Inhosin lapsena kaikkia kerhoja, muita?

Piti siis laittaa että musiikkileikkiä, askartelua ja laulua, tavallinen leikki oli ihan ok.

Joo, en ikinä halunnut sellaisiin, enkä mihinkään kesäleireillekään. En ole koskaan halunnut lapsia eikä niitä siis ole, mutta kaikki pirun muskarit ja äiti-lapsipiirit tms missä tuoreet äidit ja isät näyttää juoksevan olis olleet ihan helvettiä mulle.

Samma här. Mennään samaan vanhainkotiin

Sama täällä. Ilmoittauduin ekalla luokalla käsityökerhoon koulussa, mutta en sitten mennytkään sinne. Olin myös kerran kesäleirillä ja se oli kamalaa. Se oli päiväleiri ja ahdisti joka aamu mennä sinne. En saanut siellä kavereita ollenkaan. En vieläkään tykkää mistään ryhmäjutuista. Olin kerran työväenopiston kurssilla ja se oli kamalaa! 

Ihan sama juttu! Enkä edelleenkään näin aikuisena tykkää mistään äiti-lapsikerhoista, ovat ahdistavia kahvitteluineen.

Joo, etenkin muskari oli kauhea. Ja kaikki kirkon kerhot myös, jouduin niissä aina jostain syystä kiusatuksi ja kerran yksi lelunikin varastettiin.

Olen töissä vanhainkodissa ja monet vanhukset inhoavat myös näitä vedettyjä toimintajuttuja, vaikka muuten ihan sosiaalisia olisivatkin. Sitten on ne, jotka rakastavat kaikkea laulua, askartelua ym. Mietin joskus, että varmaan heillä ollut niin aina. Miksipä me hirveästi muuttuisimme?

Hep! Täällä! En ollut lapsena kiusattu, kavereitakin oli, mutta kaikki järjestetty toiminta tuntui teennäiseltä ja tylsältä. Tykkäsin puuhastella omissa oloissani omia juttuja.

Laiva on lastattu.... ööö.... en ikinä keksinyt yhtään ainoaa juttua, kauheeta tuskaa olla tuollaisessa tilanteessa sanavalmis ja nopea.

Onneksi vanhempani eivät painostaneet minua ja sisaruksiani kerhoihin ja kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Minäkin inhosin kaikkea sellaista. Joskus ekaluokkalaisena kävin kaverini kanssa pari kertaa jossain askartelukerhossa enkä yhtään tykännyt. Olen aina viihtynyt kotona.

Seurakunnan aamupäiväkerhoon (pari tuntia kahtena päivänä viikossa) minut ja sisarukseni ns. pakotettiin, mutta siellä tykkäsin käydä koska kerhontätimme oli niin kiva. Jeesuksesta puhuminen ja laulaminen loivat sinne lämpimän tunnelman.

Vierailija kirjoitti:

Hep! Täällä! En ollut lapsena kiusattu, kavereitakin oli, mutta kaikki järjestetty toiminta tuntui teennäiseltä ja tylsältä. Tykkäsin puuhastella omissa oloissani omia juttuja.

Sama mulla! Kävin kerran seurakuntakerhossa, kun naapurin tyttö houkutteli mukaan. Minusta siellä oli tylsää. En koskaan halunnut koululaisenakaan kesäleireille, eikä vanhemmat onneksi laittaneet. Mieluummin olin yksin/kavereiden kanssa kesälomat kotosalla, kun äiti ja isä olivat töissä.

Pianotunnit tuntuivat ahdistavilta, vaikka tykkäsinkin soittaa. Kävin jokusen kerran kansalaisopistossa maalauskurssilla. Siellä latisti fiilistä se sisäpiiri ja tunsin itseni myös liian nuoreksi niiden eläkeläisten kuvioihin. 

Se on myös se menemisen pakko, joka tympii. Muuten kyllä opiskelin itsekseni soittamaan ja maalaamaan, ja jos saan sanoa, niin olen niissä ihan hyväkin.

Ainoa leiri, jonka kävin (koska luulin, että on pakko) on rippileiri. Ei ollut minulle mikään elämäni mullistus, päinvastoin. Siellä tekoreippaat seurakuntatyöntekijät soitti kitaraa ja eräs heistä puhui rivoja meille ja lähenteli kaveriani. Minusta siellä oli juurikin teennäistä.