Työelämästä takaisin kotiin kolmen yli 3-vuotiaan kanssa?
Hei,
Olemme perheinemme muuttamassa paikkakuntaa, minkä vuoksi olen irtisanoutunut nykyisestä työstäni. Uudelle paikkakunnalle muuton yhteydessä olen alkanut pohtia vaihtoehtoa, jossa jäisin muutamaksi vuodeksi kotiäidiksi. Meillä on 3,5-vuotiaat kaksospojat ja 7-vuotias tyttö, joka menee toiselle luokalle.
Lapset ovat vain kerran pieniä eikä tätä aikaa saa enää takaisin myöhemmin. Tarkoitukseni olisi lpalata työelämään vasta, kun nuorimmaiset aloittavat koulun tai menevät toiselle luokalle. Suunnitelmiani jotkut hieman kummastelevat. Miehenikin alkuun, mutta on jo lämmennyt ajatukselle, joskin epäilee minun kaipaavan työelämän haasteita. Itsestänikin ajatus kuulostaa toisinaan jotenkin hullulta: olen korkeasti koulutettu, minulla ei ole erityisen vankkaa työkokemusta - toki muutamia vuosia, iältäni olen jo yli 40, uudella paikkakunnalla akateemisesti koulutetuille ei ole töitä pilvin pimein nyt eikä varmasti tulevaisuudessakaan. Miten jos minua ei enää huolitakaan työmarkkinoille muutaman kotona vietetyn vuoden kuluttua? Olenhan saanut nauttia kotiäitiydestä jo äitiys/vanhempain/hoitovapaiden yhteydessä, mutta jotenkin ajatus houkuttelee.
Onko kukaan tehnyt vastaavanlaisen kotiäitiys-päätöksen tai harkinnut sitä? Millaisia kokemuksia ja ajatuksia?
Etukäteen kommeteista kiittäen,
Kommentit (2)
Meillä on vuosikaudet puhuttu, että minä olisin kotona kunnes lapset lähtevät kouluun. Minulla on korkeakoulututkinto nopeasti muuttuvalta alalta, joten pitkän kotiäitikauden jälkeen joudun varmasti näkemään melkoisesti vaivaa aikanaan töihinpaluussa, mutta se ei ainakaan toistaiseksi hirvitä. Jättäydyin töistä pois saatunani opinnot valmiiksi. Olin silloin unelmatyöpaikassani (oikeasti tykkäsin työstäni tosi paljon), ja minulle tarjottiin vakituista paikkaa. Totesin haluavani mieluummin olla lasteni kanssa kotona enkä tehnyt työsopimusta. Hyvän työpaikan saatan löytää myöhemminkin (varma ei tietysti voi olla), mutta tämä on ihan varmasti ainut mahdollisuus olla omien pienien lasteni kanssa.
Jo ennen tuota olin pääasiassa ollut kotiäitinä, opiskellut siinä samalla. Lopputyön vuoksi olin vajaan vuoden töissä ja kun jäin lopputyön jälkeen kotiin, oli minulla kaksi lasta. Puhuimme, että olen kotona kunnes kuopus menee kouluun ja että toivottavasti sen hetkinen kuopus ei jää kuopukseksi. Pian kotiinjäämispäätökseni jälkeen aloin odottaa kaksosia. Raskaus oli hankala ja molemmat vauvat kuolivat pian syntymän jälkeen. Olin kotona kahden vanhimman kanssa, vaikka silloin meillä ei ollut alle kolmivuotiasta elossa. Nyt olen äitiyslomalla viidennestä lapsestamme ja edelleen olemme sitä mieltä, että olen kotona kunnes kuopus menee kouluun. Nautin lasten kanssa olemisesta ja tämä on niin ainutlaatuista aikaa, että haluan viettää sen lasten kanssa. Töitä ehdin tehdä vielä 30v kotiäitirupeamani jälkeenkin. Töihinpaluu voi olla työläs, mutta toivottavasti osaan ottaa sen positiivisena haasteena aikanaan, nyt en sillä stressaa.
Muilta olen saanut ihmettelyä osakseni, mutta en välitä, jokaisella on mahdollisuus tehdä omat ratkaisunsa ja tämä on meille se mieleinen, muut tehkööt oman mielensä mukaan. ¿Älä uneksi elämääsi, elä unelmaasi¿ on minusta aika toimiva ohje, mahdollisuuksien rajoissa. Minulla unelmassa olisi kyllä kaikki viisi lastani elossa, mutta ainakin näiden kolmen kanssa teemme juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Ja hyvältä tuntuu olla arjessa tiiviisti mukana.
Esikoinen on koulussa, keskimmäinen eskarissa ja kuopus erityislapsena päiväkodissa puolipäiväisenä ja osaviikkoisena. Monet ihmetelevät, meidän kohdallamme päätökseen on osaltaan vaikuttanut se että kaksi lapsista on erityislapsia molemmat ominen erityispiirteineen ja ongelmineen eli viikkoon kuuluu useita terapiakäyntejä ja kuukauteen useita lääkärikäyntejä. Rahat ovat kroonisesti melko tiukalla mutta hyvällä suunnittelulla kaikki sujuu : )