Olen rakastunut hyvän ystäväni tyttöystävään

Kuulostaa pahalta, tiedän. Olen tuntenut ’Jonin’ (nimet keksitty) intistä asti, ollaan molemmat nyt 28-v. Joni tapasi ’Hennan’ noin kolme vuotta sitten kun minä ja pari muuta kaveria saatiin kerrankin raahattua se baariin. Henna oli siellä meidän yhteisten tuttujen kanssa ja nämä kaksi varautuneempaa persoonallisuutta sitten löysi toisensa sinä iltana: puhui keskenään koko illan kun me muut tanssittiin ja juotiin päät täyteen.
Joni on jonkin sortin fyysikko, ja Henna on töissä isossa firmassa jossain HR-tyyppisessä työssä. Molemmat tekee hyvää uraa, asuu keskenään kivassa kämpässä Helsingissä ja on vaan kaikin puolin kadehdittava pari. Olen aina jahdannut ’räväköitä’ naisia, sellaisia seksikkäitä meikattuja ja äänekkäitä persoonallisuuksia. Henna on ihan sen vastakohta: naapurin tyttö tyyppinen, älykäs ja huomaavainen. Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan sen, sitä enemmän mun tunteet on kasvanut. En edes itse tajunnut sitä ennen kuin aloin tuntea mustasukkaisuutta Jonia kohtaan: kun ne kuiskailee toistensa korvaan tai pitää kädestä, en saa hallittua sitä katkeruutta mitä tunnen. Henna on koko ajan mulla mielessä ja fantasioissa. Lopetin polttamisen koska tiesin että se pahksuu sitä, ja vähensin alkoholin käyttöä minimiin samasta syystä. En edes tapaa Hennaa muuten kuin kaveriporukan iltamissa, ja silloinkin Joni on aina läsnä. Realistisesti tiedän ettei Henna ole tippaakaan kiinnostunut minusta, mutta kun se kysyy kuulumisia tai hymyilee ohimennen… Onnistun välillä vakuuttamaan itseni että sekin näkee jotain minussa.
Viime viikolla Joni soitti minulle ja kertoi ’hyviä uutisia’. Ne on menossa naimisiin ensi kesänä, ja sitä ennen ostamassa talon Espoosta. Onnittelin sitä tietysti, vaikka tuntui siltä kuin joku olisi puukottanut mahaan.
En aio ikinä tehdä niillä tunteilla mitään. Henna on korviaan myöten rakastunut Joniin, ja Joni siihen. Ne ei tiedä mun tunteista mitään. Harkitsen muuttamista pois Helsingistä, jos vaikka etäisyys auttaisi pääsemään yli näistä tunteista.