti on voimassa kaikki työnhaut yms. eli työkkäri soittelee työpaikoista, joita et kuitenkaan voi ottaa, koska sulla on ne opiskelut.

 Aikuisopiskelija ei kai saa alennusta hsl:n bussilipusta täällä Helsingissä..siinä on joku ikäraja, jonka jälkeen alennusta ei saa. Pitää todennäköisesti syynätä tarkkaan, miten rahat riittää.

Minä opiskelen tällä hetkellä kolmatta tutkintoa ja olen saanut täydet kuukaudet ?

Säästöillä ja/ tai puolison rahoilla. Osa myös ihan palkkatuloilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei opintolainaa saa, kun on tukikuukautensa käyttänyt.  Ja mistä sitä töitä keski-ikäinen opiskelujen oheen saa? 

Paljonko tukikuukausien määrä on?

minuakin kiinnostaisi opiskella

ja onko tukikuukausien määrä vakio, vaikka opiskelisit eri asteen tutkintoja?

Yritin tätä Googlettaa, mutta nyt ei vaan onnistunut ( ja luovutin aika nopeasti, koska arvelin, että täällä kyllä joku tietää). Ja Kelankin ihmiset ovat jo vkonloppuvapaalla, että voisin kysyä heiltä.

Tukikuukausia on ainakin yhteen toisen asteen ja yhteen korkea-asteen tutkintoon.

 Olen kuullut, että jotkut ovat voineet opiskella työttömyyspäivärahalla. Mutta yksi tuttavani kylläkin myös kertoi saaneensa kielteisen päätöksen siitä, että työttömyyspäiväraha olisi tullut opiskelua varten (2. korkeakoulututkinto). En nyt tiedä sitten, mitä kävi. Ja työttömyyspäivärahalla ilmeisesti on voimassa kaikki työnhaut yms. eli työkkäri soittelee työpaikoista, joita et kuitenkaan voi ottaa, koska sulla on ne opiskelut.

 Aikuisopiskelija ei kai saa alennusta hsl:n bussilipusta täällä Helsingissä..siinä on joku ikäraja, jonka jälkeen alennusta ei saa. Pitää todennäköisesti syynätä tarkkaan, miten rahat riittää.

Voihan sitä aina muuttaa johonkin edullisempaan kaupunkiin ja se on rahallisesti jopa järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Asenteesi taitaa olla se isompi ongelma kuin raha. 

Jos ajattelee siitä lähtökohdasta, ettei tukia saa, niin nämä jäävät ratkaistavaksi:

-Mistä halpa asunto, jos ei tahdo tai pysty asumaan solukämpässä nuorten opiskelijoiden kanssa?

-Mistä raha edes halvan vuokran maksuun?

-Mistä raha välttämättömyyksiin kuten halparuokaan ja kirppisvaatteisiin?

-Jos saa töitä, miten onnistuu työn ja opiskelun yhdistäminen aikataulullisesti ja voimavarojen puitteissa?

Jos olettaa, että elämästä selviää kuukaudessa 700 eurolla, niin se tarkoittaa kahdeksan euron nettotuntipalkalla 87 tuntia töitä.  Se tekee viikkoa kohti reilut pari kymmentä tuntia.

Kyllähän tuo siis onnistuu, jos saa töitä, pystyy yhdistämään töiden tekemisen aikataulullisesti opiskeluun ja jaksaa sekä opiskella että tehdä töitä.

Miksiköhän keski-ikäisille ei anneta hanttihommia, kun nuorena niitä sai ihan vain kysymällä? Ei kai sillä ole väliä, istuuko kassalla kaksikymppinen vai viisikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän keski-ikäisille ei anneta hanttihommia, kun nuorena niitä sai ihan vain kysymällä? Ei kai sillä ole väliä, istuuko kassalla kaksikymppinen vai viisikymppinen.

Kyllä keski-ikäiset saa myös vuokratyötä.

Työskentelen myyjänä, paikassamme käy vuokratyöntekijöitä mutta keski-ikäisiä vuokratyöntekijöitä on vähemmän.

Ei välttämättä mistään saa enää töitä vain kysymällä, kuten 80-luvulla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteesi taitaa olla se isompi ongelma kuin raha. 

Jos ajattelee siitä lähtökohdasta, ettei tukia saa, niin nämä jäävät ratkaistavaksi:

-Mistä halpa asunto, jos ei tahdo tai pysty asumaan solukämpässä nuorten opiskelijoiden kanssa?

-Mistä raha edes halvan vuokran maksuun?

-Mistä raha välttämättömyyksiin kuten halparuokaan ja kirppisvaatteisiin?

-Jos saa töitä, miten onnistuu työn ja opiskelun yhdistäminen aikataulullisesti ja voimavarojen puitteissa?

Jos olettaa, että elämästä selviää kuukaudessa 700 eurolla, niin se tarkoittaa kahdeksan euron nettotuntipalkalla 87 tuntia töitä.  Se tekee viikkoa kohti reilut pari kymmentä tuntia.

Kyllähän tuo siis onnistuu, jos saa töitä, pystyy yhdistämään töiden tekemisen aikataulullisesti opiskeluun ja jaksaa sekä opiskella että tehdä töitä.

Miksiköhän keski-ikäisille ei anneta hanttihommia, kun nuorena niitä sai ihan vain kysymällä? Ei kai sillä ole väliä, istuuko kassalla kaksikymppinen vai viisikymppinen.

Siksi, että emme elä enää samaa aikaa kuin te keski-ikäiset elitte nuorena. Nykyisin ei saa edes parikymppisenä hanttihommia ihan vain kysymällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteesi taitaa olla se isompi ongelma kuin raha. 

Jos ajattelee siitä lähtökohdasta, ettei tukia saa, niin nämä jäävät ratkaistavaksi:

-Mistä halpa asunto, jos ei tahdo tai pysty asumaan solukämpässä nuorten opiskelijoiden kanssa?

-Mistä raha edes halvan vuokran maksuun?

-Mistä raha välttämättömyyksiin kuten halparuokaan ja kirppisvaatteisiin?

-Jos saa töitä, miten onnistuu työn ja opiskelun yhdistäminen aikataulullisesti ja voimavarojen puitteissa?

Jos olettaa, että elämästä selviää kuukaudessa 700 eurolla, niin se tarkoittaa kahdeksan euron nettotuntipalkalla 87 tuntia töitä.  Se tekee viikkoa kohti reilut pari kymmentä tuntia.

Kyllähän tuo siis onnistuu, jos saa töitä, pystyy yhdistämään töiden tekemisen aikataulullisesti opiskeluun ja jaksaa sekä opiskella että tehdä töitä.

Miksiköhän keski-ikäisille ei anneta hanttihommia, kun nuorena niitä sai ihan vain kysymällä? Ei kai sillä ole väliä, istuuko kassalla kaksikymppinen vai viisikymppinen.

Jos ei ole muita tuloja, saa toimeentulotukea ja asumislisää. Työtön saa työttömyyspäivärahaa ja asumislisää. Pienituloinenkin saa asumislisää. Ei siis ole käytännössä mahdollista olla saamatta tukia, jos ei ole työtä. Ja ap:n ongelmahan nimenomaan oli, ettei ole työtä.

Miinuksista päätellen minun pitäisi olla huolissaan noista tukikuukausistani. Olen kyllä ilmoittanut aina hakemuksessa edelliset opintoni, joten niitä en mitenkään ole salaillut.

Näistä keskusteluista saisi vähän enemmän, kun miinuksien sijaan ihmiset kertoisivat mikä nyt meni pieleen. Voisi korjata virhettään.

Kyllä hanttihommia saa, tai ainakin minä olen aina saanut. Osaan tosin kaikenlaista, eikä sormi mene suuhun uudenkaan asian edessä. Monestako paikasta ap on käynyt kysymässä?

Vierailija kirjoitti:

Miinuksista päätellen minun pitäisi olla huolissaan noista tukikuukausistani.

Korkeakouluopiskelulle on tietty määrä kuukausia. Kun ne on käytetty, uusia ei saa, vaikka hakisi.

Kelalla on vuorenvarmasti tiedot siitä, oletko korkeakoulukuukautesi käyttänyt vai et. 

Humanistin koulutus täälläkin.

Miten tein ns. elämänmuutoksen, 10 vuotta sitten:

1) Muutto Helsingistä pikkupaikkakunnalle. Huikea kulurakenteen muutos. Pikkupaikkakunnalla kestää aikansa päästä verkostoihin, mutta sitten kun olet sisällä tuhat asiaa hoituu vastavuoroisilla palveluksilla rahan sijaan. Isoissa kaupungeissa maksat ihan joka ikisestä asiasta itsesi kipeäksi. Ja kahvi ja pulla maksaa 3,50e kahviloissa.

2) Lopetin kaikki mihin meni rahaa, jäi suurinpiirtein vain puhelinlasku ja vuokra. 

3) Elintasokäsityksen totaalimuutos. 70-luvulla normaali elintaso on nykystandardeissa "hirveää puutetta". Ei muuten ole. Riisi+pakastevihannekset oli silloin risotto ja voi olla nytkin. Menin materiaalisissa arvoissa vuosikymmeniä taaksepäin ja päätin tyytyä siihen. iPhone ei ole ihmisoikeus.

4) Töihin kahvila-baariin n. 11e/tunti vaikka on yliopistokoulutus. Tein sitä työtä niin kauan että tasan tarkkaan osasin uuden ammatin SEKÄ yrittäjyyden eli 5+ vuotta. ("Do what you have to do until you can do what you want to do.")

5) Ryhdyin toiminimiyrittäjäksi. Perustin oman kahvilan. Edelleen ajatuksella 70-luvulla normaali elintaso kelpaa nytkin. Kahvilassa on tarjolla kauramaidot ja supersmoothiet mutta kotona pakastevihannekset, kyljykset, ruskeakastike, seiti yms. on ihan oikeasti ruokaa nykyäänkin.

Tulos: Olen kaikkien Suomen virallisten palkan / tulojen perusteella tehtyjen arvioiden mukaan ihan virallisesti köyhä, nostan max 1000e/kk. Mutta. Minä elätän itseni ja koiran. Olemme hyvässä ruoassa. Olen itsenäinen. Määrään itse tekemisistäni. Minulla ei ole järkyttävää stressiä. Kesälomaa ei ole ollut kohta 10 vuoteen, koska kahvilatyö. 

En kitise enkä valita koskaan, sillä tämä oli ihan oma valinta. Olen nyt 48v.,  muutostoimenpiteiden alkaessa olin n.38v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

raha on selityksenä huono

Miksi raha selityksenä on huono? En minä ainakaan olisi pystynyt tekemään toista tutkintoa, jos mies ei olisi sitä rahoittanut.

Kypsässä iässä opiskelun ja työn yhdistäminenkään ei käy enää mitenkään vaivattomasti. Ei ole nuoruuden voimia eikä keski-ikäistä oteta tuntityöläiseksi hanttihommiin.

Minustakin usein tuntuu, että elämänmuutostarinoissa jätetään jotain oleellista kertomatta.

Ei ole nuoruuden voimia, eikä menoja jotka vei ne voimat. Minä pystyn järjestämään tämän yksinhuoltajanakin, joten kai lapsetonkin siihen pystyy. Ja jos korvienvälissä on huono asenne, tai sitten siellä on liian vähän täytettä, niin sitten ei ehkä onnistu. Suomessa on lukuisia tapoja tienata. Oletko esimerkiks marjastanut ja sienestänyt joka kesä ja syksy? Näistä olisi tienannut jo sievoisen summan, mutta ei, niin ei. Siemenkävyistäkin saa ihan rahaa. Ei tästä voi syyttää kuin itseään. Myös alanvalinta on ihan oma päätös.

Joo, ämpärillinen mustikoitahan onkin ratkaisu joka asiaan, myös autottomalle, jolla metsään matkaa 20 km. Ja nyt jo näköjään siemenkävytkin.

Oikeasti noissa jutuissa jätetään usein se olennainen kertomatta. Ohimennen ehkä mainitaan, että myytiin omaisuus, muttei sitä, miten se on saatu. Monella on oikeasti jemmassa säästöjä, perintöjä, osakkeita. Tai ainakin sitä työtä. Ämpärillä mustikoita ja muovikassilla käpyjä voi tyhjätasku keski-ikäinen työtön toteuttaa muutoksen korkeintaan huru-ukoksi tai - akaksi. Toki voi jokin ihme tapahtua: saat nerokkaan huippuidean tyhjästä, lottovoiton, tai rikas liikemies rakastuu sinuun ja loppu onkin fifty shades of grey. Mutta harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Humanistin koulutus täälläkin.

Miten tein ns. elämänmuutoksen, 10 vuotta sitten:

1) Muutto Helsingistä pikkupaikkakunnalle. Huikea kulurakenteen muutos. Pikkupaikkakunnalla kestää aikansa päästä verkostoihin, mutta sitten kun olet sisällä tuhat asiaa hoituu vastavuoroisilla palveluksilla rahan sijaan. Isoissa kaupungeissa maksat ihan joka ikisestä asiasta itsesi kipeäksi. Ja kahvi ja pulla maksaa 3,50e kahviloissa.

2) Lopetin kaikki mihin meni rahaa, jäi suurinpiirtein vain puhelinlasku ja vuokra. 

3) Elintasokäsityksen totaalimuutos. 70-luvulla normaali elintaso on nykystandardeissa "hirveää puutetta". Ei muuten ole. Riisi+pakastevihannekset oli silloin risotto ja voi olla nytkin. Menin materiaalisissa arvoissa vuosikymmeniä taaksepäin ja päätin tyytyä siihen. iPhone ei ole ihmisoikeus.

4) Töihin kahvila-baariin n. 11e/tunti vaikka on yliopistokoulutus. Tein sitä työtä niin kauan että tasan tarkkaan osasin uuden ammatin SEKÄ yrittäjyyden eli 5+ vuotta. ("Do what you have to do until you can do what you want to do.")

5) Ryhdyin toiminimiyrittäjäksi. Perustin oman kahvilan. Edelleen ajatuksella 70-luvulla normaali elintaso kelpaa nytkin. Kahvilassa on tarjolla kauramaidot ja supersmoothiet mutta kotona pakastevihannekset, kyljykset, ruskeakastike, seiti yms. on ihan oikeasti ruokaa nykyäänkin.

Tulos: Olen kaikkien Suomen virallisten palkan / tulojen perusteella tehtyjen arvioiden mukaan ihan virallisesti köyhä, nostan max 1000e/kk. Mutta. Minä elätän itseni ja koiran. Olemme hyvässä ruoassa. Olen itsenäinen. Määrään itse tekemisistäni. Minulla ei ole järkyttävää stressiä. Kesälomaa ei ole ollut kohta 10 vuoteen, koska kahvilatyö. 

En kitise enkä valita koskaan, sillä tämä oli ihan oma valinta. Olen nyt 48v.,  muutostoimenpiteiden alkaessa olin n.38v.

Hienoa! Minä muutin maalle että saan itselleni taas pienen vaatimattoman kesäpaikan. Elitaso on muuttunut, en oikein tiedä onko se nyt korkeampi vai matalampi. Osa asioista on vaatimattomia ja osa kuten tuo oma mökki on taas kohottanut elintasoa. Elämänlaatu on taas huikeasti parempaa mitä suurkaupungissa, elämä on toimeliasta ja seesteistä samaan aikaan, kun kaupungissa se oli enemmänkin hektistä ja kiireistä. Edelleen työtä kysyvälle ja tekevälle riittää.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti noissa jutuissa jätetään usein se olennainen kertomatta.

Aika usein olennainen on puoliso. Käydään ehkä itse töissä tai tehdään kesäduuneja, mutta unohtuu mainita, että ei se elatus siitä tullutkaan vaan pääasiassa puolisolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

raha on selityksenä huono

Miksi raha selityksenä on huono? En minä ainakaan olisi pystynyt tekemään toista tutkintoa, jos mies ei olisi sitä rahoittanut.

Kypsässä iässä opiskelun ja työn yhdistäminenkään ei käy enää mitenkään vaivattomasti. Ei ole nuoruuden voimia eikä keski-ikäistä oteta tuntityöläiseksi hanttihommiin.

Minustakin usein tuntuu, että elämänmuutostarinoissa jätetään jotain oleellista kertomatta.

Ei ole nuoruuden voimia, eikä menoja jotka vei ne voimat. Minä pystyn järjestämään tämän yksinhuoltajanakin, joten kai lapsetonkin siihen pystyy. Ja jos korvienvälissä on huono asenne, tai sitten siellä on liian vähän täytettä, niin sitten ei ehkä onnistu. Suomessa on lukuisia tapoja tienata. Oletko esimerkiks marjastanut ja sienestänyt joka kesä ja syksy? Näistä olisi tienannut jo sievoisen summan, mutta ei, niin ei. Siemenkävyistäkin saa ihan rahaa. Ei tästä voi syyttää kuin itseään. Myös alanvalinta on ihan oma päätös.

Joo, ämpärillinen mustikoitahan onkin ratkaisu joka asiaan, myös autottomalle, jolla metsään matkaa 20 km. Ja nyt jo näköjään siemenkävytkin.

Oikeasti noissa jutuissa jätetään usein se olennainen kertomatta. Ohimennen ehkä mainitaan, että myytiin omaisuus, muttei sitä, miten se on saatu. Monella on oikeasti jemmassa säästöjä, perintöjä, osakkeita. Tai ainakin sitä työtä. Ämpärillä mustikoita ja muovikassilla käpyjä voi tyhjätasku keski-ikäinen työtön toteuttaa muutoksen korkeintaan huru-ukoksi tai - akaksi. Toki voi jokin ihme tapahtua: saat nerokkaan huippuidean tyhjästä, lottovoiton, tai rikas liikemies rakastuu sinuun ja loppu onkin fifty shades of grey. Mutta harvemmin.

Ei sitten jos ei apu kelpaa. On myös monia muita tapoja. Jos on niin laiska että ei kerää kuin ämpärin, niin ei sillä kyllä tiliä tee, eikä pääse mihinkään töihin. Jos itsetunto on sellainen että ei kehtaa marjoja poimia huhuruleiman pelossa, niin olen sanaton. Syyllinen on peilissä.