Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla lapsiluku jo täynnä, ettekä halua lisää lapsia! Jos nyt huomaisitkin olevasi raskaana, mitkä asiat kokisit yllätyksessä negatiivisena?
12.02.2019 |
Hankalasti muodostettu lause, mutta tarkoita sitä, että mitä asioita et haluaisi enää kokea ja elää uudestaan?
- En haluaisi enää synnyttää, en mitään kautta
- En saisi nukkua yöllä - joutuisin heräämään jopa monta kertaa syöttämään
- Olisi inhottavaa alkaa taas suunnitella päivää pienimmän mukaan. Vauvan/taaperon päiväunet ja tarpeet menisivät monta kertaa monen asian edelle.
- En pääsisi noin vain lähtemään ulos, vaan pitäisi hankkia lapsenvahti.
- Pitäisi hankkia isompi auto neljälle lapselle
- En jaksaisi ulkoilla pienen lapsen kanssa jossain puistossa
- En jaksaisi alkaa taas käydä muskareissa tai taaperopaaperokerhoissa *puistatus*
- En jaksaisi olla jatkuvasti väsynyt ja nähdä muita väsyneitä pikkulasten äitejä
- En jaksaisi aloittaa kaikkea taas uudestaan, kun on jo päästy tähän elämänvaiheeseen, että voidaan jättää teinit kotiin keskenään
- En haluaisi enää vaihtaa kenenkään vaippoja!
..tätä listaa vääntäessä tulikin mieleeni, että pitäisikö napsaista kummaltakin varmuuden vuoksi johdot poikki :D
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi napsaista, en ymmärrä miksi ette ole jo napsaisseet jos kerran olette varmoja, ettette halua enempää lapsia. Ehkäisyhuolet saa unohtaa eikä ole pelkoa vahingosta tai abortista. En ymmärrä miksi asiasta noin varmat aikuiset ihmiset eivät ole jo hankkineet steriä, meillä on ainakin nimenomaan tarkoitus marssia sterilisaatioon heti kun viimeinen lapsi syntyy.
Joskushan mies ei halua steriä ja silloin herää epäilys onko haaveissa siementää vielä toisen naisen kanssa? Mieshän voi kuitenkin pakastaa siittiöitä ennen steriä jos suunnitelmissa on vielä lisääntyä. Se pitää ottaa miehelle tai molemmille, naiselle jää muuten turha riski kohdunulkoiseen jos kerran lapsia ei enää haluta.
Me olemme kumpikin 110% varmoja, ettemme halua enää tähän perheeseen lisää lapsia. Mutta koska mies on vasta 41v ja minä 37v, emme halua sulkea pois sitä mahdollisuutta, että toinen meistä haluaisi vaikka puolison yllättävän kuoleman jälkeen avioitua ja hankkia lapsen uuden puolison kanssa.
Ei olisi maailmanloppu, vaikka meille vielä lapsi tulisikin, mutta toivottavaa se ei tässä elämänvaiheessa enää olisi.
Sittenhän se on eri asia eikä olekaan täysin varma vaikka näillä näkymin varma onkin. Meille asia on ehdottoman varma sillä meillä on jo kolme lasta eikä kumpikaan missään olosuhteissa haluaisi lapsia kenenkään toisen kanssa. Neljäs saa vielä tulla ja muutama vuosi pidetään iltatähtimahdollisuus avoimena vaikka tuskin enää haluamme. Ja myös kerran vahingossa raskautuneena haluan varmimman mahdollisen ehkäisyn kun lapsiluku tulee täyteen sillä keskeytyskään tuskin olisi vaihtoehto, ei siihen pystynyt silloinkaan onneksi.
Anteeksi, kirjoitin vähän tiuskivaan sävyyn av-oksennusta, liukastuin äsken koiranp skaan ja hihakin meni siihen p skaan ja oli muutenkin huono päivä, mutta onhan tätä päivää onneksi vielä jäljellä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle se varsinainen ongelma olisi vaan se, etten haluaisi lisää lapsia. Noista muista jutuista kyllä selviää jos on oikeasti sen lapsen halunnut. Vaikka sinänsä ymmärrän ap:n listan. Sitä kommentoidakseni: itselleni raskaus ja synnytys ok, vauva-aika ei ole suosikkiaikaani mutta siitä selviää, taaperovaihetta rakastan, leikki-ikäiset ja kouluikäiset ovat huippukivoja. Mutta mä en enää koskaan haluaisi kokea.sitä hormonimyrskyä mikä mulle tulee synnytyksen jälkeen. Viimeisellä kerralla se oli todella paha, ravisteli oikein pohjia myöten. Toinen paha on tuo isompien lasten kanssa menemisten rajoittuminen.
- En haluaisi enää neuvolaan ja lääkärille ronkittavaksi ja tutkittavaksi.
- En haluaisi enää synnyttää ja kokea mitään siihen liittyviä kipuja.
- Olen aina kokenut vapauttavaksi sen hetken kun imetys on loppunut ja rintani ovat kuuluneet taas vain minulle —> en haluaisi enää imettää.
- Kohta nuorinkin kolmesta lapsesta on koululainen ja elämä on niin helppoa! On ihanaa matkustella yhdessä perheenä, käydä elokuvissa ja ravintoloissa. En haluaisi enää sitoutua vauvan hoitamiseen.
En halua enää kolmatta mutta jos raskaaksi tulisin niin en tekisi aborttiakaan. Nyt on kotona huonosti nukkuva taapero ja leikki-ikäinen.
-haluun nukkua kunnolla
-en jaksaisi enää 9kk pahoinvointia ja kipuja
-en jaksa jos tämä väsymys ja uupumus kestää enää yhtään vuotta; rukoilen että tämä loppuisi jo.
-haluan jo pois kotoa tekemään omia juttuja
Esikoinen oli 12v kun nuorin syntyi ja välissä vielä pari lasta. Kunhan kahdeksan vuoden kuluttua tuo nuorin on 18, niin olen viettänyt 30v elämästäni niin, että minulla on ollut alaikäinen huollettavana. Eiköhän siinä ole yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Ja olen jo mummokin. Ei enää ikinä lisää. Olen osuuteni tehnyt.
Me olemme kumpikin 110% varmoja, ettemme halua enää tähän perheeseen lisää lapsia. Mutta koska mies on vasta 41v ja minä 37v, emme halua sulkea pois sitä mahdollisuutta, että toinen meistä haluaisi vaikka puolison yllättävän kuoleman jälkeen avioitua ja hankkia lapsen uuden puolison kanssa.
Ei olisi maailmanloppu, vaikka meille vielä lapsi tulisikin, mutta toivottavaa se ei tässä elämänvaiheessa enää olisi.